Löysin seuraavan tekstin Eudoran viestikansiosta. Olen lähettänyt sen tutuille kesällä 2000. Teksti on poimittu Kiekkopesästä ja se on täysin nimimerkki Hervannan Näkijän käsialaa. Jotkut asiat ovat vanhentuneet, eli teksti on kirjoitettu ym. vuonna.
Pistän sen tänne esille, koska harva sen on nähnyt ja aikoinaan aiheutti paljonkin keskustelua pesässä.
Tässä teksti, olkaapa hyvät:
BLUES
Niin, onko Plyysillä oikeasti kannattajia? Cannibalkin on tainnut tulla draftatuksi merijalkaväkeen, kun häntä ei ole näkynyt palstalla pitkään aikaan. Tyypillinen Blues-fani on myöhäisherännäinen, jääkiekosta suuremmin vasta Suomen maailmanmestaruuden jälkeen vakavasti kiinnostunut, Perähikiältä Espooseen muuttaneen uusrikkaan ja -avuttoman perheen lapsi.
Koska joukkueelta tyystin puuttuvat meriitit ja perinteet miesten tasolta, eivät Blues-fanit ole ehtineet "juurtua" seuran kulttuuriin. Tästä syystä takinkääntökin käy silmän räpäyksessä, ja sinimustat lippikset
lentävät vaatekomeron peränurkkaan joka kevät. Mutta kesällä ja syksyllä ne kaivetaan taas esiin ja ostetaan jopa kannatuslippu, jota heilutellaan joka paikassa ensimmäiseen maaottelutaukoon asti.
HIFK
Joo, en laita suomenruotsalaisuudesta mitään. Hifkin fanit ovat järjettömiä meuhkaajia, jotka hajoittavat paikat missä ikinä kulkevatkaan. Oikeasti heistäkin jo suurin osa on kotoisin jostain Sudeetti-Savosta, mutta silti jokainen pitää itseään aitona Stadin kundina. Ja Stadin kundeille ei vittuilla.
Hifkin fanit ihannoivat väkivaltaa sen kaikissa ilmenemismuodoissa ja suorastaan vaativat verta kentälle jokaisessa ottelussa. Mikään ei innosta IFK:n perusfania niin paljon kuin nähdä puolikuoliaaksi survottu vastustajan pelaaja sätkimässä verilammikossa ilman hampaita. That's Old Time Hockey, man!!! Mikäli punapaitainen joukkue esiintyy kotikaukalossaan niin ämmämäisesti, että voittaa Pelicansin vain 5-1, heittää HIFK-fani Stockmann-Herkusta illallisekseen ostamansa broilerin jäälle.
HPK
Kerhon fanit ovat maailman ärsyttävimpiä ja yksisilmäisimpiä jääkiekon katsojia. Kaikki vastustajan pelaajat ovat heidän mielestään peelsepuupeja ja antikristuksia, jotka saa vaikka tappaa maailman parantamiseksi. Kaikki HPK:n pelaajat ovat luonnollisesti vähintäänkin Euroopan parhaita. NHL:stä löytyy pari parempaa, nimittäin Brian Rafalski ja Brian Rafalski.
HPK:n kannattaja on niin ylpeä joukkueestaan ja koti"kaupungistaan", että osoittaa sen avoimella vihamielisyydellä muualta tulevia kohtaan. Nämä kun eivät tajua mistään mitään. Kerho on maailman napa, ja sillä siisti. Välillä tyhmät tuomarit eivät ymmärrä HPK:n erityisasemaa, ja tuomitsevat kotijoukkuetta vastaan. Silloin jää täytetään mitä pikimmin juomapulloilla, nuuskapurkeilla ja nakkipapereilla. Tämä toimii harhautuksena pääoperaatiolle, jonka tarkoituksena on saada muutama urho pleksin yli tuomarien tai vierasjoukkueen pelaajien kimppuun.
