Montreal Canadiens 2007-2008

[M@thieu]

Mahtipelejäkin Pricelta olen muutaman nähnyt, mutta tekisikö tässä vaiheessa pahaa käydä Hamiltonissa hakemassa kunnolla pelejä alle? Huet on selvä ykkönen ja pelaa taas loistavaa kautta, Halak on myös päässyt kovaan vireeseen ja pystyisi varmasti tuuraamaan.

Itse en laittaisi Pricea farmiin, koska tämä oli hänelle vasta ensimmäinen peli, jossa hän todella oli huono. Muutoin hän on osoittanut olevansa jo nyt ainakin kakkosveskarin paikan arvoinen. Halak ehkä ansaitsisi noston, ja Price pääsisi pelaamaan Hamiltonissa enemmän, mutta entä jos Price ei saisikaan kiekkoja kiinni AHL:ssä? Veskari menettäisi itseluottamuksensa täysin, kun lisäksi hänen NHL-paikkaansa kritisoineet fanit ja toimittajat pääsisivät haukkumaan häntä toden teolla. Gaineyn päätös pitää Price ylhäällä joutuisi kyseenalaiseen valoon ja tällöin alettaisiin taas kaivella GM:n aiempia virheitä, minkä jälkeen Bobille alettaisiin todennäköisesti vaatia potkuja.

Nojoo, aikamoisen yliampuva worst-case scenario, mutta aivan mahdollinen Montrealissa.

Huet on tällä hetkellä huippuvireessä, ja kiistaton ykkösveskari. Kausi on puolivälissä, ja Price on aloittanut 19 peliä, Huet 22. Loppukaudesta määrä kääntynee paljon selkeämmin Cristobalille, kunhan vain mies pysyy ehjänä. Tämänhetkisen vireensä perusteella arvelisin, että Huet aloittaa n. 75% lopuista otteluista ja Price hoitaa loput, saaden kenties myös torjuttavakseen rankkarit Huet'n otteluissa.

Price oli erittäin pettynyt eiliseen suoritukseensa, ja tunsi aiheuttaneensa tappion omakätisesti, kehuen tapansa mukaan kenttäpelaajia. Täytenä viilipyttynä pidetty veskari oli itkenyt kopissa pelin jälkeen, ja Koivu oli mennyt lohduttelemaan häntä, kuten kapteenin kuuluukin tuollaisessa tilanteessa. Eiköhän Carey pääse taas aloittamaan toisen ensi viikon vieraspeleistä, kotiyleisön eteen tiistaina häntä ei mielestäni kannata laittaa.

Kostitsynin veivaus oli toden totta upea, ehdottomasti top5:een tämän kauden Habs-maaleista.

 

[M@thieu]

Puolimatkan Krouvi

Kausi on nyt siis tasan puolivälissä, 41 ottelua on pelattuna ja toinen mokoma jäljellä. Ajattelin rustailla aikani kuluksi arvioita Canadiens-pelaajien suorituksista kauden ensimmäisellä puoliskolla. Tässä viestissä käyn läpi maalivahdit ja puolustuksen, hyökkääjät pääsevät syyniin huomenna.

Arvosanat ovat asteikolla 4-10. Maalivahdeilla arvosanan jälkeen pelattujen otteluiden määrä (voitot-tappiot-ja/rl-tappiot), päästettyjen maalien keskiarvo ja torjuntaprosentti. Kenttäpelaajilla ottelumäärä, maalit, syötöt, pisteet yhteensä sekä +/- -lukema.

Maalivahdit:

Cristobal Huet 9 22 (11-6-5), 2.34, .926

Huet on hoitanut leiviskänsä kiitettävästi kaikesta ympärillä vellovasta hälystä huolimatta. On tukkinut kriitikkojen suut vakuuttavilla otteillaan, ja etenkin joulukuun alun nivusvamman jälkeen ranskalainen on ollut hyvässä vireessä. Jos ei päästäisi niin usein "helppoja maaleja", nousisi aivan tämänhetkisten maalivahtien eliittiin. Tilastojen perusteella mies toki sinne jo kuuluisi, torjuntaprosenteissa sijoitus on viides. Luotettava maalivahti, jonka odotetaan johtavan Montreal playoffeihin.

Carey Price 8+ 19 (9-7-3), 2.90, .907

Odotukset parikymppistä veskaria kohtaan olivat aivan hirvittävän kovat, mutta Price on pystynyt käsittelemään ne varsin hyvin. Price on pelannut useimmissa otteluissaan todella hyvin, ja antanut joukkueelleen mahdollisuuden voittaa. Erityisesti Torontoa vastaan Price on kunnostautunut erinomaisesti. Carey ei ole vielä valmis ykkösmaalivahdiksi, mutta on kuitenkin osoittanut olevansa NHL-tason kassari. Loppukaudesta luvassa arviolta 10-15 ottelua ja ensi kaudella sitten isompaa vastuuta tarjolla.

Puolustajat:

Ryan O'Byrne 7 11 0+2=2 -4

Puolustajakolossille vaadittiin fanien keskuudessa paikkaa ylhäältä jo kauden alla, mutta tuolloin se jäi saamatta. Pääsi kuitenkin joulukuussa loukkaantumisten myötä pelaamaan Montrealissa, kunnes joutui sivuun tappelussa murtuneen peukalon vuoksi. Paluu tapahtuu helmikuussa, mutta voi olla että suuntana tuolloin on Hamilton. O'Byrne kellotti keskimäärin 14 minuutin jääaikoja esittäen juurikin sellaista peruspeliä, jota tulokkaalta voikin odottaa. Isosta koosta voisi kuvitella miehen olevan perinteinen halonhakkaajapakki, mutta peli kiekon kanssakin on sujuvaa ja syötöt löytävät hyvin osoitteensa. Virheitä sattuu kokemattomalle pelaajalle hieman muita enemmän, mutta se on täysin odotettuakin.

Mike Komisarek 9+ 41 3+9=12 +5

Komisarek on kehittynyt yhdeksi NHL:n parhaista puolustavista puolustajista. Komilla on neljänneksi eniten taklauksia (130) ja ylivoimaisesti eniten blokattuja laukauksia (140) koko liigassa. Volchenkovin loukkaantuminen toki on vienyt yhden "kilpakumppanin" blokkausosastolta pois. Jenkki osaa nykyään valita paremmin paikat ,jolloin taklauksesta on hyötyä ja se kannattaa viedä loppuun. Aiemmin hän ajoi itsensä usein ulos tilanteista. Kaiken kaikkiaankin sijoittuminen kentällä on parantunut paljon. Kauden kohokohtana Torontoa vastaan jatkoajalla tehty ratkaisumaali (thank you Mr. McCabe!).

Josh Gorges 7+ 21 0+2=2 -1

Saa ehkä vähemmän vastuuta kuin ansaitsisi. Yksi joukkueen tasaisimmista suorittajista; ei häikäise, muttei myöskään petä. Gorges on päässyt nyt pelaamaan 11 ottelua peräkkäin ja peliaikaa on kertynyt reilut 13 minuuttia per ottelu. Toivottavasti Breezerin häämöttävä paluu ei ainakaan kokonaan vie Gorgesia kokoonpanosta.

Mark Streit 8 41 6+19=25 -7

Käkikellomaan kiekkolähettiläs on yksi joukkueen vaikeimmin arvioitavista pelaajista. Sekä hyökkääjänä että luonnollisella pelipaikallaan puolustajana häärinyt Streit on kerännyt kaikessa hiljaisuudessa varsin hyvän määrän pisteitä, ja on joukkueen sisäisessä tilastossa kuudes. Streitista odotettiin jonkinasteista korvaajaa Souraylle ylivoimassa, ja pisteitä onkin syntynyt viivalta oikein hyvin; Mark on yv:llä joukkueen kolmanneksi tehokkain (4+12=16). Omassa päädyssä mies on kuitenkin usein hukassa puolustajana, mistä kertoo huono teholukema, ja hyökkääjän paikka onkin sopinut hänelle tasakentällisin pelatessa paremmin.

