Saatanallinen metalli
Täällähän keskustellaan kiintoisista asioista...
Black metallin tai muun raskaan metallin ideologioista keskusteltaessa kannattaa muistaa, että saatananpalvonta ei ole aivan sama asia kuin satanismi, eikä kumpikaan niistä ainakaan ole sama asia kuin kristinuskon vastustaminen. Usein nämä vain sotkeutuvat keskenään - ja bändit sotkevat niitä itsekin.
Potaichuk#67 muistaa oikein. Mayhemin levyn (onko se nyt Dawn Of The Black Hearts...?) kannessa on laulaja Dead tuoreeltaan itsemurhan tehtyään. Mayhemin, kuten monien muidenkin black metal -yhtyeiden (Bathory, Burzum, Emperor) elämänkaari on ollut sellainen, että toiminnan alkuvaiheessa yhtyeiden jäsenet ovat olleet hyvinkin vihkiytyneitä satanismiin/saatananpalvontaan. Vähitellen innostus on sitten joko jalostunut hieman vähemmän radikaaliksi tai hävinnyt kokonaan. Bathoryn Quorthonhan esimerkiksi julisti jo 90-luvun alun haastatteluissaan, että satanismi on suurta huijausta.
Oivan kuvan siitä, että tosissaan on todellakin oltu liikkeellä, antaa kirja "Lords of chaos", joka valottaa norjalaisen skenen alkutaivalta. Kukaan ei tietenkään näe muusikoiden pään sisälle, joten se, kuinka "vakavissaan" kukin on mukana ollut ja kuinka nopeasti he ovat ideologiansa hylänneet vai ovatko ollenkaan, jää arvoitukseksi. Noin kouriintuntuvia tuloksia (poltetut kirkot, pari väkivaltaista kuolemaa) tuskin kuitenkaan olisi tehty, jos kaikki olisivat olleet vain osapäiväisiä saatananpalvojia.
Joka tapauksessa Huuhaa on väärässä epäillessään, että suurin osa "örinämusiikista" olisi saatananpalvontamusiikkia, sillä ei sitä ole edes kaikki black metal. Lisäksi "örinämusiikiksi" (joka tosin on melko epämääräinen nimitys genrelle) ao. kirjoittaja laskenee myös esim. death metallin, osan doom-metallibändeistä, luultavasti myös rankimman hc:n (crust, grind). Näissä genreissä ei saatananpalvontabändejä taida olla ainuttakaan. Ja örinäbändeistähän löytyy myös kristinuskon sanomaa saarnaavia orkestereita, kuten nyt vaikka Malevolent Creation tai Horde.
Noose esittää, että musiikin yhteys saatananpalvontaan kävisi ilmi lyriikoista. Usein tämä lienee totta, mutta ei aina. Esimerkiksi Burzumin sanoitukset ovat pääosin melko runollista pohdiskelua, vaikka itse "yhtye" on aktiivivuosinaan ollut radikaaleimpia black-bändejä koko maailmassa.
Minä en allekirjoittaisi sitäkään, että kaikki saatananpalvojat ovat metallisteja. En tähän hätään keksi "saatanallisempaa" äänilevyä kuin MZ.412:n "In Nomine Dei Nostri Satanas Luciferi Excelsi" -albumi, eikä sillä ole kyllä mitään tekemistä metallin kanssa. Rankemman puolen industrial / ambient -musiikin parista löytyy muutenkin paljon satanistista ideologiaa julistavia yhtyeitä.
Huuhaan kieltämättä provosoiva ihmettely kauniista ja rauhallisesta naislaulusta on itse asiassa aika mielenkiintoinen kysymys... Viehtymys äärimmäiseen musiikkiin kumpuaa varmasti jokaiselle kuuntelijalla eri tekijöistä, mutta ainakin itse olen ajatellut sen olevan sidoksissa vahvoisiin tunteisiin. Black metalhan on tavallaan - tai ainakin minulle se on - musiikiksi muotoutunutta äärimmäistä tuskaa ja vihaa, ja kun itsekin tunnen aika ajoin näitä tunteita, pidän myös tällaisesta musiikista.