Helvetin kova rypistys, mutta harmittaahan tämä lopputulos näin tuoreeltaan, vaikka kaikki ennakko-odotukset ja todennäköisyydet tuli murskattua moneen kertaan. Hindsightilla 20/20 voi sanoa, että toinen ottelu olisi pitänyt kairata kotiin ja ennen ensimmäistä kotipeliä olisi pitänyt käydä perusteellisella alapesulla, mutta kyllä Habsin kasvu
joukkueeksi playoffien aikana oli huikea tarina, jota kelpaa muistella.
Ottelun jälkeiset tunnelmat Habsin kenttäpäädystä olivat mielenkiintoista katsottavaa. Taatusti osoitus ylle kirjoitetusta ja joukkueen todellisten liiderien arvostuksesta, mutta samaan aikaan tuli omituinen fiilis ikään kuin oltaisiin avainhenkilöiden eläköitymisjuhlissa. Tokkopa sentään, ikkuna saattaa olla auki vielä muutaman kauden ajan...
Price syytti pressissä tappiosta tuttuun tapaan itseään, jonka Weber torppasi aiheesta. Gallagher sai hädin tuskin sanoja suustaan, mutta se mitä ulos tuli, kieli koko joukkueen todella kovasta sitoutumisesta. Myös Kucherov ehti osoittaa pressissä omaa tyylitajuaan. Varsin ontuva paikka heittää sangollinen paskaa vastustajan intohimoisten fanien niskaan, jotka saivat juhlia edes yhtä finaalivoittoa 28 vuoden pikapaussin jälkeen. Itänaapurin mielenlaatu ei vaan koskaan lakkaa yllättämästä.
Ducharmen mukaan erinäisten vammojen kanssa pelasivat ainakin Petry (sormi), Weber (peukalo), Toffoli (nivunen), Gallagher (nivunen ja muuta).
Tähän on hyvä paketoida tämä kausi: Carey Price - "It's incredibly disappointing, but I'm only disappointed about the result."