Roman Hamrlik 9- 41 3+14=17 +6

Kesän suurin UFA-signaus on onnistunut joukkueen takalinjoilla todella hyvin. Viime kauden neljänelosen teholukemiin Hamrlik ei tule pääsemään, ei lähellekään, mutta puolustuspäässä kokenut tsekki on ollut itse varmuus. Hamrlik lukee peliä erinomaisesti, ja tekee kiekollisena oikeita ratkaisuja. Pisteitä voisi olla jokunen enemmän, mutta muuten mieheen voidaan olla hyvin tyytyväisiä.

Francis Bouillon 7 36 0+3=3 +4

"Frank" on pelannut tällä kaudella paljon varmempaa peliä kuin viime kaudella, jolloin tervepumppuisetkin Habs-fanit saivat kaivaa nitroja esiin miehen hääriessä kentällä. Tehopisteitä mieheltä on turha odottaa, ensimmäisen pisteen saamiseen meni 25 ottelua, ja maalitili on yhä avaamatta. Bouillon on määrällisesti taklannut joukkueesta toiseksi eniten, mutta jotenkin tuntuu että ne oikein kunnon pommit ovat vielä jääneet varastoon, toivottavasti niitä nähdään loppukaudesta useammin.

Patrice Brisebois 7- 26 1+6=7 -3

Breezer oli itselleni alkukaudesta positiivinen yllätys, mutta odotukseni olivatkin aikalailla nollissa. Lähes minimipalkalla pelaava konkari tekee vähintään sen yhden hasardisyötön per ottelu, ja välttelee fyysistä peliä melkoisen paljon. Ei miestä täysin lytätä kuitenkaan voi, sillä usein häneltä nähdään myös tarkkoja avaussyöttöjä vastustajan sinisellä kyttäävälle hyökkääjälle. Nivusvamma on pitänyt 15 vuoden takaisen Stanley Cup-voittajan sivussa kohta 20 peliä, mutta keväällä hän voi oikein (harvoin) käytettynä olla avuksi joukkueelle. Läheskään kaikkia pelejä mies ei pysty pelaamaan, paikat eivät yksinkertaisesti kestä.

Andrei Markov 9 41 10+19=29 -2

Bob Gainey ei varmasti osannut arvata, kuinka hyvältä Markovin keväällä tehty sopimus tulisi näyttämään keskikesän UFA-hulluttelun jälkeen. 5,75 miljoonaa taalaa vuodessa puolustajien maalipörssiä johtavalle pelaajalle on nykysuuntaukseen nähden varsin huokea hinta. Vuoden 1998 draftissa numerolla 162 varattu Markov on kasvanut joukkueen parhaaksi puolustajaksi. Miehen tärkeydestä joukkueelle kertoo hyvin se, että häntä peluutettiin joulukuussa loukkaantuneenakin, ei yksinkertaisesti ole varaa pitää miestä sivussa. Viime kaudella Markov oli poissa viidestä ottelusta, ja jos en väärin muista, niin Habs hävisi niistä jokaisen. Puolustuspeliä on vielä parannettava, ennen kuin Markov voidaan ottaa mukaan puheisiin Norris-kandidaateista.

Edit. Ei ihan koko sakki ole maalivahteja, eli laitetaanpa tuonne Puolustajat-otsikko väliin.

 

[kärppä73]

Antia Bob Gaineyn pressitilaisuudesta, jossa ruodittiin runkosarjan ensimmäisen puoliskon onnistumisia/epäonnistumisia: http://canadiens.nhl.com/team/app/?service=page&page=NewsPage&articleid=349047

http://www.tsn.ca/nhl/news_story/?ID=226677&hubname=nhl

 

[M@thieu]

Hyökkääjät:

Tom Kostopoulos 6½ 38 3+4=7 -2

Kreikkalaiset sukujuuret omaava jenkki hankittiin nelosketjun hommia varten, mutta on päässyt maistelemaan Carbon kokeilujen myötä pelaamista myös Koivun ketjussa sekä ylivoimalla. Peliaikaa tulee vähän reilut 10 minuuttia per ottelu, kuten Carbolaisuudessa nelosketjun miehillä yleensäkin. Kostopoulos painaa aina tilanteet loppuun eikä anna tuumaakaan periksi, mutta pelkällä yrittämisellä ei kovin kummoisesti NHL-tasolla pärjätä. Pelaa paljon alivoimaa, mutta joukkueen ollessa vasta 25. av-prosenteissa, ei hehkutukseen tältä osin ole aihetta.

Saku Koivu 8 40 7+24=31 +4

Kapteeni ei ole yltänyt tällä kaudella toivotulle tasolle, eikä tule näillä näkymin uhkaamaan viime kaudella syntynyttä piste-ennätystään. Alkukaudesta pelatessaan Ryderin kanssa ajautui itsekin maalinteko-ongelmiin, 28 viime ottelussa Saku on osunut vain kolmesti. Syöttöpisteitä on viime aikoina alkanut tulla jo parempaan tahtiin ja Saku on noussut viimeisten 10 ottelun osalta piste/ottelu -tahtiin. Ilman "kakkosketjun" tehoilua Saku saisi kuitenkin tuntuvasti enemmän kritiikkiä vähäisestä pistemäärästään. Koivu antaa edelleenkin joka ilta kaikkensa joukkueelle, ja tulee parantamaan pudotuspelien lähestyessä myös pistesaldoaan.

Tomas Plekanec 9+ 41 13+23=36 +3

Plekanec sentteröi Habsin tehokkainta hyökkäystrioa, joka on viime aikoina ollut lähes pitelemätön. Plekanec on 25-vuotiaana noussut realisoimaan potentiaalinsa NHL-tason kakkossentterinä, ja aloitti tämän oikeastaan jo viime keväänä tehden pisteitä nykyiseen lähes PPG-tahtiin. Tomasilla oli vielä viime kaudella vaikeuksia saada yhteispeli toimimaan Alex Kovalevin kanssa. Tsekki tuntui aina etsivän kentältä Kovalevia, eikä yrittänyt omaa ratkaisua juuri koskaan. Toki AK-27:n surkea viime kausi pilasi sitten viimeisetkin rippeet kaksikon yhteistyöstä. Tällä kaudella kyseinen kaksikko höystettynä A.Kostitsynilla on kuitenkin ollut joukkueen paras yhdistelmä. Plekanecin viime pelien saldo on huikea: 5 pelissä 2+7=9 pistettä. Daniel Briere on muuten tehnyt vain neljä pistettä Pleksiä enemmän, joten näin jälkiviisaasti voi todeta, ettei Danny-boylla olisi tehty yhtään mitään (hymiö).

Christopher Higgins 8½ 41 15+15=30 +7

Higgins nousi kapteenistoon kauden alla, ja onkin ottanut aiempaa isomman roolin etenkin kaukalon ulkopuolella. Kentälle rinnassa oleva A-kirjain on tuonut vielä lisää sisukkuutta ja Higgins pelaakin hyvin samantyylistä periksiantamatonta jääkiekkoa kuin Koivu, jota Higgins tullee aikanaan seuraamaan kapteenina. Vikkeläjalkainen laituri on pelinlukutaitonsa ansiosta erittäin hyvä molemmissa kenttäpäädyissä. Vaikkein +/- -tilasto se kaikista merkittävin lienekään, niin jokatapauksessa Higgins pitää sen kärkipaikkaa joukkueen sisällä. Kauden kynnyksellä Chris kertoi pystyvänsä parhaimmillaan yli 40 maalin kauteen, mikä saattoi nostaa fanien odotuksia tarpeettoman korkealle. Tällä kaudella amerikkalainen ei ihan noin suureen maalimäärään yllä, mutta 30-maalin rajapyykki rikkoutunee.

Mathieu Dandenault 7- 41 4+5=9 -9

Siirto hyökkääjäksi pelasti Dandyn Habs-uran, puolustajana hän ei olisi enää vastuuta saanut. Laitahyökkääjänä Dandenault pystyy hyödyntämään nopeuttaan paremmin karvauksessa, kun pakkina hän koohotti päättömästi ympäri kaukaloa saamatta aikaan mitään hyvää. Lähes kahden miljoonan palkkashekki on kuitenkin aivan liian iso kolmosketjun puolustavalle laiturille. Saanee pelata tämän ja vielä ensi kaudenkin nykyistä rooliaan, kunnes sopimus umpeutuu kesällä 2009.