ILVES
Ipam miähet ovat säälittäviä 80-luvun Ilves-verkkareissa tai vanhoissa tuulipuvuissa Hakametsän käytävillä seisoskelevia äijänkuvatuksia, joille ei kelpaa mikään eikä kukaan. Nykyään ei heidän mielestään enää osata pelata jääkiekkoa, sillä Ilves ei pärjää. Oli Ilveksen joukkue millainen tahansa, niin se on oikeasti vain lauma surkeita tunareita, joita pitää koko ajan mollata. Paitsi Raipe, se osaa pelata.
Ilveksen kannattajien keskuudessa pidetään arvostetuimpana jätkänä sitä, joka kaikkein osuvimmin ja loukkaavimmin osaa pilkata jotakin Ilveksen pelaajaa, valmentajaa tai vaikka huoltajaa. Kova ääni lasketaan plussaksi, mutta sitä ei missään tapauksessa saa käyttää Ilveksen kannustamiseen tai kehumiseen. Ainoa Ilvestä surkeampi porukka on Tappara, jossa ei ole edes Raipea.
JOKERIT
Vielä muutama vuosi sitten tyypillinen Jokerifani oli yläasteikäinen tyttönen, joka Teemun, Keken, Waden ja Maken ihanuuden vuoksi vannoi ikuista rakkautta joukkuetta kohtaan. Useammat mestaruudet toivat mukaan samanlaisia faneja ympäri Suomea, jotkut (harvat) näistä myös miespuolisia. Jokereita kannatettiin sen takia, "kun se on paras".
Nyt menestystä ei ole tullut enää niin mittavasti, ja Jokeritkin on menettänyt ainakin puolet faneistaan seksikkäämmille joukkueille. Mutta ei se mitään, sillä nyt hallin täyttävät Hjalliksen kaverit. Jokerien peleihin ei mennä katsomaan jääkiekkoa. Sinne mennään solmimaan ja ylläpitämään kontakteja. Ihan kiva, että vaimolla ja kakaroillakin on jotain tekemistä. Kato, siellä tuli maali. Paljonko peli on?
JYP
Jypiläiset ovat aivan taatusti Suomen positiivisimpia ihmisiä. Vuosi toisensa jälkeen he jaksavat uskoa, että heidän onneton pikkupennosilla koottu joukkueensa voisi ihan oikeasti haastaa parempansa. JYP-fanit jaksavat olla onnellisia myös sen tosiasian johdosta, että tasaisin väliajoin heidän joukkueensa onnistuu ulkomaalaishankinnoissaan niin hyvin, että isommat seurat vievät pelaajat kauden päätteeksi. Joskus myös kesken kautta.
Jypiläiset myös uskovat, että heidän kotihallinsa on yhä pelätty paikka kovan kotijoukkueen ja fanaattisen yleisön takia. Tosiasiassahan monet joukkueet pelaavat Jyskälässä mieluummin kuin kotihallissaan.
KÄRPÄT
Juhani Tammisen läsnäolo on saanut Kärppäfanit vallan merkillisiksi. Nykyään jokaisessa oululaiskannattajassa asuu pieni Tami. Tyypillinen Kärppäfani uskoo divarimenestyksen tarkoittavan automaattista liigamenestystä, vaikka joukkue on käytännössä sama. Kaupunkiin rahdataan kannattajien iloksi puolirampoja Afganistanin sodassa toisen silmänsä menettäneitä uzbekistanilaispakkeja, Maailmanluokan Pelaajia. Ja fanit ovat innoissaan.
Oululaiset ovat hienovaraisesti sanottuna paskantärkeää ja leuhkaa porukkaa. TechnoCityssä kaikki on paremmin. Rahaa on niin paljon, että sitä ei kaikkea edes Junno pysty tuhlaamaan, ja siitäkös nämä jäkälänpurijat jaksavat muistutella. Ketään ei kiinnosta, että joukkueen pääsponsorina on kuplafirma, jonka pörssiarvo perustuu pelkkiin kasvuodotuksiin ja keinotteluun. Kaiken uhonsa keskellä oululaiset ovat unohtaneet jääkiekosta jopa perusasiat, kuten sen, että ei huonolla joukkueella voi pärjätä.
