Munajuustoa ja muita levitteitä

[Rööri]

Täytyypä koettaa korneria pitkästä aikaa, vieläkö tämä toimii.

Kävi nimittäin niin, että kaapaisin kynteni alle tuossa sitkaan sattuman mulkkuni nupin juuresta, ja jäin sitä hajamielisenä sormieni lomaan pyörittelemään. Tuotos oli sikiämätön siemennesteen jäännös aamujumppamme ajoilta. Sitä sormieni välissä viruteltuani ja väliin nuuskittuani, mieleeni juohtui muuan mies, jonka oppeja kuuntelin mökkimatkallani.

Tämä mies oli jonkinlainen seksiguru, taikka mahdollisesti muutoin mainetta niittänyt panoasiantuntija kuitenkin. Jos en ihan väärin muista, niin häntä tituleerattiin seksologiksi. Virtanen oli orginaalisti mies nimeltään.

Tuossa kuulemassani haastattelussa kaveri opasti tietämättömiä suomalaismiehiä oikeaoppisen köyrinnän maailmaan. Virtanen vakain äänenpainoin rakenteli vissiä eroa seksin ja erotiikan välille. Ymmärsin, että pelkkä seksi oli pahasta, ja toisaalta erotiikka erinomaista ajanvietettä – parisuhteen tukipylväs ja junttapaalu, jolle parani kaiken perustaa.

Vanhan koulukunnan miehenä sain kuulla yllätyksekseni, ettei suorat kehotukset eukon käydä kontilleen, taikka vain avata arpi, tulevan yhdynnän vinkkinä, olleet enää käypäisiä, saati suotavia, hämmensi tehokkaaseen ajan käyttöön orjentoitunutta käytännön miestä. Nyt tulisi karjatilan isännänkin, taikka pienyrittäjän, töistään tultuaan kuulemma virittää valkeaa kynttilöihin, ja kourat ravassa särpiä punaviintä ja varpaanväliltä löyhkäävää juustoa rypäleen kyytipoikana, postimyynnistä hemaisia hepeneitä tilanneen emännän oikeaoppiseen mielentilaan virittämiseksi, sen sijaan että pääsisi saunaan hauduttamaan voipuneita jäseniään, puhumattakaan kiukaalla haudutetun maggaran ja kylmän oluen virvoittavista vaikutuksista väsyneeseen mieheen. Osuuskaupasta ostettuun Oltermanni-juustoon tyrkätty kynttilä on kaiketi sitä erotiikkaa, kun taas paistopussissa haudutettu kyrsä kaiken rapauttavaa seksiä.

Onko muuten perusmiehellä oikeutta kyseenalaistaa tälläisten seksologien ammattitaitoa, tai edes sitä taustaa mihin tuo oppinsa pohjaa? Kyllä minä ymmärrän ekonomin taikka agronomin ja heidän oppimääränsä, mutta mistä ihmeestä tälläinen seksologi asiantuntemuksensa ammentaa? Tarvitaanko tuohon pätevyyteen työharjoittelua, ja kuinka laajasti? Käykö tuo ensin kesätöinään kutittelemassa kotikylän tyttöjä, vai harjoitellaanko ensin eläinkokein? Jos ja kun ei kysyntää laajempiin otoksiin ole, niin yleinen tapahan on muilla aloilla hankkia kokemusta suvun piiristä. Suostuuko serkku, vai pitääkö sekaantua siskoon? Mikäli mies ei ole eläessään päässyt pukille kuin muutaman naisen kanssa, niin millä ihmeen näytöillä tuollainen pyöreälinssinen nöyhtäleuka alkaa opastamaan perusmiestä panopuuhissa? Hävetköön moinen hampuusi!

Kokovartalopeiliin snepattu spermipallo näyttää muuten seksikkäämmältä kuin pitsipyjamaan puettu karjakko. Älysin sen juuri äsken…

Oliko muita perinteisen tyylin lykkijöitä?

 

[koo]

Just tuollaisia miehiä on paljonkin. Kyseenalaistavat seksologit ja heidän oppinsa vaikka eivät edes tiedä, että seksologit ovat sentään oikeita lääkäreitä tai muita terveydenhoitoalan ammattilaisia.

