Aurinko nousee, on kastetta maassa,
Aika on herätä, nousta ja lähteä,
Kohdata ystävä kallehin.
Niin kaunis on maa, niin korkea taivas,
soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
ja varjoisat veet,
Niin varjoisat veet.
Päivä on kirkas, vain metsässä tuulee,
Aika on naurun ja leikin ja riemun
Mukana ystävä kallehin.
Niin kaunis on maa, niin korkea taivas,
soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
ja varjoisat veet.
Niin varjoisat veet.
Aurinko laskee, jo pitenee varjo,
Aika on eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin.
Niin kaunis on maa, niin korkea taivas,
soi lintujen laulusta kukkiva taivas,
ja varjoisat veet.
Niin varjoisat veet.
(Kari Rydman, Niin Kaunis On Maa)