LUKKO
Raumalla on buumi menossa, ja sen näkee tyypillisen Lukko-fanin olemuksesta. Vanha sinikeltainen takki on haettu kirpputorilta takaisin, ja nyt raumalainen melkein uskaltaa jo pukea sen päälleenkin. Kaupungin uusi ylipääkunniapormestari Vasili Tihonov on kohotettu kannattajien toimesta arvoasteikossa kakkoseksi, Jumalan ja Möllin väliin.
Vanhat pettymykset ja surkea menestys liigahistorian aikana kuitenkin tekevät Lukko-fanista äärimmäisen helposti säikkyvän hiirulaisen, joka kehittelee omassa pikku onnettomuudessaan salaliittoteorioita pienten seurojen järjestelmällisestä sortamisesta. Aina välillä Lukon kannattajat kuitenkin kehittävät jostakin niin paljon itseluottamusta, että uskaltavat nousta istumaan ja vaivihkaa kuiskata mielipiteenään, että kyllä Lukolla on ihan hyvät menestysmahdollisuudet ensi kaudella.
PELICANS
Lahtelaiset jääkiekkofanit köyhä versio Kärppä-faneista. Viime syksynä lahtelaiset heittelivät Kiekkopesässäkin yhtä hölmöjä arvioita kuin oululaiset nyt: "Kyllä Pelicans on playoff-joukkue". En sitten tiedä, mikä lahtelaisia esti näkemästä,ettei heidän joukkueessaan ole yhtään pelimiestä. Lahdessa ollaan Oulun tapaan oltu
niin kauan ilman kunnon jääkiekkoa, että liigapelaajien tason nousu on jäänyt huomaamatta.
Pelikaani-ihmiset ovat sympaattisen hauskoja kaiken ylittävässä epärealistisuudessaan: ainakin Forsberg, Jagr, Hasek ja Pronger ovat tänä kesänä olleet tulossa joukkueeseen paikallisen pikkukapitalistisuvun rahoilla.
Bisnes-Sitin kiekkoyleisö istuu hiljaa uusilla kuppipenkeillään ja muistelee vanhoja
hyviä aikoja, jolloin Oldrich Valek vei Reippaan melkein lähelle playoff-paikkaa.
Kokoonsa nähden Lahti on urheilukaupunkina säälittävä, sillä yleisöä ei löydy jääkiekolle eikä jalkapallolle. Jee, koriksessa pärjätään...
SAIPA
SaiPa -fani kärsii pahanlaatuisesta Jekyll&Hyde -syndroomasta, minuuden jakaantumisesta kahteen täysin erilaiseen persoonaan. Nämä kaksi ovat saipalaisen koti- ja vieraspersoona. Vieraspelimatkoilla SaiPa-fanit antavat
itsestään varsin letkeän ja rennon, ystävällisenkin, kuvan. Tämä johtunee siitä, että heitä on
matkassa aina niin vähän, että kukaan ei uskalla uhota. Kisapuistossa taas on
havaittavissa vanha joukossa tyhmyys tiivistyy -ilmiö, ja jokainen lappeenrantalainen on vähintäänkin
Pohjoiskalotin pahin riidanhaastaja. Vierasjoukkueen radioselostajakin saa öykkäröinnistä osansa päälleen heitettyjen tavaroiden ja kaadettujen nesteiden muodossa. Vierasjoukkueen kannattajat taas tuntevat olevansa Turkkiin saapuneita brittifutisfaneja, sillä tappouhkaukset alkavat viimeistään hallin
pihassa.
