Mopotukset, nasujaiset, nahkiaiset – yhdistävä vai repivä siirtymäriitti?

[Ronikki73]

Yhteishenki kasvaa sillä, että laitetaan nuoremmat konttailemaan ympäriinsä ja heitellään ruokatuotteita heidän päälle?
Ehkä olen liian vanha ymmärtääkseni tuota, mutta kaipa se sitten on niin, että toisia nyöryyttämällä se yhteishenki kasvaa...

 

[mjr]

80-luvun eteläpohjalaisella yläasteella oli ihan viidakon laki meidän seiskojen kohdalla - laitettiin "puljuun", pää pönttöön ja vedettiin vessa. Näin jälkikäteen tuntuu ihan kiinnostavalta kysymykseltä, että missä opettajat olivat tällöin, mutta silloin sitä ei miettinyt vaan tiesi rituaalin ja yritti väistellä. Lukiossa sitten oli puolestaan hyvin pehmeät riitit, jotain vesipyssyjä, serpentiinejä ja vesivärejä tmv. Ja kumpikin tapahtuma oli siis koululla toisin kuin nämä nykyiset lukioiden nasujaiset.

 

[Kauko Viisas]

Viisastakaapas nyt nuorisolaiset vanhusta, jotta milloin tälläiset kiusaamiset eli nasujaiset ovat alkaneet?

Kysyn koska aikanani (70-luku) ei moista esiintynyt. Ei sillä etteikö olisi joillakin halukkuutta ollut, mutta sellaista ei vain olisi sallittu. Hyvä niin!

 

[Kyle]

Itse muistan seiskalla luokalla, että pelkäsin todella paljon mopotuspäivää. Siitähän oli etukäteen vain huhuja koska se on, mutta huhut olivat juuri samoja kuin muillakin että päätä vessanpönttöön jne... Itse tulin koko kouluajan hyvin kaikkien kanssa toimeen, oli sitten samalla-, rinnakkais- tai erityisluokalla olevia ja kun mopotuspäivä koitti niin heittäydyinkin taktisesti pahimpien "kovisten" seuraan. Siellä oli siis siihen aikaan muutama sellainen hyvinkin epävakaa kaveri jotka ei yhtään arkaillut tapella ihan nyrkein vaikka isompia tulisi joukolla päälle. Oikeastaan odottivat, että pääsevät tappalemaan. Samalla siellä ysiluokkalaiset tekivät diilejä jo etukäteen, että keitä pitää jättää rauhaan.
Muistan vielä elävästi kun lopulta oli mopotuspäivä, niin ainakin yksi veljespari joista toinen oli seiskalla ja toinen ysillä välille tuli ihan puhdas tappelu jossa hakattiin nyrkillä toisiaan surutta päähän. Omassa näköpiirissä en sitten lopulta nähnyt mitään mieleenpainuvaa mopotusta, vissiin jotain pientä oli jossain sivummalla ollut.

Tämä ajankohta oli 90-luvun ja 2000-luvun taitteessa.

 

[Schwein]

Itse aloitin lukion Vantaalla -96. Ei tuohon aikaan ollut ainakaan meidän lukiossa mitään nasujaisia. Kolme vuotta aiemmin olin kyllä pelännyt hullun lailla yläasteen mopotuksia, vaan kyllä niistäkin selvittiin. Turhaa paskaa kylläkin.

Kaksi vanhinta tytärtäni ovat lukioissaan (TYK ja Munkkivuori) nimenomaisesti halunneet osallistua nasujaisiin niin nasutettavana kun nasuttavana osapuolena. Molemmat olen sotketuksi tulemisen jälkeen hakenut sovitusti kotiin (ja vuorannut auton jätesäkeillä), jotta ehtivät paremmin takaisin illan yhteisille jatkoille. Haju on ollut järkyttävä, mutta siitä huolimatta hymy huulilla molemmat sieltä pois lähtivät.

Näissä tapahtumissa nuoret itse ovat tuntuneet pyrkivän takaamaan turvallisuuden. Lisäksi homma perustuu vapaaehtoisuuteen: eli ei ole pakko antautua sotkettavaksi, mutta sitten ei tietysti itsekään pidä osallistua seuraavana vuonna. Kaikessa älyttömyydessään homma on vaikuttanut hyvähenkiseltä, minkä vuoksi en ole sitä viitsinyt sen kummemmin taivastella, vaikken aivan täysin ymmärräkään.

 

[Jymäkkä]

Itse aloitin lukion Vantaalla -96. Ei tuohon aikaan ollut ainakaan meidän lukiossa mitään nasujaisia. Kolme vuotta aiemmin olin kyllä pelännyt hullun lailla yläasteen mopotuksia, vaan kyllä niistäkin selvittiin. Turhaa paskaa kylläkin.

Kaksi vanhinta tytärtäni ovat lukioissaan (TYK ja Munkkivuori) nimenomaisesti halunneet osallistua nasujaisiin niin nasutettavana kun nasuttavana osapuolena. Molemmat olen sotketuksi tulemisen jälkeen hakenut sovitusti kotiin (ja vuorannut auton jätesäkeillä), jotta ehtivät paremmin takaisin illan yhteisille jatkoille. Haju on ollut järkyttävä, mutta siitä huolimatta hymy huulilla molemmat sieltä pois lähtivät.

Näissä tapahtumissa nuoret itse ovat tuntuneet pyrkivän takaamaan turvallisuuden. Lisäksi homma perustuu vapaaehtoisuuteen: eli ei ole pakko antautua sotkettavaksi, mutta sitten ei tietysti itsekään pidä osallistua seuraavana vuonna. Kaikessa älyttömyydessään homma on vaikuttanut hyvähenkiseltä, minkä vuoksi en ole sitä viitsinyt sen kummemmin taivastella, vaikken aivan täysin ymmärräkään.

Hyvä kirjoitus. En minäkään ymmärrä tai voi sanoa tätä "perinnettä" kannattavani, mutta hyvä ymmärtää juuri tuo, etteivät nuo ole kaikille ykkösille pakollisia, vaan niihin osallistutaan vapaaehtoisesti omasta halusta. Ja vaikka homma on hurjan näköistä, niin ei pelkkää kiusaamista, vaan hyväksymisriitti, jonka jälkeen tulokkaat otetaan täysivaltaisiksi yhteisön jäseniksi. Malli lienee tuolta jenkkilän osakuntatouhuista, mutta en ole varma.

Kouluajalle ja alueille nämä ei kuulu, ja ymmärrän jyrkemminkin vastustavia, mutta ei tämä ihan mustavalkoinen ilmiö ole.