Alexei Kovalev 10- 41 18+20=38 +6

Joukkueen arvokkain pelaaja toistaiseksi tällä kaudella ilman mitään epäilystä. On lähes mahdotonta uskoa, että kyseessä on sama viime kaudella 73 ottelun edestä flegmaattisuutta tarjonnut mies. Kovalev pelaa ennennäkemättömällä asenteella ja ennen kaikkea on todella tehokas. Kovalev on lisäksi ollut merkittävä apu Kostitsynin veljeksille sopeutumisessa Montrealin hektiseen elämään. AK-27 on tehnyt tuhoa jatkuvalla syötöllä, eikä tahdin hiipumisesta ole ollut havaittavissa minkäänlaisia merkkejä. Mielestäni olisi suuri vääryys, jos melkeinpä uransa parasta kiekkoa pelaavaa venäläistä ei nähtäisi All-Stars -ottelussa. Etenkin taitokilpailussa Kovalevin kikkoja olisi hauska nähdä, mailankäsittelytaidoltaan kun mies on kenties maailman paras.

Kyle Chipchura 7½ 36 4+7=11 -1

Chipper oli ennen Lapierren nousua joukkueen selkeästi paras puolustava hyökkääjä, nyt viime kevään AHL-playoffien aikainen seurakaveri on rynninyt arvoasteikossa ohi. Chipchuran otteet ovat olleet pienessä laskusuhdanteessa jonkin aikaa, ja Smolinskin palatessa lienee todennäköistä että Kyle hakee vauhtia Dogseista, vaikka onkin Smokea parempi peluri. Tulokkaaksi Chipchura on pelannut varsin miehekkäästi vastustajien parhaita vastaan ja pystynyt siinä sivussa itsekin onnistunut maalinteossa muutamaan otteeseen.

Maxim Lapierre 8 14 1+3=4 +1

Huonosti sujuneen training campin jälkeen Lapierre joutui monen yllätykseksi farmikomennukselle Hamiltoniin. Mies myönsi avoimesti haastatteluissa olleensa melko varma paikastaan ylhäällä viime kevään pelien pohjalta, mutta suhtautui ymmärtävästi alennukseensa. Ensimmäisissä otteluissa hän kunnostautuikin varsinaisena pistelinkona, mutta tahti hidastui koko joukkueen tapperruksen myötä. Smolinskin loukkaantuminen toi paikan ylhäällä ja tuon jälkeen Maxim onkin pelannut lähes 15 minuutin ottelukeskiarvolla. Lapierren suurimpana urotekona toistaiseksi voidaan pitää Ryderin herättämistä, sillä ainakin tällä hetkellä nallipyssyksi vajonnut maalintekijä näyttää saaneen juonesta kiinni nuoren sentterin vierellä. Lapierrea on usein syytetty (aiheellisesti) turhista jäähyistä, joita tuli runsaasti myös alkukaudella Hamiltonissa, mutta nyt hän on istunut jäähyllä vain kolme kertaa 14 pelaamassaan ottelussa. Näyttää vakiinnuttaneen paikkansa kolmossentterinä.

Andrei Kostitsyn 8½ 37 11+12=23 +4

Vanhemman Kostitsynin kauden ensimmäisen puolikkaan voi jakaa kahteen osaan; ensimmäiset 23 peliä (3+5=8) ja jälkimmäiset 14 peliä (8+7=15). Andrei istui alkukaudesta jopa katsomon puolella neljässä pelissä, ja hätäisimmät ehtivät kutsua häntä jo menetetyksi lupaukseksi. Mitä vielä, Kostitsyn oli joulukuussa aivan liekeissä ja näyttää jatkavan vuoteen 2008 samalla tahdilla. Kostitsynin pelaamisessa tällä hetkellä parasta on miehen tasaisuus, vain kahdesti 14 ottelussa hän on jäänyt kokonaan pisteittä. Tuotanto ei siis rajoitu muutamaan usean pisteen otteluun, vaan mies onnistuu lähes joka ilta, mikä on usein vaikeaa tulokkaalle.

Michael Ryder 5+ 36 6+8=14 -4

Kauden alisuorittaja numero uno. Jokaisella kaudellaan yli 25 maalia iskenyt Ryder ei ole tällä kaudella ollut edes varjo omasta itsestään, hän ei ole ollut kertakaikkiaan yhtään mitään. Mies on yrittänyt tehdä aivan liikaa asioita kiekon kanssa, kun aiemmin hän on tehnyt sitä minkä parhaiten osaa, eli laukonut. Itseluottamus on kadonnut täysin, ja laukausten laatu on ollut huono. Saatuaan siirron Lapierren ja Higginsin ketjuun Ryderin otteissa on ollut merkkejä paremmasta, sen takia plussa tuossa vitosen perässä. Neljässä viimeisessä ottelussa Ryder on onnistunut maalinteossa kolmesti, mutta vielä ei todellakaan voi julistaa miehen palanneen viime kausien tasolleen. Aika näyttää, syntyykö Ryder uudelleen maalintekijäksi Montrealissa, vai treidataanko hänet muualle pelaajakauppojen takarajalla.

Sergei Kostitsyn 7 11 2+4=6 +2

Sergei oli Hamiltonin paras pistemies ja tulokkaiden pistepörssin top5:ssä saadessaan kutsun kirkkaampiin valoihin. Carbo on antanut Kostitsynin pelata avuilleen sopivassa roolissa, eli hyökkäävässä ketjussa Saku Koivun ja Guillaume Latendressen rinnalla, ja tehoja on kertynyt ihan mukavasti. Kaikilla osa-alueilla, etenkin kiekottomassa pelaamisessa, on kuitenkin vielä parannettavaa ja on mielenkiintoista nähdä, kuinka kauan valkovenäläinen saa jatkaa oppimisprosessiaan Montrealin paidassa. Passitus farmiin jossain vaiheessa kevättä on hyvin todennäköinen.

Guillaume Latendresse 8 37 11+3=14 -4

Kaikkien yllätykseksi Latendresse tuli training campille entistäkin hitaampana, ja alkukausi olikin sophomore-pelaajalle aikamoista suossatarpomista. Rymistelevä ja aina täysillä maalille ajavaa Latendressea ei nähty alkukaudesta tarpeeksi, mutta mies on koko ajan parantanut - ja yksinkertaistanut - pelaamistaan, ja pelaa nykyään enemmän omilla vahvuuksillaan. Hukkaa edelleen aikamoisen paljon maalipaikkoja, mutta voi jopa yltää 25 maaliin, jos saa jatkossakin pelata Koivun laidalla.

 

[rama]

Price ja Chipchura pudotettiin Hamiltoniin ja ylös nostettiin sitten Halak ja Locke. Olisikohan tässä kyse Halakin mahdollisesta treidaamisesta, tai sitten vain Pricelle halutaan antaa peliaikaa Hamiltonissa (4 peliä luvassa 7 päivän aikana). Chipchura on ollut muutaman viikon ajan aika heikko, joten ihan hyvä että saa kerätä itseluottamusta takaisin AHL:ssä. Locke taas saa vihdoin pelata ensimmäisen NHL-pelinsä Rangers-pelin sekoilun jälkeen.

 

[B.Virtanen]

Kausi on puolessa välissä ja Montreal on konferenssin neljäntenä. Edellään ainoastaan divisioonien johtajat. Tätä voidaan pitää erittäin hyvänä saavutuksena, kun kauden alla The Hockey News muistaakseni laittoi Montrealin toiseksi viimeiseksi konferensissaan.

Montreal on joukkueena onnistunut ainakin yli minun ja The Hockey Newsin odotusten. Olisiko niin, että se paljon parjattu Guy Carbonneau olisi tehnyt jotain oikeinkin? Carbonneaulle vihellettiin jo kauden ensimmäisen kotipelin joukkue-esittelyssä, eli arvostelua tulee valmentajan kohdalle, vaikka syytä ei varsinaisesti vielä olisikaan (no, tietenkin edellinen kausi, mutta kuka sitä enää muistelee...).

Jotkut yksilöt on onnistuneet paremmin ja jotkut huonommin, mutta niinhän se aina menee ja se joukkuueen menestys on kuitenkin se tärkeämpi asia.


