Asun kolmikerroksisessa pienkerrostalossa ja tosiaan, NE NAAPURIT !
Ensiksi alakerrassani asui pitkään 50-60 vuotias alkoholisoitunut pariskunta, jotka aina silloin tällöin innostuivat kännipäissään pitämään kauheaa huutoa ja mölinää. Etenkin mies huuteli vaimolleen, haukkui ja kiroili. Sitten huonekalut ja patterit välillä heidän örveltäessään myös kolisivat. Paras ystäväni asui myös tuolloin kanssani samassa rapussa ja yhdessä kirosimme välissämme asuvia örveltäjiä. Kävipä ystäväni heille asiasta joskus huomauttamassakin, että jotkut EHKÄ haluaisivat nukkua rauhassa kun on aikaiset herätyksetkin. Muutamia kertoja tuo nainen huuteli apuakin ja au-au... Joten kaipa mies kännipäissään välillä pieksikin vaimoaan. Noh, touhu rauhoittui, kun muutkin valittelivat ja pariskunta muuttikin pois (tai mahd.häädettiin) pian sen jälkeen. AAH, mikä rauha sen jälkeen koitti ! Noh, senpä jälkeen sitten samaan asuntoon muutti nuoripari, jotka erittäin kovaäänisesti bilettivät ja HIRVEÄ teknojumputus pauhasi niin kovalla, että biiseistä ja jopa välillä sanoistakin sai selvän. Noh, hekin sitten vähitellen rauhoittuivat kun tuli varmaankin valituksia ja nyt on ollut ihana rauha tässä talossa ! Heh, kerran minulta paloi niin käämit, että kun jumputus alkoi, kosto elää-periaatteella laitoin omat stereoni täysille biisinä Ozzyn Crazy train ja kolisutin patteria... No, heh taisivat ottaa vihjeestäni vaarin, koska heiltä musiikki hiljeni melkein heti sen jälkeen. :-) Suunnittelin jopa sitä, että jos he jatkavat meuhkaamistaan, tiputan kissanpaskaa heidän postiluukustaan... Eipä kuitenkaan tarvinnut... NYT täällä kyllä on älyttömän hiljaista ja rauhallista ! Aivan kuin joskus aikoinaan, kun tänne muutin. Mutta kyllä sanottakoon näin yleisesti ottaen, että vaikka oli nuo kaksi " häirikkö " paria, niin suht rauhallista silti. Ei sentään IHAN KOKO AJAN jatkuvaa häiriköintiä. Mutta tosiaan valituksia tuli silti...