Mukavat muistot

[tumpelo]

Kun tuolla jo aiemmin oli puhetta niistä katkerista tapauksista, joita jokaisella varmasti löytyy... niin, miten olisi ne mukavammat muistot tai tarkennetaan vielä kysymysmuotoon: mitä pelitilanteita on jäänyt mieleen positiivisessa mielessä?
Tai onko peräti joku tietty peli jäänyt mieleen?

En nyt vielä muista aivan kaikkia tilanteita, mutta täytyy tähän varmaan muutama muisto pistää.

1. Kärppien mestaruuskaudella näin ensimmäistä kertaa jääkiekkomatsin televisiosta ja siinä Lukko rökitti Kärpät 6-4.

2. Myllyksen otteet Lukossa hänen alkuaikoinaan herättivät välittömästi kunnioitusta hänen tyylilleen. Muistan, miten joku tuli jälkipelissä lyömään näpeille ja Jamo antoi samantien nokkaan. Jamo toki sai ison rangaistuksen, mutta silti tilanne jäi mukavana muistona mieleen.

3. Muutama läpiajo. Kun Lubomir Kolnik pelasi Lukossa hän pääsi läpiajoon ja vetäisi aika kliinisen yläpesän. Ja Mikko Luovi viimeisellä Lukon kaudellaan karkasi aivan totaalisesti vastustajan pakeilta ja ihastelin vain hänen nopeuttaan ja aivan yhtä kliinistä ratkaisuaan. Pakko kumartaa syvään molempia pelaajia. (edit: En muista pelejä tai pelitilanteita tarkemmin, mutta heidän nopeuttaan ja ratkaisutaitoaan on tullut hymyttyä, eikä tuollaiset ole vieläkään unohtuneet ja tästä tulee vielä yksi pelitilanne mieleen)

4. Ja tietysti se Izvestija-turnaus, jossa Suomi nappasi Neuvostoliitosta 3-2 -voiton. Kaksi maaliahan kirjattiin Jari Torkille ja minä se huusin...

5. Muutama kausi sitten tv-ottelussa Peltomaan Timo kaatuessaan antoi syötön pakin alta ja kiekko maaliin. Luultavimmin tämän muistaa yksi, jos toinen. Ehkä jopa, mikä ottelu oli kyseessä. Lukko sen matsin taisi voittaa ja Peltomaata hehkutettiin.

 

[Janos]

Kyllä on tosi tuoreessa muistissa kevät -98. Ei sitä huhtikuista lauantaipäivää hevillä unohda. 'Päällikön' maali jatkoajalla Köllin syötöstä, Nordis räjähtää. Mammaa maa... Kyllä kaipaan sitä kautta.

 

[Eddie]

kärpät

1. Kärpät-Pelicans 3-1 liigakarsinnat 2000 ... valitettavasti en nähny matseja, mutta radiosuomen(todella heikkotasoisten väläysten) perusteella teltassa kuunneltiin armeijassa siis ja olihan se ilo sielläki ylimmillään..

2. Pentuna kävin katselemassa isän mukana aina kärpät-hifk ja kärpät-tappara pelit ja olihan ne silloin mahtavia kokemuksia.. taisi niistä kokemuksista alkaa tää mun jääkiekkofanius 80 luvulla siis. Kari Jalosen nokka muistuu mieleen vieläkin.. äijä otti jossain tappara pelissä muistaakseni 3 jäähyä putkeen.. oi niitä aikoja

3. Vladimir Kames!!!!! (edelleen katkera tapparalle ja sille m....lle)

4. Kärpät - Jokerit 3-2, 2001 playoffs

5. 1981, Tätä en kyllä muista:) olinhan pari vuotias, mutta ku se mestaruus on kerran voitettu minun elinaikana nii kai se täytyy mainita:)

varmaan unohtui kaikenlaista, mutta nuo tuli mieleen

 

[hörkkö]

Pronssi...

Eli minun mukavin muisto suosikkiseurastani on Ässien saama pronssi, kaudella 94-95. Lukko kaatui silloin 0-3 ja Pronssi matkasi Raumalta Poriin. Se on tähänastisesti ainoa mitali jonka olen suosikkiseurani nähnyt voittavan, mutta toivottavasti ei viimeinen...

Niin, ja tietysti voittoisat pelit jättävät aina mukavan muiston mieleen...