Tämän päivän pelissä Montreal otti 4-3 voiton jatkoajalla. Lantendresse ohjasi hienosti sisään jatkoajalla.
Maalinteon aloitti Koivu, joka laittoi hienolla veivillä kiekon maaliin.
Peli oli aika mitäänsanomatonta ja Blackhawks tuli tasoihin, mutta Montreal taas johtoon Briseboisin maalilla, johon Koivu sai syöttöpisteen. Hawksit tuli taas tasoihin, kun Koivu sai täysin aiheettoman jäähyn. Blackhawks meni saman tie edelle, kun maalasivat parikymmentä sekuntia myöhemmin uudestaan. Montreal tuli vielä takaa rinnalle ja mentiin jatkoajalle, jossa jo mainittu Lantendresse teki hienon maalin.

Omasta mielestä peli oli aika puuduttava, mutta niin kai se on näin keskellä kautta. Sekä pelaajilla, että katsojilla on jo niin paljon pelejä takana, ettei kaikki tylsimmät pelit jaksa enää sytyttää.

 

[M@thieu]

Kuudes pistetiliä kartuttanut ottelu peräkkäin (4-0-2), eikä Hawksille annettu piste merkitse mitään, kun eri konferenssissa sompaillaan. Nyt taas luvassa vieraskiertue, jolla kohdataan Bruins, Rangers, Isles ja Thrashers viikon sisään.

Huvittavan näköinen tuo Brisebois'n maali, kun vertaa vaikkapa Markovin lämäriin. Venäläisen kuti on verkossa silmänräpäyksessä, Breezerin laukoman kiekon lentomatkan aikana ehtisi sekoittaa Magic Bulletilla itselleen munakkaan. Mutta eipä siinä mitään, vakuuttava paluu konkarilta pitkän poissaolon jälkeen.

Lapierre ja Latendresse yllättivät varsin juonikkailla maalisyötöillään, ja Kovalevilta todella nopeaa pelinlukua Markovin maalin alustuksessa.

Kovaan maalitahtiin farmissa äitynyt Corey Locke ei esiintynyt kovinkaan hyvin NHL-debyytissään, ja peliaikaa herui vain viitisen minuuttia. Bostonissa mies saanee jo paremmin juonesta kiinni, ellei sitten Smolinski vie hänen paikkaansa.

Chipchura sai siis lähteä Hamiltoniin yhdessä Pricen kanssa. Chipperin osalta päätös on varmastikin kaikinpuolin oikea, mutta Pricea en itse olisi edelleenkään laittanut farmiin. Ymmärrän kyllä tämän päätöksen taustat, mutten siitä lainkaan pidä. Sormet rystysiä myöten ristiin, että Price onnistuu Hamiltonissa.

Jaroslav Halak on ollut tämän vuoden puolella maalillaan muuri, ja ansaitsee sillä perusteella tilaisuutensa. Valinta viikon pelaajaksi AHL:ssä tuli saldolla 3-1-0, GAA:n ollessa huikea 1.01 ja torjuntaprosenttikin näytti 0.966. Näiden lukujen perään on hyvä laittaa vielä Halakin urasaldo Bostonia vastaan: 3-1-0, 1.54, 0.954. Lisäksi noista neljästä ottelusta kahdessa Halak nollasi Bruinsin, joten aika moni seikka puoltaa hänen pelaamistaan huomenna.

Bulldogsin viime viikonlopun ottelut suijuivat seuraavanlaisesti:

vs. Griffins 4-1 (Locke 2, Stewart, Baines, Manlow 0+2, Halak 24/25)

@ Marlies 1-2 (Locke, Halak 32/34)

@ Monsters 5-1 (Ferland 1+1, Locke 1+1, Manlow, Cote, Baines, Lahti 0+2, Danis 22/23)

 

[Leone B.]

Ja nimimerkille M@thieu puolestaan täysi 10 kauden ensimmäisestä puoliskosta. Itse näen pelejä vain harvoin, joten on aina juhlaa lukea kattavia analyyseja edellisyön otteluista.

Kiitokset myös perusteellisista pelaaja-arvosteluista, pitkälti täytyy olla samaa mieltä näkemieni matsien perusteella. Niistä tosin muutamassa Kostopoulos on ollut yllättävän hyvä: useampaan otteeseen karvannut kiekon itselleen hyökkäysalueella ja ollut luomassa hyvää mylläkkää.

Capitalsia vastaan nuorempi Kostitsyn pelasi muuten kakkosylivoiman (Koivun kenttä) viivalla yhdessä Hamrlikin kanssa, vieläpä takaa-ajoasemassa kolmannessa erässä. Rohkea veto Carbolta, pisteet siitä hänelle vaikkei tuosta silloin tulosta syntynytkään. Eikös SKostilla pitäisi olla melkoisen hyvä laukaus?

En muista olenko tämän joskus aiemminkin postannut, mutta useilta kiivaimmiltakin faneiltakin saattaa olla mennyt ohi yksi varsin kiinnostava Habs-foorumi: olen jo ehkä 6-7 vuoden ajan seuraillut silloin tällöin tällaista uutisryhmää (nykyään Googlessa? ei mitään hajua miten nuo toimivat). Täälläkään ei voi välttyä ajoittaiselta yksittäisiä pelaajia koskevilta juupas-eipäs -jankkaamiselta, mutta iät ajat mukana roikkuneiden vakikirjoittajien (Gerry, Marty, J.T., earl, A.J.Bassett jne.) näkökulma on usein "nojatuolimanagerin", so. mitä Gaineyn tulisi tehdä joukkueen kehittämiseksi pitkällä tähtäimellä. Kirjoittajista tuntuu löytyvän joitain todellisia kiekkoasiantuntijoita, ja viestit sisältävät ajoittain mielenkiintoisia näkökulmia, faktoja, tilastoja jne. Sisäpiiritietoja tuosta ryhmästä sen sijaan ei kannata etsiä.
yViestiketju "Hopes for the second half" antaa suhteellisen edustavan kuvan meiningistä.

 

[M@thieu]

Ja nimimerkille M@thieu puolestaan täysi 10 kauden ensimmäisestä puoliskosta. Itse näen pelejä vain harvoin, joten on aina juhlaa lukea kattavia analyyseja edellisyön otteluista.

Kiitoksia vain, mukava nähdä että joku tykkää jorinoitani lukea. :)

Capitalsia vastaan nuorempi Kostitsyn pelasi muuten kakkosylivoiman (Koivun kenttä) viivalla yhdessä Hamrlikin kanssa, vieläpä takaa-ajoasemassa kolmannessa erässä. Rohkea veto Carbolta, pisteet siitä hänelle vaikkei tuosta silloin tulosta syntynytkään. Eikös SKostilla pitäisi olla melkoisen hyvä laukaus?

Sergeillä on tosiaan veljensä tapaan todella hyvä laukaus, tällä videolla monta hyvää näytettä siitä. Tuon pätkän materiaali taitaa olla kokonaan peräisin Sergein ensimmäiseltä OHL-kaudelta, jolloin Knightsin päävalmentaja Dale Hunter ei peluuttanut häntä yv:n viivamiehenä, kuin jälkimmäisellä kaudellaan. Nyttemminhän kaksi vuotta peräkkäin OHL:n runkosarjan voittanut joukkue on tyhjennetty melko perusteellisesti avainpelaajistaan (Schremp, Kane, Gagner, Kostitsyn) ja etenkin alkukausi oli sille hankala.

---

Carey Price palasi Hamiltoniin voittoisissa tunnelmissa, kotiottelu Binghamtonia vastaan päättyi jatkoajalla 3-2. Ensimmäinen maali oli livahtanut sisään helpohkosti, mutta toisessa Careyn maalin edessä oli niin iso ruuhka, ettei hänellä ollut mahdollisuuksia nähdä kiekkoa. Torjuntoja viime kevään Calder Cup-sankarille kertyi 22 kappaletta. Voittomaalin iski jatkoajan 71. sekunnilla Matt D'Agostini kauden kahdeksannellaan, Russell ja Baines viimeistelivät kaksi ensimmäistä osumaa.

