<BR>
<BR>Pienenä pelkäsin tatuoituja miehiä, koska he olivat olleet vankilassa ja siten vaarallisia -äiti kertoi. Enään en pelkää,
<BR>sillä keskiverto nahkansa kirjaillut on ihan tavallinen nössö. Luulisin, että monet heistä ovat saaneet mustetahransa
<BR>tyttöystäviltään taikka vaimoiltaan joululahjaksi lahjakortin muodossa. Ovat näet halunneet niin kovin arkiseen
<BR>penttiinsä vähän potkua tatskan muodossa -varmaan ihan eri mies, kuin blankkona ollessaan. Tatuoinneista on
<BR>kadonnut syntisyys ja arvotuksellisuus jokamiehenoikeuksien myötä -onkimiseen verrattavaa hommaa tai marjojen
<BR>noukkimiseen, mitäs jännää siinä enään on?
<BR>
<BR>Minulla ei ole tatuointeja. Eikä tule, sillä en todellakaan usko saman kuvan jaksavan kiinostaa minua loppuelämääni.
<BR>Omistan muutaman mielestäni kauniin taulun, mutten viitsi niitäkään jatkuvasti seinällä pitää, vaan ostelen uusia tai
<BR>vaihtelen niitä keskenään antaen aina joidenkin hakea lisää virtaa vaatekomeron hyllyltä, kunnes ne taas näyttävät
<BR>silmissäni freeseiltä. Tatuointeja ei käsittäkseni kovinkaan helposti vaihdeta. Tosin niitäkin voi ostaa lisää, mutta
<BR>vanhat jäävät kumminkin ”seinälle” kunnes tausta ehtyy ja lopulta piirrokset ovat yhtä sekavaa hässäkkää, josta ei
<BR>erkkikään enään ota tolkkua. Olen nähnyt kuvia miehistä joilla enään silmämunat ovat alkuperäisvärissään. Viston
<BR>näköisiä epeleitä.
<BR>
<BR>Jos tatuoinnin ottaisin pitäisi se ilmentää jollain tapaa itseäni, jotain ominaisuutta tai piirrettä, ikään kuin alleviivata
<BR>sitä vähälahjaisille, jotka eivät kyseistä puolta minussa muutoin oivalla. Alaston nainen ei täten olisi hyvä, koska
<BR>viihdyn miehenä vallan mainiosti. Eikä myöskään ankkuri, sillä olen jatkuvasti liikkeessä -sitä paitsi osaan kellua.
<BR>Pantteri voisi olla hyvä -noh, ehkä siinä nyt vähän on hyvänmiehenlisää, mutta menköön. Olkavarressa komeillessaan,
<BR>väreilevän lihaksen päällä, se kertoisi kantajansa kimmoisesta varresta ja äärettömästä nopeudesta. Vaan eipä taitaisi
<BR>olla kunniaksi jalolle eläimelle sekään, kun viidenkymmenen vuoden päästä vanhainkodin viikottaisessa letkisjonossa
<BR>holtittomasti Röörin lihapoimuissa hoippuisi. Kimmoisuutta isännällään ei olisi enään edes virtsan pidättämiseen, ja
<BR>mummot tahtoisivat pitää turhaa hoppua hytkytellessään rytmin vieminä edeltään letkasta auttamattomasti karkuun.
<BR>Vaan eihän tuo vielä sinällään mitään, mutta ajatelkaas sitä ruusua, jonka muuan juovuttavan muodokas naikkonen
<BR>minulle taannoin pakarastaan esitteli. Olin purkautua pöksyihini, niin jumalaisen seksikäs oli tuo ilmestys. Helakan
<BR>punainen ruusu, terälehdet vienosti -kuin häpeillen, avautumassa täyteen kukoistukseensa. Kukkanen näytti saavan
<BR>elämännesteensä suoraan kaikkein pyhimmästä, vihreän varren kiemurrellessa viivytellen näkymättömiin kimmoisten
<BR>pakaroiden T-risteykseen. Toisaalta, miettikääs tuota samaista villiruusua edellä mainitun ajanjakson jälkeen, saattohoitoa
<BR>nauttivan mummon ulosteiden polttamassa perseessä. Turhia ovat yritykset kurkkia viehkosti vaipan lahkeesta ihailijoitaan.
<BR>Kasvuturpeesta on nurmi jo aikaa kulottunut, kaikonneet on kuvajaistaan hamuilevat kädet. Eutanasian soisi
<BR>ruusu-pololle, tai ainakin retusoinnin pelargoniaksi. Sekin istuisi paremmin mummon ahteriin -tosin ennen sekin oli
<BR>akkunalla, mutta ajat muuttuvat Rööriseni...
<BR>
<BR>
<BR>
<BR>Juohtuipa vaan mieleeni...
