Ja loppuun vielä perinteinen tönimiskisa, kun ei saksalainen veri kestä tappioita. Luulisi niiden jo viime vuosien aikana tottuneen tuohon jatkuvaan häviämiseen.
Ei kannattaisi latinolovereiden kamalasti röyhistellä karvaista rintaa pelkkien viimeaikaisten mestaruuksien vuoksi, koska vuosikymmeniä kuitenkin juuri siestapojat olivat synonyymi krooniselle häviämiselle maajoukkuetasolla. Mielenkiinnolla odotan, että säilyykö taso jatkossakin vai käykö tuplamestaruuden jälkeen "Ranskat".