Ajalta, jolloin suomalainen hip hop oli uskottavaa ja sitä pieni poikanen kuunteli aivan innoissaan...http://www.youtube.com/watch?v=IwnG3ijlXT8
Kaivanto kirjoitti:
Kaivanto kirjoitti:
Kannattaa painaa pausea kohdassa 3.29 :DNosebleed kirjoitti:
No en, hyvä tyyppihän tässä. Oli mulla joskus ala-asteella takatukkakin.HN kirjoitti:Hyvä, sampio - et sää ihan toivoton ookaan!
Siinä on muuten ihan saamarin kova bändi. Valitettavan aliarvostettu, mutta se ei kuitenkaan vähennä biisien ja soiton laatua ja tasoa mihinkään. Mahtavaa.hylsy kirjoitti:Camelia.
Mutta eikös se ollut niin, että musiikkia ei voinut jaotella vakaumuksen mukaan, vaan tyylin...HN kirjoitti:IIIIK! White metallia...
Hassujen naamamaalauksien vastaiskun torjunta:http://www.youtube.com/watch?v=pKNezpfcIcE&mode=related&search=HN kirjoitti:
Minä painotan jonkin verran sanomaan. En sillä, että sanojen pitäisi olla erityisen kristillisiä, vaan lähinnä, etteivät ne ole erityisen sairaita. Eli jos jätetään tuo kill all christians-osasto pois, on mulle melko sama, mistä biisissä lauletaan, jos musiikki muuten iskee.HN kirjoitti:Itselleni ei bändin sanomalla ole juurikaan merkitystä, jos musiikki on hyvää. Lyriikoissa tärkeämpää kuin mitä sanotaan, on se, miten sanotaan.
Näinhän se vähän on. Katu-uskottavuus tulee mielestäni ihan muista asioista, kuin naamamaalauksista yms. kikkailuista. Tosin tuossa Satyriconin biisissä oli hyvä melodia, ei siinä mitään.Ted Raikas kirjoitti:Satan worship jutut on ihan yhtä lapsellisia ja naurettavia kuin ylimaalliset jeesustelutkin. Säälin ihan oikeasti ainakin vähän niitä, kenelle musiikki on kovaa ja rankkaa, jos siinä jauhetaan vihtahoususta ja siitä, mitä se tekee lapsille ja neitsyeille.
hylsy kirjoitti:http://www.youtube.com/watch?v=ZTVnCyDoQlQ
Camelia. Latimer on kyllä jo ruma jätkä, jopa Keith Richards -asteikolla.