Seksologeilla on takanaan melkein kymmenen vuoden akateeminen perus-koulutus ja monia monia opintoviikkoja erikoistumaansa aihealueeseen. Heidän käytännönharjoitteluistaan en tiedä mutta erotiikkatieteiden opintojen sisäistämiseen tarvitaan ainakin ennakkoluuloton mieli ja uskallus olla avoin ja ennen kaikkea ymmärtää ihmisen olevan psyko-fyysinen kokonaisuus.
Psyko-fyysisyys ei ole mikään yksinkertainen asia oppia ja varsinkaan kun se on erotiikan tärkein ja juuri sen laukaisevin osa, niin jokaisen, ainakin tuollaisen Rööristi ajattelevan tulisi hakeutua seksologin vastaanotolle.
Jos minulta kysyttäisiin niin laittaisin sen varmuuden vuoksi pakolliseksi kaikille miehille, sillä naisilla tuo on sellainen sisäänrakennettu mekanismi, naiset osaavat sen ilman opetteluakin.

Tieteenalana tuo on kuitenkin niin nuori, ainakin täällä pohjolassa, että mitään järisyttävän monipuolista menetelmien kirjoa ei tuo jalo oppi ole vielä saanut tänne rantautumaan.
Minäkään en ole vielä kokeillut kun tuon juhlallisen kynttiläillallisen kaikkine tykötarpeineen, eikä sekään nyt niin kovin onnistunut ollut. Yhtään en syytä kavaljeeriäni tuosta, itse pilasin fiilikset.

Ajatelkaa nyt, romanttinen vanha mylly muutettuna hienostuneeksi ravintolaksi, hengästyttävänhyvännäköinen vastapäätä ja hopeanhohtoiset kynttilät loivat taianomaista tunnelmaa, kilpaa taivaallisen pihvin ja löz löz perunoiden kanssa.
Kompastuskiveksi muodostui juuri se ruoka ja minun turhamainen iltapukuni.

Hitsiläinen, olen yrittänyt näitä tilanteita varten opetella vain olla olevinaan syövinäni, siirtelemään taitavasti koristeellista Mistelinoksaa” lautasen toiselta reunalta toiselle. Osaan jopa matkia suullani sellaista äänetöntä ruuanmöyhennysilmettä, mutta… se oli hyvä pihvi…ja koko annos perunoineen ja kastikkeineen. Niin hyvä, että olisin voinut helposti syödä lautasen, veitset ja haarukatkin kaupanpäälisiksi. (Minulla voi olla sellainen yhdensuuntainen bulimia, ahmin aivan kauheena mutta en oksenna.)
No joka tapauksessa , tuossa kynttiläillallistamisessa kuuluu siis miehen tuijottaa naista, ottaa välillä ranteesta kiinni ja hymyillä silleen jännästi. Kavaljeerini osasi tuijotukset kaikilla vivahteilla mutta syö nyt siinä sitten rennosti kun vastapäätä toinen hymyilee ja kyselee koko ajan että ”maistuuko”, vaikka varmasti näki, että maistui.
Olin jo jälkkärikahvissa kun hän oli vihdoin saanut lautasensa tyhjäksi ja vaatteeni alkoi vyötärönkohdalta kiristämään tosi keljusti.
Hän ehdotti yökerhossa drinkkiä mutta jo silloin minua nukutti, aivan niin kun ihmistä täydellä mahalla kuuluukin nukuttaa ja kieltäydyin vedoten aikaiseen herätykseen…
…oikeesti en voinut kutsua häntä luokseni, maha oli niin täynnä, että se näkyi ulospäin ja olisiko se ollut terveellistäkään ? No se oli sitten siinä, kaikista hienoista terapioista huolimatta.

Niin, että jos Rööri kuitenkin rohkaiset mielesi ja menet tuon seksologin puheille, niin kysy onko niitä muita konsteja kuin tuo ruokailujuttu.
Ja voisit tarvita joitain muitakin –logeja. Oletko koskaan ajatellut suhdettasi omiin eritteisiisi ? Sinulla voi olla joku pakkomielle raaputtaa tai kaivaa itsestäsi ”jotain” ja sitten pyöritellä siitä pallo jota haistat.
Vaikka ei tuo nyt niin tärkeätä ole –logeilla käynti kunhan uskoisit edes sen, että miehen kuuluisi käydä ”voimistelutuntien” jälkeen suihkussa, eikä raaputtaa eritteitään irti seuraavana päivänä.

Väsyttää vähän….