---

Huet on ensi yönä maalilla ja Smolinski on saanut lääkäreiltä luvan pelata, eli ottanee Locken paikan viimeistään lauantaina Ottawassa.

 

[M@thieu]

Katselin tuossa pelin Canalilta jälkilähetyksenä, ja ei olleet HF:llä turhaan kehuneet; todella värikästä ja tapahtumarikasta kiekkoa, jossa tosin vauhtia oli rutkasti järkeä enemmän. Aivan julmettu määrä kovia taklauksia, muutama helpohko maali ja sitten pari todella upeaa häkkiä à la Kovalev & Dandenault, molemmissa esityön teki 9 pistettä viimeiseen 7 peliin tehnyt Mark Streit. Puolustajien pistepörssissä sveitsiläinen on kahdeksantena, mutta kun mies kerää pisteitä myös hyökkääjän tontilla, tuo sijoitus ei aivan todenmukainen ole. Pakkien yv-pistepörssi on sen sijaan parempi tilasto osoittamaan Streitin nousua yhdeksi liigan tehokkaimmista puolustajista; tehot 4+13=17 oikeuttavat kuudenteen sijaan. Neljäntenä kaksi pistettä enemmän värkänneenä on Andrei Markov. NHL:n tehokkaimman ylivoiman kapellimestari Alex Kovalev on puolestaan koko liigan tehokkain pelaaja ylivoimalla (11+14=25).

Isokokoisiin ja kovaotteisiin puolustajiin kovasti mieltynyt Pierre Mcguire kehui todella vuolaasti Mike Komisarekia, joka oli todellakin kommentaattoria lainatakseni "a monster". Komisarek taklasi peräti seitsemän kertaa, tällä videolla niistä muutama. Lisäksi tuossa näkyy toisen erän lopun laukauksen blokkaus, minkä vuoksi Komi pelasi 3. erässä hieman tavallista vähemmän.

Carbolle täytyy taas kerran nostaa hattua hyvistä päätöksistä ennen ottelua ja sen aikana. Dandenault ja Smolinski palasivat kokoonpanoon; tuloksena kauden paras suoritus ja kaksi maalia Dandenault'lle ja Smolinskiltakin hyvä peli miehen aiempiin otteisiin nähden. Pelin sisällä Carbo sai tällä kertaa joukkueensa jatkamaan aktiivista peliä johtoasemassa, mikä on aiemmin muutamaan kertaan jäänyt tekemättä kohtalokkain seurauksin. 3-1 -kavennusosuman jälkeen Bruins sai hetkeksi otteen itselleen todella aggressiivisella karvaus- ja taklauspelillä, muttei pidemmän päälle saanut horjutettua fyysisyyteen samalla mitalla vastannutta vierasjoukkuetta.

Tämä oli siis kauden viides kohtaaminen näiden joukkueiden välillä, kaikki ovat päättyneet Montrealin voittoon yhteismaalierolla 24-10. Kaikkiaan tämä oli Montrealin kahdeksas peräkkäinen voitto Bostonista, ja 17:s viimeisistä 21:sta välienselvittelystä.

---

Corey Locken pelit Montrealin paidassa ovat toistaiseksi pelatut, 23-vuotias kanukki lähetettiin takaisin Hamiltoniin Bryan Smolinskin tervehtymisen myötä.

 

[B.Virtanen]

Paljon oli kyllä taklauksia, mutta vähän turhan monta kädet ylhäällä ja suoraan päähän kohdistuneita taklauksia. Molemmat syyllistyivät tähän, mutta enemmän Bruinsin miehet 3-0 tilanteen jälkeen. Montrealin puolelta entiten taklaavat Markov ja Komisarek. Komisarek poistui itsekkin pari kertaa puolikuolleena, mutta palasi aina takaisin kuolleesta heränneenä.

Molemmat maalivahdit päästi pari helppoa, mutta Huet ei onneksi väärään aikaan. Thomasin viimeinen imaisu ratkaisi pelin lopullisesti Montrealille.

Taas tuli kaksi pistettä enemmän ja hyvältä nättää kevättä kohden.

 

[kärppä73]

Katselin tuon Bruins-matsin eilen jälkilähetyksenä Canalilta. Olipas uskomattoman intensiivinen ja viihdyttävä matsi! Komisarekia kehutaan nykyään joka habs-foorumilla, eikä syyttä. Onkin mielenkiintoista nähdä minkälaisen sopparin hymyilevä murskaaja saa seuraavan kerran kun sopparipaperia väännetään? Jos nyt pystytään välttämään viime kauden vastaavassa tilanteessa tapahtunut romahtaminen, niin tilanne näyttää äärimmäisen hyvältä...enpä olisi uskonut moista kauden alkaessa.

 

[varjo]

Sille on kyllä syynsä, että huolimatta kovista tilastoista Huet ei kuitenkaan ole huippuveska...Lats joko loukkaantunut, tai Kovalevia peluutetaan muutenvain kahdessa ketjussa.

Noh, jos tuosta pelistä jää käteen jotain muuta kuin kasa ulostetta, niin ihme on, itse en sitä jää odottamaan.

 

[M@thieu]

Huhh, eipä siitä pelistä tosiaankaan jäänyt mitään käteen. Rangers ei ollut voittanut otteluakaan sitten joulukuun 30. päivän, jolloin se kaatoi Habsin jatkoajalla. Nyt kotijoukkue pääsi kuitenkin varsin helpolla, kun Montrealin menestyksen tärkeimmät avaimet, ylivoima ja maalivahtipeli, tökkivät pahasti. Habs pelasi yhteensä yli kolme minuuttia 5 vs 3 -ylivoimaa, muttei saanut niillä maalia aikaan. Lopultahan Habsin ainokainen syntyi ylivoimalla, mutta se oli enää pelkkää kosmetiikkaa. Ylivoiman onnistumissaldo 1/9.

Huet puolestaan päästi (jälleen) luvattoman helppoja maaleja, ja kolmannen erän pelannut Halak saanee tilaisuuden ottaa ensimmäinen vierasvoittonsa NHL:ssä tiistaina.

---

Bulldogs voitti perjantaina Syracuse Crunchin 5-2. Carey Price jatkoi maalilla hyvin torjuen 29 kertaa. Viimeistelyssä kunnostautuivat Locke (1+1), Milroy, Lahti, D'Agostini ja Corso. Lisäksi puolustajista Valentenko ja Carle saalistivat tehot 0+2.

Viime yönä nähtiin kuitenkin alkukaudesta kovin tutuksi tullutta Dogsia, kun liigan pahnanpohjimmainen Rochester Americans löylytti sitä 7-3. Pricelle iltapuhde oli kammottava, hän päästi 13 laukauksesta sisään 5. Viidennen maalin jälkeen Danis sai kutsu veräjän suulle ja torjui ottelun jälkimmäisellä puoliskolla 7 laukausta. Matt D'Agostini jatkoi seitsemään ottelun mittaiseksi kasvanutta pisteputkeaan tekemällä joukkueensa kolmannen maalin. Kyle Chipchura (1+1) iski kauden avausmaalinsa AHL:ssä, ja lisäksi Greg Stewart osui kertaalleen.

 

[Leone B.]

Ja mitähän ihmettä teki Smolinski jäällä 5-3 -ylivoimalla? Toisen erän melkein koko pitkän kahden miehen yv:n jauhoi Koivun ja Kovalevin kanssa. RDS:n selostajat suorastaan nauroivat, kun Smoke heitti kaksi kertaa aika epätoivoisen roiskaisun kulmasta maalille, molemmilla kerroilla Rangers pääsi kiekkoon. No, ehkä tähän juuri oli käsketty, mutta ainakin omaan järkeeni käy 5-3 -tilanteessa hiukan järkevämmän syöttö- tai vetopaikan hakeminen.

Toisessa erässä ketjuja sekoitettiin tasakentällisinkin aika paljon: Kovalev-Koivu-Higgins sai yhden valtaisan mylläkän Rangers-päätyyn, mutta eipä vain uponnut. Plekanec puolestaan pelasi veljesten kanssa, ja oli tälläkin vitjalla paikkansa.

Huono peli.

