Laitanpa tähän oman keilailutarinani ikäänkuin varoittavaksi esimerkiksi. Turussa avattiin muutama vuosi sitten keskustaan keilahalli-ravintola-yhdistelmä. Hommaa pyörittää entinen työkaverini, joten pitihän kaveria tukea. Muutaman kerran jälkeen innostuin keilaamisesta oikein kunnolla ja koska olen luonteeltani sellainen, että pystyn kehittämään kilpavarustelun vaikka origamista tai perhosten keräilystä, piti heti tilata kaksiväriset kengät ja nippu keilailupaitoja jenkeistä.
Aikani tällä hupiradalla keilailtuani päätin mennä vaihtelun vuoksi Urheiluhallin radalle. Big mistake! Urheiluhallissa käyvät keilaamassa oikeat keilaajat. Viereisellä radalla palloja viskoi hienpolttamaan Forssa t-paitaan pukeutunut päärynävartaloinen äijä valehtelematta kahdeksan kaatoa peräkkäin. Samaan aikaan nimimerkki Bast vieritti palloaan pääasiassa kouruun jalassaan tyylikkäät two-tone keilakengät ja päällään mustavalkoinen keilapaita jonka selässä on upea hain kuva ja teksti "Vito´s Loan Sharks - We Loan - You Pay. Voitte arvata, että herra Bast häipyi liukkaasti ja häntä koipien välissä takaisin hohtokeilaamaan.
Tämän takaiskun olisin kestänytkin, mutta sitten tapahtui jotain, joka sai minut lopettamaan keilailun ainakin toistaiseksi. Nimittäin aiemmin esille tulleen luonteenpiirteeni johdosta aloitin keilailun luonnollisesti painavimmila mahdollisilla palloilla ja yritin oitis pakottaa ranteeni vispaamaan palloon jonkinlaista kierrettä. Tästä seurasi, että käteeni kehittyi "tenniskyynerpäänä" tunnettu kiputila. Yritän siis sanoa, että käsi tuli kyynerpäästä aivan törkeän kipeäksi. Lääkäri tarjosi jo ensikäynnillä kortisoonipiikkiä suoraan kyynerpäähän, mutta kieltäydyin kunniasta. Kahden lääkekuurin jälkeen kokeiltiin sitten sitäkin. Ei apua. Lopulta sain paikallisen jenkkifutisjoukkueen fysioterapeutilta viimeistä huutoa olevat voimisteluohjeet kädelle ja sitten alkoi helpottaa. Puolitoista vuotta siinä meni.
Nyt alkaa taas vähän keilailukättä kutisemaan eli mieli tekisi palata radoille. Pelkona on kuitenkin vamman uusiutuminen ja toiset 1,5 vuotta käsipuolena ei oikein hotsita.
Tarinan opetus: Vähempikin into riittää ja kannattaa kuunnella kokeneempien ohjeita.