 

[Arnold]

1. Kausi 92-93 ja puolivälieräsarja, jossa Ässät lähetti Jokerit lomille 3-0. Mukavin muisto, ehdottomasti! Parempaa voittoa ei juuri voisi saavuttaa.

2. Kausi 94-95 ja pronssi. Mitali on aina kova sana ja nimenomaan Ässien kaltaiselle joukkueelle.

3. Kaikki voitot pääkaupunkiseudun joukkueista ja TPS:stä.

4. Vladimir Vujtekin veivailut Ässäpaidassa ja lähes pistepörssin voitto.

5. Muut yksittäiset tapaukset, jotka eivät nyt tule mieleen.

 

[1Euro]

Viestin lähetti Arnold
1. Kausi 92-93 ja puolivälieräsarja, jossa Ässät lähetti Jokerit lomille 3-0. Mukavin muisto, ehdottomasti! Parempaa voittoa ei juuri voisi saavuttaa.

Niinpä. Vielä makoisammaksi tuon jutun teki (muistaakseni) Hjalliksen viisaat kommentit ennen viimeistä peliä: "En millään jaksa uskoa, että häviäsimme Ässille suoraan kolmessa ottelussa" ja "Pitää muistaa, että jos et voita 3-0, häviät 2-3..."

Toinen äärimmäisen mukava muisto Jokereiden voittamisesta on myöskin jäänyt mieleeni. Tosin yksityiskohdat ovat jo hieman sumentuneet. Vuosi oli kai -91. Kyseessä oli kai runkosarjan viimeinen peli. Joka tapauksessa maalikuninkuudesta taistelivat Arto Javanainen ja Teemu Selänne. Teukkaa rusikoitiin ja kuumennettiin jatkuvasti. Jos hän ei ollut paikkailtavana oli hän jäähyllä. Java kai voitti kuninkuuden 35 maalilla Teemun tehtyä 33. Ellen sekoita hyviä muistoja, tämä peli päättyi 11-2.

Viime kaudellakin oli pari kertaa mahtava fiilis esim Jaseckon jatkoaika-maalien jälkeen, mutta lähellekään edellä mainittuja ei päästy.

Ehkä ensi kaudella...

 

[slapshot]

Lukosta sen verran että

olin itse paikan päällä kun Joni Lehto antoi uhdessä matsissa kyytiä sekä Esa Tikkaselle ja Cristian Ruutulle..Koko pelin ajan Chrisu ja Tiki "pullistelivat " kunnes Lehto pudotti hanskansa ja Tiki rupesi välittömästi halaamaan ja kun Lehto pääsi Tikistä irti niin Ruuttu luisteli Lehto karkuun linjatuomareiden taakse..
Lukko tais vielä vopittaa tuon matsin ! Ehkä joku muu myös oli paikan päällä.

 

[boretus]

Hegemoniaa

1. Jari Levosen dominoiva ote Ahmoissa 2.divarissa vuonna 1987.

2. Ensimmäinen jääkiekko-otteluni jonka seurasin kokonaan telkasta joskus 1980-luvun alkupuolella...Suomi voitti Tsekkoslovakian 3 - 2...oliskohan ollut Izvestija turnaus....

3. Suomen ensimmäinen mitali ja Blomqvisin tuuletukset Calgaryssa 1988

4. Jossain muistinsyövereissä on myös jonkun finaalisarjan viides ottelu joka päättyi 3-2 punapaitaiselle joukkueelle... voittomaali oli varsinainen imu...

5. Teemun ensimmäinen HNL-season ja 76 maalia! Kuka olisi uskonut?

 

[Juhaht]

Kyllä se mukavin muisto SM-liigalätkään liittyen on edelleen runkosarjan voittaneen TPS:n pudottaminen play-offseista vuonna 98. Sen jälkeen olikin sitten masu täynnä, mutta kyllä maistui silloin hyvälle, aijai...

 

[Veikko]

1. Ilveksen kausi 2000-2001. Mahtavat puolivälierät HIFK:ta vastaan. SM-liigan historian pisin peli (124.41), jonka Ilves voitti Jani Nikon maalilla Raimo Helmisen syötöstä. Radiosta kuunneltiin ja silloin huudettiin. Viides ottelu tuli telkkarista, jossa Bruun ratkaisi pelin iskemällä kiekon ristikon kautta maaliin. Huipennus pronssiottelussa Ilves-Kärpät. Mahtava tunnelma hallissa. Kärppäfanit huusivat C-päädyssä koko pelin ajan ja Ilvesfanit vastasivat vähintään samalla mitalla D-päädyssä. Kausi huipentui pronssijuhliin, jota Ilveksen joukkue tuuletti kuin POIKAA. Jos pronssi tuntuu tuolta niin mestaruuden voittaminen voi olla minun kohdalla jopa hengenvaarallista.

