Työmatkaraportti Tampereelta
Ehdin lähteä töihin ennen isännöitsijää, joten rapun ulko-oven edessä oli noin puoli metriä lunta. Komeasti oli kinostunut siihen ovisyvennykseen ja kinoksen neitseellisestä pinnasta oli pääteltävissä, että kukaan muu rapustamme ei vielä ollut ulos uskaltautunut. Urheilumielellä ja loikkimalla siitä selvittiin, kuten myös auraamattomasta pihatiestä. Lumi tuntuu hassulta polvitaipeissa housujen sisällä. Auto oli siinä mihin sen muistin jättäneeni, tosin sitä lunta oli tullut nelisensataa kiloa siihen päälle. Ei kun harjaamaan. Lämpötolpan lukko oli umpijäässä, joten johto jäi lakien vastaisesti roikkumaan tolppaan. Parkkipaikalle oli ajoväylille muodostunut jo kärrypolkua muistuttava ajoura. Onneksi hanki oli korkeintaan 40 senttiä syvä, joten peruuttaminen siihen onnistui. Kaduilla kävelijät olivat suosiolla luopuneet yrityksistä kävellä auraamattomilla jalkakäytävillä ja siirtyneet ajoväylälle, ihan ymmärrettävistä syistä. Hyvin sopivat kaikki sekaan, kun ei kellään tuntunut kiire olevan. Työpaikan autotallin seinät ovat mallia sälekaihdin, joten siellä hanget olivat ehkä vain puolitoista vaaksaa korkeita.
Kesä on kai ohi ny?