SaiPan kannattaja seuraa jääkiekkoa erikoisella tavalla, sillä hän huomaa vastustavan joukkueen lisäksi koko muun universumin olevan omaa joukkuettaan vastaan. Ei riitä,että tuomarit ja liigajohto inhoavat SaiPaa ja tekevät kaikkensa, ettei tämä menestyisi.Ehei, kaikki tunnetun maailmankaikkeuden käytettävissä olevat resurssit
on valjastettu Sputnikkien tuhoksi. SaiPan pelaajankin saa vaikka dekapitoida kenenkään siihen
puuttumatta. Ei ole ihme, että keltapaitaiset kannattajat käyvät välillä kuumina...
TAPPARA
Mitali saatu viimeksi vuonna 1994, loppuottelussa oltu viimeksi vuonna 1988. Ja silti porkkanat laskevat itsensä vieläkin liigan suurimpien ja mahtavimpien joukkoon.Tyypillinen Tappara-fani on kolmenkympin kieppeillä oleva lukion käynyt mies, joka istuu jäähallissa hiirenhiljaa. Ei hauku omia, eikä ainakaan kannusta niitä.Tapparan
kannattajalle tärkeintä maailmassa on, että Tappara on sarjataulukossa Ilveksen edellä. Paikallisvastustajan ylivoima 90-luvulla sai porkkanapöksyt niin katkeriksi, että omien menestystä kiihkeämmin toivotaan naapurille vaikeuksia.
Tapparan kannattaja seuraa joukkueensa asioita herkeämättömällä mielenkiinnolla, ja on erittäin altis kommentoimaan asioita. Muiden on tätä turha yrittää,sillä kirves heilahtaa välittömästi, jos "ulkopuolinen" tunkee nokkansa Tapparan asioihin. Silmät ummistetaan oman seuran ongelmilta, ja etsitään sekä keksitään huonoja
puolia muista, varsinkin Ilveksestä.
TPS
Nokka pystyssä. Tepsin kannattajat ovat saaneet hunajaa mahan täydeltä, ja se näkyy ylimielisenä suhtautumisena kaikkeen. Ensin alettiin halveksia pikkuseuroja.Ylenkatsominen näkyi hallissa tyhjinä katsomoina. Seuraavaksi jäätiin pois kaikista muistakin peleistä, paitsi Hifkiä ja Jokereita vastaan. Nykyään kotihallia on vaikea
saada puolilleen edes playoffeissa. Seuraavaksi vuorossa on se vaihe, että halveksitaan jo Tepsiäkin, koska sekään ei ole tarpeeksi tasokas.
Turkkuses ei myöskään turhia metelöidä. Suurimmat aplodit yleisöltä tulevat, jos linjatuomari kaatuu. Onko millään enää mitään merkitystä? -On, nimittäin sillä, että Tepsin menestys on jatkuvaa ja pysyvää. Tämän varmistamiseksi TPS-fanit ovat organisoineet koko Turun median häiritsemään muita joukkueita ja pönkittämään
Tepsin valtaa. Turun Sanomien päätehtävä on kylvää eripuraa kilpailevien joukkueiden
leireihin sekä painostaa liigan ja liiton päättäjiä tekemään TPS-myönteisiä päätöksiä.
ÄSSÄT
In Memoriam. Ässien kotihallissa hiljaa humisevat katsomot narisevat koskemattomassa pölyisyydessään. Jossakin seisomakatsomon nurkkauksessa yksinäinen humalainen työmies kiroaa ja vaatii Porilaista Hulluutta
takaisin Isomäkeen. Kaikki on yhtä tuskaa, eikä yhdelläkään Ässä-fanilla ole kivaa. Mutta
toista se oli silloin, kun Vellu ja Java ja Pratu ja kumppanit...
"Mutta josko ensi kaudella", uskaltaa joku Kirjurinluodon Jazz-kekkereissä ehdottaa.
Ehdotus saa vastaansa hiljaisuutta ja muualle kääntyviä katseita. Kuuluisa Porin
meininki on kadonnut, ensin joukkueesta, nyttemmin myös katsomosta. Vanha
Ässä-henkikin jaksoi vielä pari kautta sitten pihahdella, mutta nyt se elää enää
muistoissa. Ässien kannattaminen on nykyään lähinnä filosofista pohdiskelua.