 

[M@thieu]

Tänään vieraskiertueen kolmannessa ottelussa ollaan pistejahdissa Higginsin ja Komisarekin kotikulmilla Long Islandilla. Huonosti lauantaina pelannut Habs on varmasti sisuuntunut surkeasta esityksestään, mutta vastuskaan ei tule antamaan mitään edes puoli-ilmaiseksi, sen Isles on osoittanut tällä kauden monen monta kertaa. Täytyy kyllä sanoa, että Ted Nolan on aikamoinen valmentajavelho, sillä pelkkää nimilistaa katsomalla ei mitenkään uskoisi joukkueen olevan tälläkin hetkellä kiinni playoff-paikassa.

Illan isäntäjoukkue aloitti vuoden takellellen, mutta on voittanut kaksi viimeistä otteluaan, edellisenä uhrinaan Ottawa Senators. Erityisesti maalinteko tulee tänään olemaan Canadiensille suuri haaste, sillä kesäisin Higgyn ja Komin kanssa harjoitteleva Rick DiPietro on tällä hetkellä todella kuuma maalivahti.

Carbo peräänkuulutti eilen Chris Higginsiltä lisää maaleja, mies on jäänyt 16 edellisessä ottelussa kolmeen osumaan. Tänään saldon kasvaminen on jopa todennäköistä, sillä kahdeksassa ottelussa Islesiä vastaan Higgins on osunut seitsemästi.

Loukkaantumisrintamalta sen verran, että Brisebois on tästä ottelusta sivussa saatuaan kiekon jalkaansa lauantaina. Mies menee kuvauksiin tänään, joten huomenissa lienee tiedossa vamman vakavuus. Kokoonpanoon tämä vaikuttaa siten, että Streit siirtyy pakiksi ja Kostopoulos palaa popcornien ääreltä nelosketjun laitaan. Maalissa aloittaa Huet.

 

[B.Virtanen]

Habsin joukkuepeli

Tuli tossa mietittyä Montrealin jokkuepeliä, joka näyttää tällä hetkellä toimivan ainakin tilastojen valossa. Montrealin sijoitus konferensissaan on tällä hetkellä viides, mutta paras pistemies Kovalev (41 pistettä) on pisteporsissä sijalla 35.
Seuraavana lista joukkueidensa parhaista pistemiehistä. Sijanumero nimen edessä meinaa sijoitusta pistepörsissä. Eli, pörssisijoitus, nimi, joukkue, pelipaikka, ottelut, maalit, syötöt, pisteet, plus-miinus.
1 Vincent Lecavalier TBL C 45 28 35 63 3
2 Sidney Crosby PIT C 45 20 43 63 15
3 Ilya Kovalchuk ATL L 46 37 25 62 -7
4 Jarome Iginla CGY R 46 32 29 61 18
5 Daniel Alfredsson OTT R 43 29 30 59 14
6 Henrik Zetterberg DET L 41 27 30 57 18
.
9 Alexander Ovechkin WSH L 44 33 21 54 7
.
12 Joe Thornton SJS C 44 13 40 53 13
.
14 Mike Ribeiro DAL C 44 22 27 49 10
15 Mats Sundin TOR C 45 20 29 49 11
16 Ryan Getzlaf ANA C 45 17 32 49 22
17 Mike Richards PHI C 43 20 28 48 12
18 Marian Gaborik MIN R 40 25 22 47 6
.
20 Paul Stastny COL C 45 16 31 47 10
21 Marc Savard BOS C 43 11 36 47 5
.
23 Henrik Sedin VAN C 45 8 37 45 16
.
25 Olli Jokinen FLA C 46 22 21 43 -6
26 Ray Whitney CAR L 44 20 23 43 3
27 Shawn Horcoff EDM C 46 19 24 43 6
.
30 Anze Kopitar LAK C 46 18 24 42 -12
.
33 Scott Gomez NYR C 46 10 32 42 1
.
35 Alex Kovalev MTL R 44 19 22 41 5
.
37 Zach Parise NJD L 43 16 24 40 7
.
39 Paul Kariya STL L 43 12 28 40 3
40 Patrick Kane CHI R 45 9 31 40 -7
43 Shane Doan PHX R 43 12 27 39 9
.
45 Rick Nash CBJ L 43 23 15 38 0
.
51 Jason Arnott NSH C 43 15 22 37 11
.
65 Mike Comrie NYI C 44 14 21 35 -12
66 Jason Pominville BUF R 43 10 25 35 4

Ainoastaan seuraavilla joukkuilla on joukkueen paras pistemies huonompi, kuin Montrealilla. Nimen perässä sijoitus konferensissaan. Ainoastaan New Jersey sijoittuu tässä tilastossa Montrealia paremmin.
NJD 2.
STL 9.
CHI 14.
PHX 11.
CBJ 10.
NSH 12.
NYI 7.
BUF 11.

Pahimpina epäonnistujina voidaan pitää Tampa Baytä, jossa tähdet tuikkii, mutta peli ei kulje, sekä Carolinaa, jonka konferessisijoitus perustuu divisioon johtoon, ei hankittuihin pisteisiin. Tampalla on kolme pelaajaa, joilla pistetili on suurempi kuin Kovalevillä (41 pistettä), mutta sijoitus on konferenssin viimeisenä. Möyskin Carolinalla kolme pelaajaa Kovalevin edellä, mutta vähemman kerättyjä pisteitä runkosarjassa.
Vincent Lecavalier (63 pistettä), Martin St. Louis (53 pistettä), Vaclav Prospal (45 pistettä).

Mitäs muut on mieltä Montrelin pelistä? Sammuttaako Carbo tähdet kultaisella kosketuksellaan vai saako hän joukkueen pelaamaan joukkueena, jossa ei niin helposti tähtiä synny, mutta rupusakkikin pelaa kohtuullisesti (tai jopa hyvin). Tuskin moni odotti Montrealille näin hyvää sijoitusta kauden puolivälissä ja taas toisalta parempia pisteitä ainakin Koivulle ja Ryderille.

Toivottavasti peli toimii tänään Islandersiä vastaan.

PS. Lista tehty nopeasti,eli virheitä saattaa esiintyä.

Edit. Ehkä "onnistunut joukkueena" on parempi ilmaisu, kuin "joukkuepeli" tässä kohtaa.

 

[B.Virtanen]

Kiitos Huet, pisteet lähti Montrealin matkaan. Montreal lopetti pelaamisen täysin 2-0 tilanteessa ja Huet piti yksin Montrealin pystyssä huipputorjunnoillaan. Mies oli kyllä kentän kunigas tänään.

Kovalev olisi lopussa voinut tarjoilla Plekanecille hattutempun, mutta päätti kasvattaa omaa pistetilastoaan. No, eihän tämä mitään hyväntekeväisyytä ole.

 

[M@thieu]

Mitäs muut on mieltä Montrelin pelistä? Sammuttaako Carbo tähdet kultaisella kosketuksellaan vai saako hän joukkueen pelaamaan joukkueena, jossa ei niin helposti tähtiä synny, mutta rupusakkikin pelaa kohtuullisesti (tai jopa hyvin).

Itse näen tämän niin, että Carbo on tällä kaudella onnistunut varsin hyvin joukkuepelin kehittämisessä, eikä missään nimessä ole tukkinut kenenkään pistetehtailua. Eikä tuossa joukkueessa nyt oikein ketään olekaan, jolta voisi odottaa aivan pistepörssin kärkipään lukemia, kun yli 80 pisteen kauteen on yltänyt vain Kovalev. Itse asiassa voisi jopa katsoa Carbon tällä kaudella sytyttäneen Kovalevin liekkeihin, sillä mies on tällä hetkellä 80 pojon vauhdissa, minkä hän on rikkonut vain yhdesti urallaan (00-01 44+51=95). Toki asia ei aivan noin yksioikoinen ole, Kovalev on itse menestyksensä pääarkkitehti, jota Carbon antama vastuu on sitten kannustanut aina parempaan.