Terveisin koo

 

[Rööri]

No eihän nyt jumppatunnin jälkeen tarvitse suihkuun mennä, jos ei edes tullut hiki – iho kuivuu. Tämä ikiaikainen peruste pelitti aikoinaan jo kansakoulussa, kun ei halunnut, että kaverit näki ne jo polvista puhki kuluneista pitkistä kalsareista typistetyt keveämmät kesämallit, jotka äiti oli käsistään kätevänä neulojana puoleen reiteen päärmännyt, taikka talviaikaan niitä aniliinin punaisia isosiskolta pieneksi jääneitä sukkahousuja, joista oli leikattu sukkaterät pois. Ei emo uskonut, että haarakiila kavaltaa köyhän kodin, kun ei sellaista muiden poikain pöksyistä löytynyt.
Jumppaan siis edelleen hiettä, vaikka omistankin jo oikeita alushousuja. Pläkhoossia ja sellaisia miesten Slokkeja käyttelen etupäässä, mutta henkinen kyykky ei vain ota oietakseen, joten jumpan jälkeen suihkuun en mene. En vaikka Virtanen määräisi, sopi tai ei!

Eikö ole muuten jokseenkin epäreilua, että tämä Virtasen poika on joutunut junttaamaan psykofysiikkaa ja muuta anatomiaa päähänsä toista kymmentä vuotta vasiten, kun taas naispuoliset kolleegat ovat saaneet saman oppimäärän jo syntyessään, sanoit? Mieti miekkosta, joka vuositolkulla törkkii sormiaan anturein varusteltuun harjoituskehoon, mukavia mutisten, kuullakseen vain sen julman trööt-äänen sen sijaan, että ”lihassa” lymynnyt g-piste helistäisi onnistumisen kulkusta. Veikkaan, että vittuttaahan se Virtasta, vaikka vähemmälläkin pänttäämisellä, taikka sitten sillä on vaan hyvin avoin mieli.

Harmi muuten että se eväs väsytti Sinut sellaiseen kuntoon, jotta se iltajumppa jäi väliin. Selvähän se on, jos pihville ja perunoille person itseoppineen psykofyysikon päästää mielin määrin mellastamaan mielimöyhteensä ääreen, niin ähkyhän siinä tulee.
Vaan äläpä huoli, sillä tiedän Herttoniemessä erään ravinteliksi muutetun vanhan myllyn (ei, et Sinä täällä ole käynyt, tämä on jo purettu) johon voisin viedä Sinut suorittamaan paikkoheiton, näin keilailutermejä käyttääkseni.
Nyt on nimittäin niin, että jos tämä edellinen kavaljeeri oli hengästyttävän hyvännäköinen, niin Röörin seurassa et saa henkeä ensinkään, mikä tietenkin haittaa pidemmän päälle nielemistä ja näin ollen ylensyömistä. Lupaan tuijotella Sinua sen kynttilällä koristellun Oltermanni-juustolimpun yli merkitsevästi, ja jälkkäriksi saat syödä sen juustohöylän, kun käyn kusella.
Ruuan päälle kyörään Sinut maitokärreillä läheiselle rantaniitylle, jossa voimme harrastaa psykofysiikkaa ekskursionomaisesti. Opinnäytteen jälkeen voit huljauttaa itsesi meressä. Se on murtovettä, eikä juurikaan kirvele. Itse en vedä hikeen asti. Miten on?

Oliko muita psykofysiikkaan perehtyneitä väsyksissä?

 

[koo]

Ihanaa, aivan huikean romanttinen kutsu, Sinä olet kyllä ihana mies Rööri. Kukaan ei ole koskaan ehdottanut minulle mitään noin upeeta ja romanttista, melkein pakahdun ja tukehdun ja vaikka mitä kummallisia tuntemuksia kun mietin tuota kynttiläillallista. Epäilen, että olet kuitenkin käynyt nuo psykofysiikan kurssit ja olet niin kuin vaan olevinasi joku tavallinen maallikko. Mutta ei sen väliä, hulluhan olisin jos en tulisi.
Ajankohtakin on mitä sopivin. Niitty heilimöi valkeana, kuuranhohteisena. Ohdakkeet ja nokkoset tönöttävät jäätyneinä piikkeinä eikä tarvitse pelätä paarmoja tai amppareita. Tosin murtovesi voi olla jäässä mutta otetaan kaira mukaan niin saamme avannon.
Milläköhän pysäkillä mun pitää jäädä pois ? No katson keltaisilta sivuilta ja voin tarkistaa tuon jäätilanteenkin kelikamerasta.
Se vähän jänskättää jos minua alkaa huimaan sitten kun henki salpaantuu. Pitäisikö varata paperipusseja hyperventilaation varalle vai annatko tekohengitystä ? Ja jos menen ihan tiedottomaksi ja alan laulaan sitä Teuvo maanteiden kuningas, niin suljet suuni konstilla millä hyvänsä.