Pistän sen tänne esille, koska harva sen on nähnyt ja aikoinaan aiheutti paljonkin keskustelua pesässä.
Tässä teksti, olkaapa hyvät:
BLUES
Niin, onko Plyysillä oikeasti kannattajia? Cannibalkin on tainnut tulla draftatuksi merijalkaväkeen, kun häntä ei ole näkynyt palstalla pitkään aikaan. Tyypillinen Blues-fani on myöhäisherännäinen, jääkiekosta suuremmin vasta Suomen maailmanmestaruuden jälkeen vakavasti kiinnostunut, Perähikiältä Espooseen muuttaneen uusrikkaan ja -avuttoman perheen lapsi.
Koska joukkueelta tyystin puuttuvat meriitit ja perinteet miesten tasolta, eivät Blues-fanit ole ehtineet "juurtua" seuran kulttuuriin. Tästä syystä takinkääntökin käy silmän räpäyksessä, ja sinimustat lippikset
lentävät vaatekomeron peränurkkaan joka kevät. Mutta kesällä ja syksyllä ne kaivetaan taas esiin ja ostetaan jopa kannatuslippu, jota heilutellaan joka paikassa ensimmäiseen maaottelutaukoon asti.
HIFK
Joo, en laita suomenruotsalaisuudesta mitään. Hifkin fanit ovat järjettömiä meuhkaajia, jotka hajoittavat paikat missä ikinä kulkevatkaan. Oikeasti heistäkin jo suurin osa on kotoisin jostain Sudeetti-Savosta, mutta silti jokainen pitää itseään aitona Stadin kundina. Ja Stadin kundeille ei vittuilla.
Hifkin fanit ihannoivat väkivaltaa sen kaikissa ilmenemismuodoissa ja suorastaan vaativat verta kentälle jokaisessa ottelussa. Mikään ei innosta IFK:n perusfania niin paljon kuin nähdä puolikuoliaaksi survottu vastustajan pelaaja sätkimässä verilammikossa ilman hampaita. That's Old Time Hockey, man!!! Mikäli punapaitainen joukkue esiintyy kotikaukalossaan niin ämmämäisesti, että voittaa Pelicansin vain 5-1, heittää HIFK-fani Stockmann-Herkusta illallisekseen ostamansa broilerin jäälle.
HPK
Kerhon fanit ovat maailman ärsyttävimpiä ja yksisilmäisimpiä jääkiekon katsojia. Kaikki vastustajan pelaajat ovat heidän mielestään peelsepuupeja ja antikristuksia, jotka saa vaikka tappaa maailman parantamiseksi. Kaikki HPK:n pelaajat ovat luonnollisesti vähintäänkin Euroopan parhaita. NHL:stä löytyy pari parempaa, nimittäin Brian Rafalski ja Brian Rafalski.
HPK:n kannattaja on niin ylpeä joukkueestaan ja koti"kaupungistaan", että osoittaa sen avoimella vihamielisyydellä muualta tulevia kohtaan. Nämä kun eivät tajua mistään mitään. Kerho on maailman napa, ja sillä siisti. Välillä tyhmät tuomarit eivät ymmärrä HPK:n erityisasemaa, ja tuomitsevat kotijoukkuetta vastaan. Silloin jää täytetään mitä pikimmin juomapulloilla, nuuskapurkeilla ja nakkipapereilla. Tämä toimii harhautuksena pääoperaatiolle, jonka tarkoituksena on saada muutama urho pleksin yli tuomarien tai vierasjoukkueen pelaajien kimppuun.