2. Hopea 1998. Voisi olla ykkösenä listalla, mutta en ollut silloin vielä menettänyt sydäntäni jääkiekolle enkä seurannut liigaa nykyisellä tavalla. Nyt olen.

3.Raimo

+yksittäisten pelien hienoja muistoja

Tietenkin Suomen Maailmanmestaruus on myös muistissa.

 

[Diamond]

1. Kaksi kautta, kaksi hopeamitalia + runkosarjan voitto toisella kaudella. Kahtena viime kautena on saanut kokea todella upeita hetkiä ja toivottavasti tämä tuhkimotarina jatkuu vielä pitkään.

2. Kausi 94-95 on jäänyt mieleen positiivisena mikä voi joistakin kuulostaa hieman yllättävältä. Alkukaudesta Tapparalla meni miten meni ja syksyn loppupuolella kaikki olivat 100 % varmoja että Tapparaa ei seuraavalla kaudella liigassa nähdä. No sitten keväällä alkoi uskomaton nousu ja karsinnat vältettiin. Eikä sovi unohtaa myöskään että sillä kaudella Fleury pelasi Tapparassa. Valitettavasti itse en nähnyt yhtään Fleuryn matsia mutta ehkä siihenkin on vielä tilausuus.Toivottavasti!

3. Syksyllä 98 Tampereella pelattu Tappara- Ässät. Ensimmäisen erän jälkeen Porilaiset johti 0-4 ja lisäsi johtoaan vielä maalilla toisen erän lopussa. Samassa erässä ensin Juha Vuorivirta kavensi 1-5 ja sitten Toni Lydman viimeisellä sekunnilla 2-5. Tämä loi uskoa ja Tappara näytti että kolmannessa erässä että peli kestää täydet 60 minuuttia. 10 minuuttia kesti ja sitten alkoi tuulemaan. Ensin Kercs(?) 3-5, Barkov(?) 4-5 ja sitten Pirjetä 5-5. Sillä hetkellä tuntui jotenkin uskomattomalta että viiden maalin takaa pystyttiin nousemaan tasoihin ja siihen tarvittiin vain n. 20 minuuttia. Jatkoajalla kaikki tuntui romahtavan kun Ässät teki vielä maalin mutta onneksi summeri oli ehtinyt soida.

 

[Rebel]

11.4.98. Sitä tunnetta en hetkessä unohda, kun koko hallillinen jengiä huutaa ja punainen meri velloo. Päällikköä on kumartaminen, aina ja ikuisesti. Amen.

 

[JLand]

Re: Lukosta sen verran että

Viestin lähetti slapshot
olin itse paikan päällä kun Joni Lehto antoi uhdessä matsissa kyytiä sekä Esa Tikkaselle ja Cristian Ruutulle..Koko pelin ajan Chrisu ja Tiki "pullistelivat " kunnes Lehto pudotti hanskansa ja Tiki rupesi välittömästi halaamaan ja kun Lehto pääsi Tikistä irti niin Ruuttu luisteli Lehto karkuun linjatuomareiden taakse..
Lukko tais vielä vopittaa tuon matsin ! Ehkä joku muu myös oli paikan päällä.

Minä olin paikalla ja muistan pelin erittäin hyvin. Tikkanenhan soitti koko ajan Lehdolle suutaan, joka sitten lopulta haki Tikkasta tanssiin, mutta niin vain Tiki perääntyi.

Seuraavassa vaihdossa Ruuttu ajeli sitten törkeästi Lönnbergiä (?) takaa päin, minkä jälkeen Lehto kävi ojentamassa Chrisua, joka myöskin luikki karkuun. Istuin silloin siellä Lukon vaihtoaition takana ja Sykoralla oli täysi työ pitää Toni Porkka aitiossa Ruutun taklauksen jälkeen. Taisi olla niin, että Laihon Japa sai viime hetkellä napattua Porkkaa paidasta kiinni ja revittyä miehen takaisin penkille, ennenkuin Tonto ehti hypätä jäälle.