AAH ! Voi, että mä olen innoissani – ethän van huijaa minua, suutun jos nyt narraat hyväuskoisen ihmisen tuollaisilla lupauksilla. Tuntuu niin uskomattomalta että väkisinkin epäilyttää ainakin tuo maitokärryajelu. Työkaverini eivät kyllä ikinään usko kun kerron, että minuapa onkin peseytymätön mies työnnellyt ihka oikeissa maitokärryissä, Herttoniemen rannassa. Juustohöylä jälkkäristä en viitsi mainita, sillä he ovat autuaan tietämättömiä minne työpaikan kahvilusikat katoaa.

Pistä siis töpinäksi niiden Oltermannien kanssa, odotan malttamattomana.

PS. Ei se mitään epäreilua ole Virtasen ”tööttäillä” simulaattorin kanssa, mitäs syntyi mieheksi.
Ja kyllä ne naispuoleisetkin sen tutkinnon joutuu suorittamaan, Professoreille, pääsevät vaan vähemmällä kun on valmiiksi sisäänrakennetut prosessit.

Terveisin koo

 

[Rööri]

Sinä olet kyllä ihana mies Rööri.

Juu, olenhan minä. Asiahan on nimittäin niin, että tälläinen kurssittamaton karun alkukantainen kaveri vetoaa kuitenkin siellä simasuiden sielujen sopukoissa lymyäviin lajin säilyvyyden ja laatutakuun pelastaviin perusvietteihin paremmin kuin tuollaiset pehmoisia kuiskivat kurssien koulimat kyhnyttäjät.

Tokihan sellaisen samettisilmäisen erotiikkaan ja esileikkeihin kaiken panostaneen pitkätukan viiksistä on aamusella mukava nyppiä kynttiläillallisen tähteitä, enhän minä sitä sano. Palautella panon päälle mieliin sielua hivelevät ylisanat, jotka lausuttiin erektion käheyttämällä äänellä, joka nostaa nahkan vieläkin kananlihalle. Lepuuttaa iltapäiville punehtuinein poskin päätään karhean karvan kuorruttamalla rinnalla ja vesissä silmin huokailla elämän avoisuutta.

Vaan perustappa tuollaisen epelin kanssa perhe. Ei siitä mitään moisen makoilun ja joutavan pelehtimisen kanssa tule. Vastuunsa tunteva perheellinen perusmies on työmaalla aamuseitsemästä iltayhdeksään. Kotiuduttuaan ahmii syvästä lautasesta lusikalla perunoita kattilallisen ja kastua toisen mokoman. Hörppää purkista piimää ja puree paksulla voikerroksella vuorattua ruisleipää äristen pahantuulisena perheelleen. Jämerän juro ja jämpti asennoituminen elämään tuo perusturvan perheen arkeen. Voihan se vaimo ammentaa erotiikkaa vaikka Harlekin-sarjan kirjoista, jos nyt välttämättä halajaa pois kesken kotiaskareittensa. Lauantaina sitten saunan ja Kossupullon kirvoittamalla kiihkolla tahritaan vaimon mieliharmiksi juuri päivällä vaihdetut puhtaat lakanat.

Elämä psykofysiikankurssien tavoittamattomissa on ankaraa ja karua, mutta kuitenkin niin turvallista ja tasaista. Tylsääkö? Enhän minä kurssittamattomana kaverina voi tietää…
Pitäisiköhän sitä heittää vaikka semmoinen lyhyen oppimäärän intensiivikurssi tässä joku viikonloppu, niin pääsisi vähän edes jyvälle – pystyisikö sitä näinkin sulkeutunut henkilö heittäytymään NIIN avoimeksi, not.

Niin, niistä käytännönjärjestelyistä vielä sen verran, että hyppää onnikasta siinä Laajasalon risteyksessä pois, niin nojailen siinä ulkoisesti rennon oloisena valopylvääseen Sinua odotellen. Tunnistat minut korvaläpällisestä karvareuhkasta ja kääntövartisista lapikkaista. Kairaa tuskin kannattaa varata matkaan, sillä mikäli rannat ovat karahtaneet riitteeseen, niin voit pyöritellä itsesi lumessa raikkaaksi, tai sen puutteessa vetää pyrstöäsi kuuraiseen nurmeen, kuten koirat pruukaa persettään mattoon hiloa. Kyllä siinäkin isoimmat sattumat saa kyytiä.