ILVES
Ipam miähet ovat säälittäviä 80-luvun Ilves-verkkareissa tai vanhoissa tuulipuvuissa Hakametsän käytävillä seisoskelevia äijänkuvatuksia, joille ei kelpaa mikään eikä kukaan. Nykyään ei heidän mielestään enää osata pelata jääkiekkoa, sillä Ilves ei pärjää. Oli Ilveksen joukkue millainen tahansa, niin se on oikeasti vain lauma surkeita tunareita, joita pitää koko ajan mollata. Paitsi Raipe, se osaa pelata.
Ilveksen kannattajien keskuudessa pidetään arvostetuimpana jätkänä sitä, joka kaikkein osuvimmin ja loukkaavimmin osaa pilkata jotakin Ilveksen pelaajaa, valmentajaa tai vaikka huoltajaa. Kova ääni lasketaan plussaksi, mutta sitä ei missään tapauksessa saa käyttää Ilveksen kannustamiseen tai kehumiseen. Ainoa Ilvestä surkeampi porukka on Tappara, jossa ei ole edes Raipea.
JOKERIT
Vielä muutama vuosi sitten tyypillinen Jokerifani oli yläasteikäinen tyttönen, joka Teemun, Keken, Waden ja Maken ihanuuden vuoksi vannoi ikuista rakkautta joukkuetta kohtaan. Useammat mestaruudet toivat mukaan samanlaisia faneja ympäri Suomea, jotkut (harvat) näistä myös miespuolisia. Jokereita kannatettiin sen takia, "kun se on paras".
Nyt menestystä ei ole tullut enää niin mittavasti, ja Jokeritkin on menettänyt ainakin puolet faneistaan seksikkäämmille joukkueille. Mutta ei se mitään, sillä nyt hallin täyttävät Hjalliksen kaverit. Jokerien peleihin ei mennä katsomaan jääkiekkoa. Sinne mennään solmimaan ja ylläpitämään kontakteja. Ihan kiva, että vaimolla ja kakaroillakin on jotain tekemistä. Kato, siellä tuli maali. Paljonko peli on?
JYP
Jypiläiset ovat aivan taatusti Suomen positiivisimpia ihmisiä. Vuosi toisensa jälkeen he jaksavat uskoa, että heidän onneton pikkupennosilla koottu joukkueensa voisi ihan oikeasti haastaa parempansa. JYP-fanit jaksavat olla onnellisia myös sen tosiasian johdosta, että tasaisin väliajoin heidän joukkueensa onnistuu ulkomaalaishankinnoissaan niin hyvin, että isommat seurat vievät pelaajat kauden päätteeksi. Joskus myös kesken kautta.
Jypiläiset myös uskovat, että heidän kotihallinsa on yhä pelätty paikka kovan kotijoukkueen ja fanaattisen yleisön takia. Tosiasiassahan monet joukkueet pelaavat Jyskälässä mieluummin kuin kotihallissaan.
KÄRPÄT
Juhani Tammisen läsnäolo on saanut Kärppäfanit vallan merkillisiksi. Nykyään jokaisessa oululaiskannattajassa asuu pieni Tami. Tyypillinen Kärppäfani uskoo divarimenestyksen tarkoittavan automaattista liigamenestystä, vaikka joukkue on käytännössä sama. Kaupunkiin rahdataan kannattajien iloksi puolirampoja Afganistanin sodassa toisen silmänsä menettäneitä uzbekistanilaispakkeja, Maailmanluokan Pelaajia. Ja fanit ovat innoissaan.
Oululaiset ovat hienovaraisesti sanottuna paskantärkeää ja leuhkaa porukkaa. TechnoCityssä kaikki on paremmin. Rahaa on niin paljon, että sitä ei kaikkea edes Junno pysty tuhlaamaan, ja siitäkös nämä jäkälänpurijat jaksavat muistutella. Ketään ei kiinnosta, että joukkueen pääsponsorina on kuplafirma, jonka pörssiarvo perustuu pelkkiin kasvuodotuksiin ja keinotteluun. Kaiken uhonsa keskellä oululaiset ovat unohtaneet jääkiekosta jopa perusasiat, kuten sen, että ei huonolla joukkueella voi pärjätä.