Viikko tuon matsin jälkeenhän Äijänsuolle saapui Selänteen ja Kurrin tähdittämä Jokerit ja tuo ottelu on jäänyt ainakin minun mieleeni yhtenä niistä parhaimmista. Helsingin Sanomathan hehkutti edellispäivän lehdessään, kuinka Selänne pitäisi pilkkanaan hitaita Lehtoa ja Porkkaa.

Äijänsuo oli ääriään myöten täynnä, muistaakseni loppuunmyyty (6000) kun Lukko pöllytti NHL-Jokereita 4-2. Tuossa matsissa Lukko teki muuten yhden hienoimmista maaleista, joita olen nähnyt. Taisivat olla Riihijärvi ja Peltola kun pelasivat Jokeri-puolustuksen ylivoimalla täydellisesti kahville ja lopulta Pasi Saarela pamautti kiekon yläpesään.

Yksi mukava muisto on myös kevään 1994 pronssiottelu Tapparaa vastaan. Tappara muistaakseni tasoitti vain 30 sekuntia ennen loppua Janne Ojasen toimesta, mutta jatkoajalla vanha kettu Kari Jalonen ratkaisi Lukolle pronssin sijoitettuaan Petri Lätin laukoman, takalaidasta pompanneen kiekon tyhjään Tappara-maaliin.

Mukavia muistoja ovat myös ne kaksi Lehdon jatkoaikamaalia Kiekko-Espoota vastaan puolivälierissä ja tietysti kaikki voitot Ässistä.

Ja kun nyt vauhtiin päästiin niin laitetaan lisää, vaikkakin NHL:sta.

June 14th 1994. "54 years of waiting is over!". New York Rangers voitti Vancouver Canucksit Madison Square Gardenissa Stanley Cup finaaleiden ratkaisevassa seitsemännessä ottelussa 3-2. Asuin silloin vielä Suomessa ja katselin aamuviideltä TV:stä huutaen kuin hullu kun Tikkanen löi kiekon 'Nucks-päätyyn vain 1.3 sekuntia ennen loppua. Viimeisen aloituksen hoiti sitten Craig McTavish ja the Garden räjähti.

Viime kaudelta on jäänyt mieleen erityisesti kolme ottelua. Kauden ensimmäinen Philly-peli lokakuussa New Yorkissa, joka oli samalla Lindrosin ensimmäinen peli entistä seuraansa vastaan. Rangershan ei ollut tuota ennen Flygurlseja voittanutkaan Gardenissa pieneen aikaan, joten jännite oli melkoinen.

Lindros vei Rangersit 1-0-johtoon ensimmäisessä erässä ja Dvorak lisäsi johdon 2-0:n, kunnes Roenick ja Hlavac kolmannessä erässä tasoittivat. Theo Fleury kuitenkin vei Blueshirtsit 3-2-johtoon ylivoimalla ja Nedved teki 4-2 vain pari minuuttia ennen loppua. Voi pojat sitä meteliä. Ottelussahan nähtiin myös kuuluisa Lindrosin taklaus, jolla hän jyräsi Jeremy Roenickin.

11/6, Nassau Veterans Memorial Mausoleum, Rangers @ Icedancers 6-2. Islanders oli aloittanut kauden kymmenellä peräkkäisellä voitolla kun taas Rangersien peli oli vielä hakusessa. Isles meni 1-0-johtoon Alexei Yashinin toimesta, mutta Fleury, Leetch ja McCarthy tekivät 37 sekunnissa kolme maalia vieden Rangersit johtoon. McCarthyn maalin jälkeen Erica Cairns sucker punched McCarthy ja aloitti oikean hulabaloon, jonka yhteydessä nähtiin muun muassa Fleuryn jo legendaarinen Chicken Dance. Isles kavensi vielä toisessa erässä, mutta Lindros, Fleury ja Messier johdattivat lopulta Rangersin 6-2-voittoon. Oli kyllä komeaa kävellä ympäri Long Islandia sinä iltana.

Kolmas NHL-muisto on pian tuon Isles-pelin jälkeen kun Rangers nuiji Colorado Avalanchin jäänrakoon 5-3 murskaamalla samalla Patrick Royn unelman uudesta peräkkäisten nollapelien ennätyksestä. Etenkin se Malakhovin maali FLY-linen lähes kaksiminuuttia kestäneen yhtäjaksoisen pyörityksen jälkeen oli mannaa.

