Kausi 2009-10 loppui Habsin osalta viisi päivää sitten, puolisentoista kuukautta myöhemmin, kuin jossain vaiheessa runkosarjaa Markovin poissaollessa ja maalinteko-ongelmien ollessa pahimmillaan näytti. Joukkueen parhaan pelaajan menetys heti kauden ensimmäisessä pelissä oli suuri takaisku, mutta joukkue kykeni ilman häntäkin pelaamaan sen verran hyvin, että Markyn palattua parantunut pistetahti riitti playoffeihin. Viimeiselle runkosarjaviikolle lähtiessä tilanne näytti jo seestyneen, mutta paikka auringossa otettiin lopulta vaikeimman kautta; ratkaiseva piste saatiin viimeisestä ottelusta jatkoaikahäviöllä Torontoa vastaan. Tuossa vaiheessa tuskin kukaan olisi tohtinut vakavalla naamalla ennustaa, että Canadiens on kolmen viimeisen kauttaan jatkavan tiimin joukossa toukokuun lopulla. Vielä hullummaksi tuollaisen väitteen olisi tehnyt se tosiasia, että ensimmäisen kierroksen vastustajaksi tuli runkosarjan ylivoimainen voittaja Washington. Ensimmäisen ottelun jatkoaikavoiton jälkeen Habs valahti jo 1-3 -tappioasemaan sarjassa, mutta 'luovuttaminen' ei kuulunut porukan sanavarastoon missään vaiheessa. Loistavaa joukkuepeliin sekä Jaroslav Halakin torjuntoihin nojannut joukkue nousi mahdottomalta näyttäneestä tilanteesta ja voitti ratkaisevan seitsemännen pelin Verizonilla 2-1.
Vain alle kahden vuorokauden levon jälkeen Montrealia odotti jo uusi haaste Pittsburgh Penguinsin muodossa. Hallitseva mestari voitti avauspelissä väsyneen Habsin mättämällä neljä ylivoimamaalia ja eteni sarjassa johtoon otteluvoitoin 3-2. Tälläkin kertaa Martinin miehistö jaksoi uskoa itseensä ja tekemiseensä, voittaen ensiksi kuudennen pelin Bell Centren hornankattilassa ja sulkemalla pari päivää myöhemmin Mellon Arenan 5-2 -voitolla. Kaikista playoff-joukkueista huonoimmalla rekordilla jatkoon päässyt Habs oli näin edennyt konferenssifinaaleihin, joissa vastaan tuli toiseksi huonoimmalla saldolla matkassa ollut Philadelphia, joka oli juuri noussut Bostonia vastaan neljällä peräkkäisellä voitolla jatkoon. Kuten kaksi vuotta aiemminkin, Flyers löi stopin Habsin kaudelle. Flyersin puolustus yhdistettynä Leightonin torjuntoihin osoittautui tyystin läpäisemättömäksi kolmessa ottelussa, eikä Canadiens saanut konetta kunnolla käyntiin kuin kolmannessa ottelussa. Philadelphia eteni ansaitusti tänään alkaviin finaaleihin, jättäen Habsin satumaisen post seasonin vaille onnellista loppua.
Vaikka kausi päättyikin karvaaseen pettymykseen, painoi tämä kevät silti Habs-fanien mieliin monia hienoja hetkiä. Plekanecin jatkoaikamaali playoffien avauksessa, Dominic Mooren maali seitsemännessä pelissä Capsia vastaan, 4-0 -johtoasema Pens-sarjan seitsemännessä pelissä ja nitrohetket Penguinsin kavennusmaalien jälkeen, sekä Giontan vapauttava 5-2 -huitaisu ilmasta kolmannessa erässä. Halakin magiikka, Gillin ja Gorgesin loisto-otteet, Cammallerin huikea maalisaldo, Subbanin astuminen estradille, Lapierren ilveilyt ja hurja taistelu joka kerta kentälle päästessään runkosarjan korpivaelluksen jälkeen... Hienoja hetkiä ja peliesityksiä, jotka eivät ihan heti unohdu. Mainittakoon tässä myös Jacques Martinin puuhat penkin takana. Hän iskosti joukkueeseen pelisysteemin, johon pelaajat olivat valmiita sitoutumaan ja jolla saatiin hienoja tuloksia, kuten näin jälkikäteen voidaan todeta. Peluutuksen saralla kokenut koutsi vei Boudreau'ta ja Bylsmaa sata-nolla.
Kolikon kääntöpuolelta löydetään toki myös jossiteltavaa. Mitä jos Andrei Markov ei olisi loukkaantunut Penguins-sarjan 1. ottelussa? Mitä jos Plekanec ja A.Kostitsyn olisivat pystyneet ottamaan vastuuta hyökkäystehoista? Mitä jos joukkueesta ylipäätään olisi löytynyt enemmän leveyttä maalintekoon, jottei Cammallerin ja Giontan olisi tarvinnut vastata 50% joukkueen maaleista?
Tällaisen kevään jälkeen toivoisi ensi kauden alkavan mahdollisimman pian, mutta pirkuleen kauanhan siihen on aikaa. Mielenkiintoinen kysymys on, oliko tämä playoff-suoritus vain aivan huikeaa ylisuorittamista, vai ovatko pelaajat oikeassa toitottaessaan, että tämä potentiaali on ollut varastossa koko ajan ja nyt palaset loksahtivat kohdalleen terveystilanteen oltua runkosarjaa parempi. Ensi kausi kertoo, pystyykö Martinin poppoo suorittamaan korkealla tasolla pitkäkestoisemmin, vai saammeko tämän kauden runkosarjan tapaan tottua epätasaiseen poukkoiluun hyvien ja huonojen otteluiden välillä. Työhaalarinsa tämä miehistö muisti pukea päälle joka ilta myös runkosarjaotteluissa, mutta työkalut olivat liian usein kadoksissa.
Pelaajistoon ei varmasti ole tulossa muutoksia lähellekään viime kesän malliin, mutta vapaita agentteja - niin rajoittamattomia kuin rajoitettujakin - riittää kuitenkin sen verran, että kaikkia on turha odotella takaisin. Näistä lisää joskus myöhemmin, mutta tässä muutama artikkeli Habsin sopimuskuvioihin liittyen:
-
The Globe and Mail: Canadiens face future full of questions
-
The Hockey News: Hab aftermath
-
Yathehabsrule.com: Habs season review: Who stays, who goes?
-
Montreal Gazette: Decision time for Habs' GM Gauthier