LUKKO
Raumalla on buumi menossa, ja sen näkee tyypillisen Lukko-fanin olemuksesta. Vanha sinikeltainen takki on haettu kirpputorilta takaisin, ja nyt raumalainen melkein uskaltaa jo pukea sen päälleenkin. Kaupungin uusi ylipääkunniapormestari Vasili Tihonov on kohotettu kannattajien toimesta arvoasteikossa kakkoseksi, Jumalan ja Möllin väliin.
Vanhat pettymykset ja surkea menestys liigahistorian aikana kuitenkin tekevät Lukko-fanista äärimmäisen helposti säikkyvän hiirulaisen, joka kehittelee omassa pikku onnettomuudessaan salaliittoteorioita pienten seurojen järjestelmällisestä sortamisesta. Aina välillä Lukon kannattajat kuitenkin kehittävät jostakin niin paljon itseluottamusta, että uskaltavat nousta istumaan ja vaivihkaa kuiskata mielipiteenään, että kyllä Lukolla on ihan hyvät menestysmahdollisuudet ensi kaudella.
PELICANS
Lahtelaiset jääkiekkofanit köyhä versio Kärppä-faneista. Viime syksynä lahtelaiset heittelivät Kiekkopesässäkin yhtä hölmöjä arvioita kuin oululaiset nyt: "Kyllä Pelicans on playoff-joukkue". En sitten tiedä, mikä lahtelaisia esti näkemästä,ettei heidän joukkueessaan ole yhtään pelimiestä. Lahdessa ollaan Oulun tapaan oltu
niin kauan ilman kunnon jääkiekkoa, että liigapelaajien tason nousu on jäänyt huomaamatta.
Pelikaani-ihmiset ovat sympaattisen hauskoja kaiken ylittävässä epärealistisuudessaan: ainakin Forsberg, Jagr, Hasek ja Pronger ovat tänä kesänä olleet tulossa joukkueeseen paikallisen pikkukapitalistisuvun rahoilla.
Bisnes-Sitin kiekkoyleisö istuu hiljaa uusilla kuppipenkeillään ja muistelee vanhoja
hyviä aikoja, jolloin Oldrich Valek vei Reippaan melkein lähelle playoff-paikkaa.
Kokoonsa nähden Lahti on urheilukaupunkina säälittävä, sillä yleisöä ei löydy jääkiekolle eikä jalkapallolle. Jee, koriksessa pärjätään...
SAIPA
SaiPa -fani kärsii pahanlaatuisesta Jekyll&Hyde -syndroomasta, minuuden jakaantumisesta kahteen täysin erilaiseen persoonaan. Nämä kaksi ovat saipalaisen koti- ja vieraspersoona. Vieraspelimatkoilla SaiPa-fanit antavat
itsestään varsin letkeän ja rennon, ystävällisenkin, kuvan. Tämä johtunee siitä, että heitä on
matkassa aina niin vähän, että kukaan ei uskalla uhota. Kisapuistossa taas on
havaittavissa vanha joukossa tyhmyys tiivistyy -ilmiö, ja jokainen lappeenrantalainen on vähintäänkin
Pohjoiskalotin pahin riidanhaastaja. Vierasjoukkueen radioselostajakin saa öykkäröinnistä osansa päälleen heitettyjen tavaroiden ja kaadettujen nesteiden muodossa. Vierasjoukkueen kannattajat taas tuntevat olevansa Turkkiin saapuneita brittifutisfaneja, sillä tappouhkaukset alkavat viimeistään hallin
pihassa.
SaiPan kannattaja seuraa jääkiekkoa erikoisella tavalla, sillä hän huomaa vastustavan joukkueen lisäksi koko muun universumin olevan omaa joukkuettaan vastaan. Ei riitä,että tuomarit ja liigajohto inhoavat SaiPaa ja tekevät kaikkensa, ettei tämä menestyisi.Ehei, kaikki tunnetun maailmankaikkeuden käytettävissä olevat resurssit
on valjastettu Sputnikkien tuhoksi. SaiPan pelaajankin saa vaikka dekapitoida kenenkään siihen
puuttumatta. Ei ole ihme, että keltapaitaiset kannattajat käyvät välillä kuumina...