<BR>
<BR>Terv.Rööri
<BR>
<BR>
<BR><BR><font size=-1>[ tätä viestiä on muokannut: Rööri 2001-03-13 22:33 ]</font>
<BR>Pienenä pelkäsin tatuoituja miehiä, koska he olivat olleet vankilassa ja siten vaarallisia -äiti kertoi. Enään en pelkää,
<BR>sillä keskiverto nahkansa kirjaillut on ihan tavallinen nössö. Luulisin, että monet heistä ovat saaneet mustetahransa
<BR>tyttöystäviltään taikka vaimoiltaan joululahjaksi lahjakortin muodossa. Ovat näet halunneet niin kovin arkiseen
<BR>penttiinsä vähän potkua tatskan muodossa -varmaan ihan eri mies, kuin blankkona ollessaan. Tatuoinneista on
<BR>kadonnut syntisyys ja arvotuksellisuus jokamiehenoikeuksien myötä -onkimiseen verrattavaa hommaa tai marjojen
<BR>noukkimiseen, mitäs jännää siinä enään on?
<BR>
<BR>Minulla ei ole tatuointeja. Eikä tule, sillä en todellakaan usko saman kuvan jaksavan kiinostaa minua loppuelämääni.
<BR>Omistan muutaman mielestäni kauniin taulun, mutten viitsi niitäkään jatkuvasti seinällä pitää, vaan ostelen uusia tai
<BR>vaihtelen niitä keskenään antaen aina joidenkin hakea lisää virtaa vaatekomeron hyllyltä, kunnes ne taas näyttävät
<BR>silmissäni freeseiltä. Tatuointeja ei käsittäkseni kovinkaan helposti vaihdeta. Tosin niitäkin voi ostaa lisää, mutta
<BR>vanhat jäävät kumminkin ”seinälle” kunnes tausta ehtyy ja lopulta piirrokset ovat yhtä sekavaa hässäkkää, josta ei
<BR>erkkikään enään ota tolkkua. Olen nähnyt kuvia miehistä joilla enään silmämunat ovat alkuperäisvärissään. Viston
<BR>näköisiä epeleitä.
<BR>
<BR>Jos tatuoinnin ottaisin pitäisi se ilmentää jollain tapaa itseäni, jotain ominaisuutta tai piirrettä, ikään kuin alleviivata
<BR>sitä vähälahjaisille, jotka eivät kyseistä puolta minussa muutoin oivalla. Alaston nainen ei täten olisi hyvä, koska
<BR>viihdyn miehenä vallan mainiosti. Eikä myöskään ankkuri, sillä olen jatkuvasti liikkeessä -sitä paitsi osaan kellua.
<BR>Pantteri voisi olla hyvä -noh, ehkä siinä nyt vähän on hyvänmiehenlisää, mutta menköön. Olkavarressa komeillessaan,
<BR>väreilevän lihaksen päällä, se kertoisi kantajansa kimmoisesta varresta ja äärettömästä nopeudesta. Vaan eipä taitaisi
<BR>olla kunniaksi jalolle eläimelle sekään, kun viidenkymmenen vuoden päästä vanhainkodin viikottaisessa letkisjonossa
<BR>holtittomasti Röörin lihapoimuissa hoippuisi. Kimmoisuutta isännällään ei olisi enään edes virtsan pidättämiseen, ja
<BR>mummot tahtoisivat pitää turhaa hoppua hytkytellessään rytmin vieminä edeltään letkasta auttamattomasti karkuun.
<BR>Vaan eihän tuo vielä sinällään mitään, mutta ajatelkaas sitä ruusua, jonka muuan juovuttavan muodokas naikkonen
<BR>minulle taannoin pakarastaan esitteli. Olin purkautua pöksyihini, niin jumalaisen seksikäs oli tuo ilmestys. Helakan
<BR>punainen ruusu, terälehdet vienosti -kuin häpeillen, avautumassa täyteen kukoistukseensa. Kukkanen näytti saavan
<BR>elämännesteensä suoraan kaikkein pyhimmästä, vihreän varren kiemurrellessa viivytellen näkymättömiin kimmoisten
<BR>pakaroiden T-risteykseen. Toisaalta, miettikääs tuota samaista villiruusua edellä mainitun ajanjakson jälkeen, saattohoitoa
<BR>nauttivan mummon ulosteiden polttamassa perseessä. Turhia ovat yritykset kurkkia viehkosti vaipan lahkeesta ihailijoitaan.
<BR>Kasvuturpeesta on nurmi jo aikaa kulottunut, kaikonneet on kuvajaistaan hamuilevat kädet. Eutanasian soisi
<BR>ruusu-pololle, tai ainakin retusoinnin pelargoniaksi. Sekin istuisi paremmin mummon ahteriin -tosin ennen sekin oli
<BR>akkunalla, mutta ajat muuttuvat Rööriseni...
<BR>
<BR>
<BR>
<BR>Juohtuipa vaan mieleeni...
<BR>
<BR>Terv.Rööri
<BR>
<BR>
<BR><BR><font size=-1>[ tätä viestiä on muokannut: Rööri 2001-03-13 22:33 ]</font>