Ja tottakai Suomen maajoukkueen ensimmäinen arvokisamitali 1988 ja maailmanmestaruus 1995 ovat mainitsemisen arvoisia.

Siinähän noita, toivottavasti nuo NHL-muistot eivät kovasti ketään häiritse, vaikka SM-liigakeskustelun puolella ollaankin

 

[pata13]

Onhan näitä

Näitä tässä sen mukaan, mitä mieleen tulee, eivät ole järjestyksessä. Ja ulkomuistista tilastoja tai ajankohtia tarkistamatta. Asiavirheitä siis saattaa hyvinkin olla.

1. Puolivälieräsarja HIFK:ta vastaan 90-luvun puolivälin tienohilla.
Ajelin taas 320 km katsomaan toista ottelua (1.ottelu Ässille 0-2). Hallissa muistaakseni n. 6600 katsojaa. Pelin alussa Tomas Kapusta #67 kieputti huikealla mailatekniikalla Lindforsin jäihin ja nosti kevyesti vaan kassarin yli, 1-0. Pelikellossa n. 2.17. Ja taas tarvittiin kuulosuojaimia. Lopulta peli päättyi 3-0, vaikka HIFK pelasi 5-3-ylivoimaa pitkät tovit. Takko viimeisenä lukkona. Meteliä hallissa piisasi.
Kolmanteen otteluun matkasimme Hkiin. Tuosta ottelusta ei paljonkaan muistikuvia. Päättyi kuitenkin 0-1, maalintekijänä hra Kivi. HIFK:lla oli paikkoja vaikka kuinka, mutta maaliviivaa lähemmäksi eivät päässeet. Mukavia muistoja.

2.Jonkun kauden avausottelu Tappara-Ässät (0-6)
Ottelu tuskin oli mitään kovin kaunista kiekkoa, mutta muistan jonkun kieputtaneen Tapparan pakin 1-1-tilanteessa aivan solmuun ja tehneen kainalon alta maalin. Yhden maalin teki Jarno Levonen. Niin ja Ässien mies istui kakkosta lähes kolme minuuttia, kun hämäläisillä kävi kellot omaan tahtiinsa.

3. Tietysti, kuten yllä jo mainittiin, mainio pleijarisarja Jokereita vastaan silloin joskus.
Taisin olla paikan päällä ekassa pelissä Nordenskiöldinkadulla. Päättyi 6-7 huikeiden tilanteiden jälkeen. Ässät johti MUISTAAKSENI 1-4, Jokerit kiri muutamassa hetkessä rinnalle ja ohi, 5-4. Kolmannessa erässä ryhti kuitenkin palasi onnen kera ja voitimme 6-7. Leipää ja sirkushuveja koko rahalla.
Kolmatta ottelua kuuntelin radiosta, kanavana 96,2 eli City. Oli se ihanaa, kun J-P Jalo mykistyi sanattomaksi Korpin nepattua kiekon yli Kettererin patjan, 3-4.

4. Ainoa kerta, jolloin olen ollut täydessä Isomäen jäähallissa.
Ässät-TPS 90-luvun puolivälin aikoihin. Ässät oli voittanut ekassa ottelussa TPS:n Turussa jotakin 1-3.
Vujtek palkittiin runkosarja parhaana pelaajana tai jotain ottelun alussa. Mekkalaa oli. Valitettavasti Ässät ei kyennyt tuossa sarjassa toiseen voittoon tepsiä vastaan.

5. Kaikki lukemattomat kerrat, jolloin olemme porukalla lähteneet paikan päälle ja radio Suomesta kuunnellut ottelut.

 

[Procamp]

Vuonna yksi tai kaksi (en jaksa tarkistaa) HPK pelasi Kouvolassa KooKoo:ta vastaan ja muuan Igor Kuznetsov pääsee yksin läpi ja Hannu Kamppuri valmistautuu torjuntaan. Itse muistan pudonneeni suoraan sanottuna perseelleen, kun Igor veivin sijasta kiertääkin maalin vanhanaikaisen tapaan ja palaa sitten maalin eteen veivaamaan Kamppurin solmuun ennen kuin kukaan vastustajista ehtii paikalle. Silloin oli hymy herkässä...