Vaikka Plekanecin ketju vastaakin suuresta osasta joukkueen tehoja, on secondary scoringin löytyminen menestymisen kannalta elintärkeää, kun ne pelin suurimmat tähdet pelaavat muualla. Ottawa ja Tampa Bay ovat tällä hetkellä hyvät ääripää-esimerkit siitä, miten periaatteessa yhden ketjun varaan hyökkäyksen osalta kasatut joukkueet voivat kulkea kovin erilaisia polkuja. Toki näissäkin joukkueissa se tehomiesten ympärille koottu joukko pelaajia on ratkaiseva tekijä.

Viime yön voitto oli erittäin tärkeä tälle joukkueelle. Pistesaldoa se ei kasvattanut normaalia kahta enempää, mutta mielestäni se oli selkeä osoitus suuresta henkisestä kasvusta viime kauteen nähden. Joukkueelle ladattiin todella kovat paineet surkean Rags-pelin jälkeen, ja se vastasi niihin todella vakuuttavasti koko rintaman vahvuudelta. Urakalla sinipaitoja vastaan kiekkoja hörppinyt Huet oli kuin muuri, tehoitta viimeksi jääneet Kovalev ja Plekanec väsäsivät kahdestaan kaikki joukkueen maalit, eikä ottelusta jäänyt juuri mitään muutakaan valittamisen varaa. Viime kaudella vastaavassa tilanteessa olisi suurella todennäköisyydellä puristettu mailaa ja otettu toinen peräkkäinen tappio.

En tykkää koskaan tehdä ennenaikaisia arvioita suosikkijoukkueideni osalta, mutta tällaiset suoritukset puhuvat vahvasti sen puolesta, että Habs on tällä kaudella valmis jatkamaan kautta runkosarjan jälkeen. Viime kaudella joukkue ei sitä ollut, vaan tärkeät ottelut (ja lopulta myös se kaikkein tärkein ja ratkaisevin) onnistuttiin töpeksimään. Tämän kauden painos Canadiensista on mielestäni valmis ottamaan viimeisen askeleen, joka vie sen taistelemaan Stanley Cupista viidentoista muun joukkueen kanssa.
Toivottavasti tämä ei nyt kiroa joukkuetta häviämään kaikki loppukauden pelit...

---

Hamilton Bulldogs kärsi toisen peräkkäisen murskatappion Peoria Rivermenin käsittelyssä lukemin 2-7. Price pelasi ottelun alusta loppuun torjuen 24 kertaa, eikä todellakaan ollut hyvässä vireessä, kuten lukemista voi nähdä. Toisaalta kenttäpelaajiltakaan ei paljon apua herunut, sillä väsynyt ryhmä pelasi paikoin melko älyttömän otteluohjelman myötä kahdeksannen pelinsä 12 päivään. Maalintekijöinä hyvässä pistevireessä oleva kaksikko Locke-D'Agostini.

 

[M@thieu]

Ensi yönä vuorossa vieraskiertueen viimeinen ottelu Atlantassa. Kauden kaksi aiempaa kohtaamista ovat kumpikin päättyneet Thrashersin 3-2 -voittoon rankkareilla. Yhden kauden parhaista peleistään Long Islandilla pelannut Huet jatkaa maalilla viidennen kerran peräkkäin, vaikka on ollut häviävänä veskarina molemmilla kerroilla Atlantaa vastaan. Täytyy toivoa, ettei tänään jouduttaisi rankkareille asti, tuolloin oltaisiin taas aika lähellä tappiota. Kassarin vaihtaminenkaan rl-kisaa varten ei kohentaisi tilannetta nyt kun Price on farmissa, sillä myöskään Halak ei ole kovin hyvä rankuissa.

Plekanecin johtama ykkönen jatkaa samana, mutta pari muutosta muihin kolmikkoihin on tehty:

Kostitsyn-Plekanec-Kovalev
Higgins-Koivu-SKostitsyn
Latendresse-Smolinski-Ryder
Kostopoulos-Lapierre-Dandenault

Pitkästä aikaa muuten on esillä Habsiin liittyviä siirtohuhuja, Tanguayta oltaisiin tuomassa tällä kertaa vaihdossa Ryderiin. Elikkä aivan mahdoton kauppa ilman, että Habs laittaa kylkiäisiksi muutaman varausvuoron ja/tai prospektin.

 

[B.Virtanen]

Kaksi pistettä tuli Atlantasta ja yksi lahjoitettiin. Huet/Markov -parivaljakko teki 10 min. ennen loppua emämunauksen ja lahjoitti maalin Atlantalle.

Rankkareissa Andrei Kostitsyn laittoi Lehtoselle länget. Kozlov ja Hossa kävi epäonnistumassa Atlantalle. Lopuksi Koivu yritti laittaa Lehtoselle taas länget, mutta kiekko osui mahaan ja lipui vähän tuurilla maaliin.

 

[M@thieu]

Tämäkin vieraskiertue sujui loppuun asti erinomaisesti, kuusi pistettä kahdeksasta on erinomainen saavutus. Kauden 16. vierasvoitto nosti samalla Habsin jakamaan liigan parhaan vierasjoukkueen titteliä Sharksin kanssa.

Carbon pitäisi kieltää Cristowallia pelaamasta kiekkoa. Kauhulla saa aina seurata miehen toikkarointeja, ja melkein aina tuloksena on kiekonmenetys, mikä taas johtaa usein maalipaikkaan. Onneksi Huet kokosi itsensä upeasti töppäyksensä jälkeen, pelaten hienon jatkoajan ja hoitaen myös rankkarit kunnialla.

Rick Nash olisi voinut tehdä häikäisevän upean maalinsa jonain toisena iltana, sillä nyt se jätti Andrei Kostitsynin upean maalin täysin varjoonsa. Kiekko haltuun keskialueella täydessä vauhdissa, vartaloharhautus ohi yhden vastustajan, sitten komeat veivit kahden Thrasherin välistä ja vielä Lehtonen kahville. Kannattaa tsekata tuo maali highlighteista, jos ei vielä ole nähnyt.

---

Hamiltonissa palattiin voittokantaan Corey Locken ja Yann Danisin johdolla. Locke oli ottelun tehokkain pelaaja (1+2) ja Danis torjui 30 kertaa kun Dogs haki voiton San Antoniosta lukemin 5-2. Muina maalintekijöinä kunnostautuivat D'Agostini (1+1), Stewart (1+1), Manlow ja Chipchura. Locke on tällä hetkellä todella hurjassa vireessä, viimeiset seitsemän ottelua ovat kohentaneet miehen pistesaldoa 7 maalin ja 5 syötön verran. Huonosti ei mene myöskään viiden ottelun maali -ja yhdeksän ottelun pisteputkessa liitävällä Matt D'Agostinilla.

 

[Cobol]

Tämäkin vieraskiertue sujui loppuun asti erinomaisesti, kuusi pistettä kahdeksasta on erinomainen saavutus.

Kotiavaus ei sitten enää sujunut. Aika harvoin on Montreal sattunut kotipelissään telkkariini, mutta näin kävi tällä kertaa. Valitettavasti. Joukkueen pelityyli kotona oli todellinen negari Montrealin pelatessa enemmän kulmissa kuin vastustajan maalilla. Ja kyse ei ollut yksin siitä, että Pittsburghin joukkuepuolustaminen olisi Habsit siihen pakottanut, vaan aivan selkeästä pelitapaongelmasta. Puolittaisestakin maalipaikasta kiekko saatettiin laukauksen sijasta syöttää kulmaan. Ylipäätään Montrealin pelistä puuttuu suoraviivainen maalia kohti ajelu, joka päättyy laukaukseen. Ilman Crosbya pelannut Pittsburgh iski vastahyökkäyksiä kolmelta kaistalta ja kiekko pyrittiin aina laukomaan kohti Huetia. Ja Malkinin ketju näytti hyvin, mitä se maalille pelaaminen tarkoittaa. Eikä unohtaa sovi Taffen, Ruudun ja Brashearin esitystä siitä, miten maalipaikka rakennetaan ja hyödynnetään :)

Montrealin kiekollinen peli on kotona kaikesta taidosta huolimatta aivan liigan organisoimatonta hyökkäysalueella. Tällä kertaa edes ylivoima ei pelastanut, vaan sekin oli yhtä karmeaa kuin 5vs5 pelaaminen. Yksi kaikkein eniten hukassa olevista on Saku Koivu, jonka peli on mennyt kieputteluksi kiekon kanssa ilman niitä aiempina vuosina nähtyjä loistopasseja. Mistä sitten on kiinni, en tiedä, mutta Koivu oli kiekollisena lähinnä haitta joukkueelleen tässä pelissä... Näkemissäni Montrealin vieraspeleissä Montreal pelaakin puolustusvoittoisemmin ja pyrkii pelin hallitsemisen sijasta iskemään tehokkaasti vastaiskuilla. Tämä pelitapa taitaa sopia paremmin valmennukselle, sillä pisteitä tulee vieraista selvästi enemmän kuin kotoa, jossa yhtä kyttäävä tai puolustamiseen perustuva pelitapa on pannassa katsoja- ja perinnesyistä.