Keittiömestarimme suosittelee romantiikatonta juustoillallista...

Ei tartte kyllä mitään!

 

[koo]

Vastuunsa tunteva perheellinen perusmies on työmaalla aamuseitsemästä iltayhdeksään. Kotiuduttuaan ahmii syvästä lautasesta lusikalla perunoita kattilallisen ja kastua toisen mokoman. Hörppää purkista piimää ja puree paksulla voikerroksella vuorattua ruisleipää äristen pahantuulisena perheelleen. Jämerän juro ja jämpti asennoituminen elämään tuo perusturvan perheen arkeen. Voihan se vaimo ammentaa erotiikkaa vaikka Harlekin-sarjan kirjoista, jos nyt välttämättä halajaa pois kesken kotiaskareittensa. Lauantaina sitten saunan ja Kossupullon kirvoittamalla kiihkolla tahritaan vaimon mieliharmiksi juuri päivällä vaihdetut puhtaat lakanat.

Elämä psykofysiikankurssien tavoittamattomissa on ankaraa ja karua, mutta kuitenkin niin turvallista ja tasaista.

Niin just, tuollaista se on kun mies ei ole kursseja käynyt ja nainen”osaa” luonnostaan. Unohdit vaan sen vaimon osuuden tuosta jokapäiväisestä jälleennäkemisestä, tahallasi unohdit.
Mies siis tulee kotiin ja asettuu aterialle, jota vaimo on spykofyysisessä mielentilassaan koko päivän rakennellut. Pöytä on katettu servettejä myöten sävy sävyyn ja ukko ahmii suoraan kattiloista vaimon sipsutellessa vieressä minihamosessaan.
Lapset käyvät tervehtimässä kunnioitettavaa isäänsä ja häviävät kuuliaisina omiin iltatoimiinsa. Vaimo istahtaa miehensä syliin, suukottelee suupalojen lomassa ja silittelee hiuksia. Saattaapa pistää lusikallisen pöydän antimia suoraan turjakkeen suuhunkin, maanittelemalla mukavilla lapsuudesta tutuilla lauseilla.” Iiiso lentokone tulee ja hups, noin se katoaa Reinon suukkuun”.
Hymyilee ja höpsyttelee siinä aikansa miehensä polvella ja kuiskailee jälkiruoan odottavan makuuhuoneessa…
Kuuluvasti röyhtäistyään Reino siirtyy sohvalle, jonne vaimo lanteitaan keikutellen kiidättää päivän lehtiä muistutellen vielä kohtalokkaalla äänellä ettei mies antaisi jälkkärin jäähtyä…
Vaimo ojentautuu houkuttelevaan asentoon ja alkaa odottamaan joskos lehden kahina jo loppuisi ja loppuuhan se, ei kuitenkaan kuulu raskaita askelia vaan tasainen kuorsaus – sohvan suunnasta.

Ihan oikein jos tuo nainen pihistää talousrahoista euron päivässä ja lähtee kahden vuoden kuluttua naapurin Liisan kanssa Mallorkalle ”samettisilmäin täyshoitolaan”.
Tyhmää on se, että hän vääntää, tekoitku silmässä, koko viikon ruuat Reinolle pakastimeen valmiiksi ja ohjeistaa jälkikasvunsa mikroaaltouunin käyttöön. Valjastaa anopit ja sukulaiset soittamaan aamuiset herätyssoitot ja huolehtimaan Reinon pyykeistä.
Heittäis perkele pussillisen Kantolan perinteisiä sohvalla istuvan syliin ja sanoisi, että siinä on sun piparis, koita viihtyä…

Enkä minä ole ihan varma siitä oletko Sinä nyt sitten loppujen lopuksi ihana mies, koska et lupaa romantiikkaa. Toisaalta lupasit tuijotella joten voisin yrittää pistää silmilläni pääsi niin pyörälle, että saisin Sinut puhumaan ihan mitä tahansa pehmosia. Olen opetellut peilin edessä silmäpeliä, kyllä, erään kylpylän ravintolassa, ja heti tuli tarjoilija paikalle ja kysyi ”onko kaikki hyvin?”

Tuo ”koirakävely” on hankalaa opetella, mutta opin kyllä joten mene vaan sinne pysäkille nojaileen. Äläkä pelästy jos haukun, hypin ilmaan ja heilutan häntääni...


Terveisin koo