 

[Blågula]

Helppo vastata. Liiganousu on edelleenkin kiistatta paras muisto. Hienoin hetki oli tietenkin viides peli jossa nousu ratkesi, yhdistelmä Lehtinen-Lehterä teki voittomaalin. Kolmas ottelu oli myös ikimuistoinen kun joukkueen kapteeni Petteri Kanerva ratkaisi ottelun jatkoajalla siniviivalerpulla.
Divariajoilta muistuu myös mieleen kotiottelut Jokereita vastaan ensimmäisellä divarikaudella (Jokerit nousivat kauden päätteeksi). Matinkylän latoon mahtui tähän aikaan virallisesti 800 henkilöä mutta näissä otteluissa oli väkeä tuplasti tuo määrä. Molemmat kotiottelut voitettiin ja tunnelma oli mahtava. Siihen aikaan Jokereiden voittaminen oli aikamoinen uroteko, olihan kyseessä entinen suurseura, ja etenkin tuleva sellainen.

 

[Rocco]

Tässä on sellainen tapahtuma josta ei voi muuta kertoa kuin: Lukekaa itse.

 

[Roku]

Re: Lukosta sen verran että

Viestin lähetti slapshot
olin itse paikan päällä kun Joni Lehto antoi uhdessä matsissa kyytiä sekä Esa Tikkaselle ja Cristian Ruutulle..Koko pelin ajan Chrisu ja Tiki "pullistelivat " kunnes Lehto pudotti hanskansa ja Tiki rupesi välittömästi halaamaan ja kun Lehto pääsi Tikistä irti niin Ruuttu luisteli Lehto karkuun linjatuomareiden taakse..
Lukko tais vielä vopittaa tuon matsin ! Ehkä joku muu myös oli paikan päällä.

Paikalla oltiin kuin lähin puhelin.

Christian Ruuttu muisteli jälkeenpäin, että Tikkanen oli koko pelin ajan vaihtopenkillä hokenut: "Vittu mä haluun tappaa ton ison pakin!" Molemmille, Tikille ja Ruutulle tuomittiin tuosta nujakasta muistaakseni 2+2+10 minuuttia, Joni pääsi pelkällä tuplakakkosella, ja Porkka ei tosiaan meinannut vaihtopenkillä pysyä pöksyissään, kun teki mieli tappeluun kentälle. Itse pelin Lukko voitti 4-1 tai 5-1, ja Hannes Kapasen mukaan syy oli tietenkin tuomareissa.

Muita mukavia muistoja (ei missään tärkeysjärjestyksessä):

-ensimmäinen livenä näkemäni jääkiekkopeli, 26.10.1978 pelattu Lukko-HIFK 7-4

-kansalaiskeräys Matti Forssin saamiseksi takaisin kasvattajaseuraansa kesällä 1983. Itse osallistuin keräykseen nuorelle pojalle isolla 15 mk:n summalla, eikvätkä nekään markat menneen hukkaan

-Lukon nousu takaisin liigaan keväällä 1984, HPK kellistyi ratkaisevassa viidennessä pelissä Äijänsuolla 3-1

-Jarmo Myllyksen huikeat otteet Lukon paidassa

-hopeakevät 1988. Armeija haittasi tuolloin pelien seuraamista, mutta tärkeimmissä olin paikalla. Esa Tommilan voittomaali viimeisessä runkosarjapelissä HIFK:ta vastaan varmisti play off-paikan, Kunu Heiskasen voittomaali Ilveksen verkkoon toisessa välierässä nostatti Äijänsuon vuotavan katon varmasti 50 senttiä pois paikaltaan, sen verran kova meteli ladossa silloin oli. Niinikään olin katsomassa ensimmäistä loppuottelua Tampereella Tapparaa vastaan, ja kun Ari Vuori pisti Tapparan pakille länget ja narutti maalivahti Draperin Kortelan pysäkille niin sellaista tunnetta en ole ennen sitä enkä sen jälkeen kokenut, vaikka olen sentään jo kolminkertainen isäkin

-tuo jo aiemminkin mainittu 6.12.1992 pelattu HockeyReipas-Lukko 4-5 jatkoajalla. HockeyReipas johti peliä jo 4-0, kunnes Lukko nousi kolmannessa erässä tasoihin ja jatkoajalla ohi

-pronssiottelu keväällä 1994, kun Mika Alatalo huudatti katsomoa jatkoaikamaalillaan