Kaiken kaikkiaan Montrealille ei voi ennustaa minkäänlaista tulevaisuutta playoffeissa. Putoaminen ensimmäisellä kierroksella - jos joukkue sinne yltää - on selviö oikeastaan ketä tahansa vastaan. Ei noin alkeellisella pelitavalla vaan voi enää NHL:ssä voittaa.

 

[M@thieu]

Ensinnäkin kiitos cobolille erittäin hyvästä ja asiantuntevasta analyysistä, todella mielenkiintoista luettavaa. Koitetaanpa sitten vastatakin jotain...

Joukkueen pelityyli kotona oli todellinen negari Montrealin pelatessa enemmän kulmissa kuin vastustajan maalilla. Ja kyse ei ollut yksin siitä, että Pittsburghin joukkuepuolustaminen olisi Habsit siihen pakottanut, vaan aivan selkeästä pelitapaongelmasta. Puolittaisestakin maalipaikasta kiekko saatettiin laukauksen sijasta syöttää kulmaan. Ylipäätään Montrealin pelistä puuttuu suoraviivainen maalia kohti ajelu, joka päättyy laukaukseen.

Hyökkäyksien pääosainen kulmien kautta pelaaminen on kuulunut Montrealin pelitapaan koko kauden ajan niin kotona, kuin vieraissa. Tämä yksittäinen ottelu Pensiä vastaan oli kaikilla tavoin huono suoritus hyökkäyspelaamisen osalta, mutta yleensäkin kotipeleissä kulmissa jumittaminen on ollut ongelma. Nähdäkseni tähän johtaa se, että Bellissä pelattavissa otteluissa vastustaja pelaa aina selkeästi passiivisemmin kuin vieraskaukaloissa, ja näin ollen joukkue saa enemmän aikaa touhuta hyökkäysalueella. Tällöin pelaamisesta katoaa usein se päämäärätietoisuus, mikä vieraspelien nopeissa ratkaisuyrityksissä on mukana. Sinänsä aika nurinkurista, että mitä enemmän joukkue saa aikaa ratkaisuihin, sitä huonompia ne ovat, mutta tämähän kertoo juurikin mainitsemastasi hyökkäyspelikirjan ongelmasta, tai jopa sen puutteesta.

Plekanecin ketju on (yleensä) ainoa, joka saa aikaan tehokkaampia ja mielikuvituksellisempia ratkaisuja, kuin kiekon siirtely kulmasta viivaan ja takaisin. Tämä taas johtuu tietenkin siitä, että tuolla kolmikolla on enemmän virtuositeettia kuin muilla kolmikoilla yhteensä, ja Carbo antaa heille melko vapaat kädet hyökkäyspelin suhteen. Yleensä tulosta syntyykin, mutta tässä ottelussa näin ei käynyt.

Muilta ketjuilta odottaisin enemmän peräänkuuluttamaasi suoraviivaisuutta. Guillaume Latendresse on tällä hetkellä paras esimerkki siitä, mitä käy kun pelaaja tekee omiin kykyihinsä nähden vääriä asioita. Lats tekee n. 90% maaleistaan aivan maalivahdin nenän edestä joko reboundeista, tai nousemalla itse röyhkeästi sinne kiekon kanssa. Sama homma pätee jollain tapaa myös Ryderiin, joka tuntuu nykyään aina hakevan syöttöä laukauksen sijasta hyvissäkin paikoissa.

Yksi kaikkein eniten hukassa olevista on Saku Koivu, jonka peli on mennyt kieputteluksi kiekon kanssa ilman niitä aiempina vuosina nähtyjä loistopasseja. Mistä sitten on kiinni, en tiedä, mutta Koivu oli kiekollisena lähinnä haitta joukkueelleen tässä pelissä...

Tästä täytyy valitettavasti olla täysin samaa mieltä. Tämä ottelu oli kenties huonoin, mitä olen Sakulta nähnyt. Yleensä kapteeni onnistuu rakentelemaan jokaisessa ottelussa rakentamaan pari-kolme hyvää maalipaikkaa laitureilleen, mutta tässä pelissä Higgins ja Kostitsyn jäivät vaille tarjoilua. Ontuvan kiekollisen pelin lisäksi tuntui siltä, ettei sitä koivumaista sisukkuutta ja yritteliäisyyttäkään löytynyt. Vaikea on nähdä, että miehen taso olisi yhtäkkiä näin paljon laskenut, joten itselleni tulee väkisinkin mieleen, että Koivu pelaa loukkaantuneena. Jos näin on, niin mielestäni Sakulle pitäisi antaa pari peliä lepoa, sillä kaikkein tärkeimmät pelit ovat vielä edessä, ja tuolloin tarvitsemme täydessä iskussa olevaa kapteenia.

Kaiken kaikkiaan Montrealille ei voi ennustaa minkäänlaista tulevaisuutta playoffeissa. Putoaminen ensimmäisellä kierroksella - jos joukkue sinne yltää - on selviö oikeastaan ketä tahansa vastaan. Ei noin alkeellisella pelitavalla vaan voi enää NHL:ssä voittaa.

Itse en värilasieni takaa näe Montrealin loppukevättä noin synkkänä. Joukkue pelaa mielestäni varsin hyvää puolustuspeliä illasta toiseen, ja pystyi nytkin yhtä Dandenault'n tekemää merkkausvirhettä lukuunottamatta pitämään Pittsburghin maaleitta. Toki Crosbyn poissaolo helpotti tätä hommaa huomattavasti, ja Huet'n huipputorjunnat pelastivat puolustajat muutaman kerran.

Habsin aliarvostettu puolustus yhdessä huippuvireisen Huet'n kanssa riittää playoffeihin pääsemiseen, ja näkisin kaiken olevankin kiinni hyökkäyspelin ja etenkin YV:n tehokkuudesta loppukauden aikana. Montreal on kaikkiaan tehnyt 7. eniten maaleja koko liigasta, ja ylivoimakin sinnittelee yhä liigan kakkosena tehokkuudessa. Viime peleissä kumpikin osa-alue on kuitenkin alkanut hieman yskähdellä, ja ne pitää nostaa takaisin aiemmin nähdylle tasolle, jotta Habsin kausi jatkuu runkosarjan jälkeenkin.

 

[B.Virtanen]

Carbon pitäisi kieltää Cristowallia pelaamasta kiekkoa. Kauhulla saa aina seurata miehen toikkarointeja, ja melkein aina tuloksena on kiekonmenetys, mikä taas johtaa usein maalipaikkaan. Onneksi Huet kokosi itsensä upeasti töppäyksensä jälkeen, pelaten hienon jatkoajan ja hoitaen myös rankkarit kunnialla.

Tämä on niin totta. Ei voi kuin ihailla Huetin suoritusten jälkeen, kun joku DePietro vetää kiekon ilmassa vastustajan päätyyn (no, ainakin melkein). DePietron heikkous on taas se, että hakee liian innokkaasti katkoja ja näyttäviä avauksia. DePietrolle tuottaa nykyään vaikeuksia laitta helppo syöttä lähimmälle pelaajalle, kun aina pitää saada jotain näyttävää aikaan.
Huetin taas pitäsi tunnustaa oma vajavaisuutensa ja seistä vain siellä maalilla kiekon edessä. Jos on niin suuri tarve katkoa kiekkoa, niin sitten vain varmoista paikoista ja helppo syöttö lähimmälle pelaajalle.

Eilinen peli jäi minulta näkemättä ja kommentit luettuani, ei harmita niin paljoan....