No joo, ajatusmaailmaltaan kuulunee käsitteenä enemmän tuohon pelitapaan pohjois-ameriikoissa, jota myös "The Brändi" on yrittänyt menneinä pelivuosina harjoittaa, joskus onnistuen ja toisinaan kompastuen. Näköjään kuuluu myös joidenkin muidenkin pelaajien ajatusmaailmaan:
Tämän kolumnin/otteluraportin "Eikö teiltä kovempia jätkiä löydy?" luettuani arvostukseni Ilveksen Marko Anttilan pelinlukutaidoista nousivat kohisten. Hatun noston arvoinen temppu Mr. Anttila...
Tästä alkoi päässäni kehittyä ajatuksia oman jengimme pelillisistä otteista tämän ihmeellisen psykologisen käänteen voimasta. Onko pelikirjassamme mainintaa tästä kyseisestä asiasta ja tapahtuuko sitä runkosarjassa ollenkaan, vai kuuluuko se vasta poffeihin?. Mieleeni tulee ainoastaan viime kevään Jokelan Leksan taklaukset "rotta" Komaroviin ja "kultainen noutaja" Korhosen otteet Brändiä vastaan näin äkkiseltään. Näissä tapauksissa voisi puhua tuosta ns. momentumista??
Onko Korhonen ainoa joka tällaiseen tehtävään voidaan otteluissa asettaa, vai onko meidän 4 hyökkäävää ja ratkaisuihin kykenevää kenttää pelkästään esittämässä pelillisiä otteitaan välittämättä sen ihmeellisemmin tuosta psykologiasta. Vai eikö tavalliset tiistaiottelut jotain häntäpään jengiä vastaan jaksa innostaan niin paljoa henkisesti. Taitaa olla niin ettei tällaista psykologista sodankäyntiä ole tarvis käyttää pelaillaanpois otteluissa.
Omat arvioni HPK:n psykologiseensotaan käytettävistä ritareista olisivat: Mäkiaho, Harikkala, Jokela ja Korhonen(Pihlström). Varsinaiseen tanssiin ei noistakaan olisi varaa tiukassa pelissä tiettyjä kavereita menettää.
Herättääkö ajatuksia tahi mietteitä? Kerro toki, jos siltä tuntuu...
Meidän numero 25 (Duda) kävi aika kuumana. Levokari tökki ja hakkasi ja Dudalla meni siihen hermo. Kehittelin pienessä päässäni, että otetaan Levokari pois pelistä, niin Duda keskittyy taas pelaamiseen, Anttila analysoi.
Tämän kolumnin/otteluraportin "Eikö teiltä kovempia jätkiä löydy?" luettuani arvostukseni Ilveksen Marko Anttilan pelinlukutaidoista nousivat kohisten. Hatun noston arvoinen temppu Mr. Anttila...
Tästä alkoi päässäni kehittyä ajatuksia oman jengimme pelillisistä otteista tämän ihmeellisen psykologisen käänteen voimasta. Onko pelikirjassamme mainintaa tästä kyseisestä asiasta ja tapahtuuko sitä runkosarjassa ollenkaan, vai kuuluuko se vasta poffeihin?. Mieleeni tulee ainoastaan viime kevään Jokelan Leksan taklaukset "rotta" Komaroviin ja "kultainen noutaja" Korhosen otteet Brändiä vastaan näin äkkiseltään. Näissä tapauksissa voisi puhua tuosta ns. momentumista??
Onko Korhonen ainoa joka tällaiseen tehtävään voidaan otteluissa asettaa, vai onko meidän 4 hyökkäävää ja ratkaisuihin kykenevää kenttää pelkästään esittämässä pelillisiä otteitaan välittämättä sen ihmeellisemmin tuosta psykologiasta. Vai eikö tavalliset tiistaiottelut jotain häntäpään jengiä vastaan jaksa innostaan niin paljoa henkisesti. Taitaa olla niin ettei tällaista psykologista sodankäyntiä ole tarvis käyttää pelaillaanpois otteluissa.
Omat arvioni HPK:n psykologiseensotaan käytettävistä ritareista olisivat: Mäkiaho, Harikkala, Jokela ja Korhonen(Pihlström). Varsinaiseen tanssiin ei noistakaan olisi varaa tiukassa pelissä tiettyjä kavereita menettää.
Herättääkö ajatuksia tahi mietteitä? Kerro toki, jos siltä tuntuu...