-kauden 1994-95 hienot pelit. Kauden alussa Lukko antoi Jokereille maalivahtisekoiluillaan niin pitkän etumatkan, että sitä ei enää kiinni saatu, mutta lokakuussa Boris the Spiderin tultua Lukon maalille raumalaisjoukkue oli sen jälkeen liigan kuumin nippu ja vuorollaan Äijänsuolla kävivät ottamassa pattiinsa niin HIFK kuin Jokeritkin NHL-tähtineen

-kevään 1996 pronssipeli HPK:ta vastaan jonka Jarkko Varvio ratkaisi vain 11 sekuntia ennen loppua. Ja koska vahingonilo on aidointa iloa, muistelen hymyssä suin pelin jälkeistä lehdistötilaisuutta, jossa Kerhon valmentaja Sakke Pietilä tokaisi jollekin (ehkä tietämättä että Pekka Walleniuksen mikrofoni oli jo auki) kuin pikkulapsi: " ei taltte yhtään pullittella tiinä..."

-muutaman vaisumman kauden jälkeen Äijänsuo heräsi henkiin kaudella 1999-2000, jolloin hurjasti tsempannut Timo Peltomaa piiskasi omalle esimerkillään Lukon kerta toisensa jälkeen hurjiin esityksiin. Ässien nöyryyttämiset tuolla kaudella, Porissa 7-0 ja Raumalla 10-3 sekä jatkoajalla 4-3 pelissä, jota Ässät johti vielä kahdeksan minuuttia ennen loppua 3-0...

Tässähän näitä. Toivottavasti alkava kausi tuo lisää mukavia muistoja...

 

[Metalwarrior]

Ehkäpä mieleenjäävin peli on Lukon kurmottaessa Jokereita Nhl-lakon aikaan. Muistaakseni Jari Kurri antoi namisyötön Lukon alivoimamaaliin...

Toisella sijalla ehkä kevään -94 pronssipeli kun Kartsa Jalonen upotti Tapparan jatkoajalla. Samoin kuin Varvion ratkaisu -96 pronssipelissä.

Viime syksyn 1-2-voitto Turussa oli myös hunataja. Pari minuuttia pelattu, 0-2 taululla ja Vehanen ottaa kaiken kiinni. Mukava lähteä Lukko-risteilylle ja kuittailla turkulaisille matsin jälkeen...

 

[Vaicci#63]

Kevään 1999 puolivälierä, Saipa-Jokerit....Juri Kuznetsov tykittää ratkaisun jatkoajalla ja tekee todella upean tuuletuksen.
Jokerit-Saipa 1999 puolivälierä:Hockey night ottelussa lenteli rantapalloja kun Saipa voitti.Vieläkin mielessä Joppe Salosen upea av-maali ja lakana jossa luki jotain Natosta ja sitten pommitus alkaa klo 18.30

 

[Diamond]

Viestin lähetti yellow
Toisella sijalla ehkä kevään -94 pronssipeli kun Kartsa Jalonen upotti Tapparan jatkoajalla.

Muistat väärin,se oli Jutilan Timo joka Tapparan silloin upotti.:D

 

[Eino_Mies]

Re: Re: Lukosta sen verran että

Viestin lähetti JLand

Äijänsuo oli ääriään myöten täynnä, muistaakseni loppuunmyyty (6000) kun Lukko pöllytti NHL-Jokereita 4-2. Tuossa matsissa Lukko teki muuten yhden hienoimmista maaleista, joita olen nähnyt. Taisivat olla Riihijärvi ja Peltola kun pelasivat Jokeri-puolustuksen ylivoimalla täydellisesti kahville ja lopulta Pasi Saarela pamautti kiekon yläpesään.

Joo tuo maali oli yksi hienoimmista kautta aikojen Äijänsuolla. Tosin maali syntyi hieman eri tavalla (ihailin sitä videolta kymmeniä kertoja jälkeenpäin).

Lukolla yv-peli. Sulander torjuu kiekon kulmaan, josta se liukuu ränniä pitkin Joni Lehdolle. Pakkopelikuvio valmiina. Lehto siirtää kiekon siniviivalle Vesa Salolle, joka ohjaa syötön yhdellä kosketuksella toiseen laitaan Pasi Saarelalle. Pahi heittää saman tien poikki kentän syötön osin onnekkaastikin ohi Jokeri-pakkien takatolpalla kärkkyneelle Juha Riihijärvelle. Jussi malttaa mielensä ja antaa kiekon maalin eteen unohdetulle Harri Lönnbegille, jolla on helppo työ siirtää laatta ammottavaan Jokeri-maaliin. Koko tämä episodi kesti vain noin kymmensekuntia!