TAPPARA
Mitali saatu viimeksi vuonna 1994, loppuottelussa oltu viimeksi vuonna 1988. Ja silti porkkanat laskevat itsensä vieläkin liigan suurimpien ja mahtavimpien joukkoon.Tyypillinen Tappara-fani on kolmenkympin kieppeillä oleva lukion käynyt mies, joka istuu jäähallissa hiirenhiljaa. Ei hauku omia, eikä ainakaan kannusta niitä.Tapparan
kannattajalle tärkeintä maailmassa on, että Tappara on sarjataulukossa Ilveksen edellä. Paikallisvastustajan ylivoima 90-luvulla sai porkkanapöksyt niin katkeriksi, että omien menestystä kiihkeämmin toivotaan naapurille vaikeuksia.
Tapparan kannattaja seuraa joukkueensa asioita herkeämättömällä mielenkiinnolla, ja on erittäin altis kommentoimaan asioita. Muiden on tätä turha yrittää,sillä kirves heilahtaa välittömästi, jos "ulkopuolinen" tunkee nokkansa Tapparan asioihin. Silmät ummistetaan oman seuran ongelmilta, ja etsitään sekä keksitään huonoja
puolia muista, varsinkin Ilveksestä.
TPS
Nokka pystyssä. Tepsin kannattajat ovat saaneet hunajaa mahan täydeltä, ja se näkyy ylimielisenä suhtautumisena kaikkeen. Ensin alettiin halveksia pikkuseuroja.Ylenkatsominen näkyi hallissa tyhjinä katsomoina. Seuraavaksi jäätiin pois kaikista muistakin peleistä, paitsi Hifkiä ja Jokereita vastaan. Nykyään kotihallia on vaikea
saada puolilleen edes playoffeissa. Seuraavaksi vuorossa on se vaihe, että halveksitaan jo Tepsiäkin, koska sekään ei ole tarpeeksi tasokas.
Turkkuses ei myöskään turhia metelöidä. Suurimmat aplodit yleisöltä tulevat, jos linjatuomari kaatuu. Onko millään enää mitään merkitystä? -On, nimittäin sillä, että Tepsin menestys on jatkuvaa ja pysyvää. Tämän varmistamiseksi TPS-fanit ovat organisoineet koko Turun median häiritsemään muita joukkueita ja pönkittämään
Tepsin valtaa. Turun Sanomien päätehtävä on kylvää eripuraa kilpailevien joukkueiden
leireihin sekä painostaa liigan ja liiton päättäjiä tekemään TPS-myönteisiä päätöksiä.
ÄSSÄT
In Memoriam. Ässien kotihallissa hiljaa humisevat katsomot narisevat koskemattomassa pölyisyydessään. Jossakin seisomakatsomon nurkkauksessa yksinäinen humalainen työmies kiroaa ja vaatii Porilaista Hulluutta
takaisin Isomäkeen. Kaikki on yhtä tuskaa, eikä yhdelläkään Ässä-fanilla ole kivaa. Mutta
toista se oli silloin, kun Vellu ja Java ja Pratu ja kumppanit...
"Mutta josko ensi kaudella", uskaltaa joku Kirjurinluodon Jazz-kekkereissä ehdottaa.
Ehdotus saa vastaansa hiljaisuutta ja muualle kääntyviä katseita. Kuuluisa Porin
meininki on kadonnut, ensin joukkueesta, nyttemmin myös katsomosta. Vanha
Ässä-henkikin jaksoi vielä pari kautta sitten pihahdella, mutta nyt se elää enää
muistoissa. Ässien kannattaminen on nykyään lähinnä filosofista pohdiskelua.