Lisää makeita muistoja: Tihonovin ekalla kaudella (-99-00) Lukko-Ässät Äijänsuolla. Kolmas erä yli puolivälin. Ässät johtaa 0-3. Allan Measures tekee Lukon avausmaalin kun aikaa on jotain kuutisen minuuttia. Tästä alkoi komea loppurynnistys. Lukko kiri tasoihin viimeisellä minuutilla ja jatkoajalla illan kruunasi "Leksa" Tambijev, veivaavalla "Taika-Jim" Hrivnakin Ruosniemen pysäkille!

Lisäksi toki ne Kari Jalosen (-94) ja Jarkko Varvion (-96) ampumat voittomaalit pronssiotteluissa koettelivat fanien äänijänteitä mukavasti.

 

[Jack Daniel's]

mukavia muistoja

Onhan näiä muistoja, tässä muutamia:


1. 14.4.2002... Jokerit lyö Tapparan 2-1 4. finaalissa ja voittaa mestaruuden, muistan kärsineeni koko kolmannen erän ja kun summeri soi, oli helpotus suunnaton.

2. Jokerit-TPS 1994 finaalit: Olin 8-vuotias. Muistan katsoneeni peliä isäni kanssa ja isäni kannatti rajusti Jokereita,vaikka onkin Tapparan miehiä.Itse kannatin tietenkin myös Jokereita. Muistan hämärästi purskahtaneen itkuun Tepsin tehdessä 0-2 maalin. Meteli oli huumaava kun Otto teki sen kuuluisan maalinsa, sillä joukkoon oli lisääntynyt myös äitini ja joitain sukulaisia, näin muistan sen menneen.

3. Jokerit - TPS 1996 talvella, TPS johti peliä 2. erän jälkeen 1-4, kolmannessa erässä Jokerit nousi mahtavasti 5-4-voittoon, tunnelma jäähallissa oli uskomaton.

4. Jokereiden mestaruudet 1996 ja 1997. Kummatkin tuntuivat yhtä hyviltä.

5. KalPa voitti HIFK:n 1995 syksyllä 1-10, olin katsomossa kavereiden kanssa ja meillä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisit saanut olla mukana! Voi kumpa senkin vahingonilon saisi kokea vielä uudelleen.

 

[werther]

-Suomi-Neuvostoliitto 5-3 1976.
-Esa Peltosen 300. Mestaruussarjamaali 1981.
-HIFK:n ja Jokereiden välinen finaalisarja 1983
-Timo Blomqvist ja olympiahopea 1988.
-Maailmanmestaruus 1995.
-Mestaruusjuhlat 1998.
-Jere Karalahden tasoitusmaali Venäjää vastaan (en muista vuotta!)
-Marko Tuomaisen jatkoaikamaali Ruotsia vastaan MM-välierässä (tässäkin on vuosi unohtunut!!!)

Mitä vanhempi tapahtuma, sitä paremmin se on jäänyt mieleen.

 

[Tj]

-92 hopea tietysti, olin tuolloin melko nappula ja noihin aikoihin aloin hieman enemmän kiinnostua kiekosta. Lajina, ei kumilaattana. Muistaakseni Jokeripelaajat juhlivat mestaruutta Hippoksella tuona vuonna.

-93 pronssi onkin sitten toinen ja toistaiseksi viimeinen mitali jonka olen nähnyt Jypin pelaavan kotiin. Pronssiottelussa kaatui Ässät 4-2... samana keväänä olikin sitten se katkerin hetki eli raju putoaminen HPK:lle välierässä Rinkelinmäellä. Siitä voitte lukea enemmän siitä Katkerimmat tapahtumat - ketjusta.

-94-95 ja Michael Nylanderin esitykset Hippoksella. 16 ottelussa 30 pistettä ja kaiken huippuna mahtava soolo HIFKiä vastaan oman maalin takaa koko kentän läpi ja kiekko HIFKin maaliin. Yksi liigan kaikkien aikojen parhaista ulkomaalaisista.

Ja tietysti kevään -95 mualimanmestaruus.