Mokoman paras levy?

[Lauri]

Valu: Ei paljon sanottavaa, aika mitäänsanomatonta. Propsit Pillipiiparista. Arvosana 5

Mokoman 120 päivää: Huomattava parannus edelliseen. Muutamia hienoja tekeleitä, mm. Sinetti, Onnenonkija. Arvosana 6

Kurimus: Ekat kolme biisiä silkkaa rautaa, sen jälkeen tahti hieman hidastuu, mutta hyvä lätty kaiken kaikkiaan. Tästä levystä alkoi oma Mokoma-ura. Edelleen tietynlainen vedenjakaja musiikillisesti. Arvosana 8

Tämän maailman ruhtinaan hovi: Kurimuksen jälkeen oli lupa odottaa loistavaa, mutta saatiin vain kelvollinen. Haudan takaa, Poltetun maan taktiikkaa ja Uni saa tulla levyn tähtihetket. Arvosana 7

Kuoleman laulukunnaat: Loistava, fantastinen, paras. Ei riitä sanat kuvailemaan tätä levyä. Yksi parhaista levyistä mitä olen ikinä kuullut. Valapatto, Kuu saa valtansa auringolta, Pahaa verta, Täyttä ymmärrystä vailla, Itken silmät päästäni, Säästä sanasi yms.... Ei löydy pahaa sanaa tästä hakemallakaan. Arvosana 10

Luihin ja Ytimiin: Tästä levystä ei oikein tiennyt mitä odottaa, koska edellinen oli niin loistava. Joten tämä jäi odotetusti hieman vaisummaksi. Mutta parempi kuin TMRH ja ehkä jopa Kurimuksen edelle. Mukana yksi parhaista Mokoma-biiseistä eli Kolmannen asteen kuulustelu. Arvosana 8+

 

[hannes_ko]

Haudan takaa, Poltetun maan taktiikkaa ja Uni saa tulla levyn tähtihetket. Arvosana 7

Olen nyt vähän niin kuin trollaamassa, mutta harvoinpa kai on Suomessa tehty yhtä räväkkää itsensä myymistä kaupallisuudelle kuin Mokoma aikoinaan teki. Takatalvi-kappaleen jälkeen tuli juuri mainittu Uni saa tulla, joka on puhdasoppista Radio Suomi -iskelmää. Marko Annala muuten vaikuttaa olevan suomalaisen musiikkielämän järkitapauksia, joten ilmeisesti hän vain laski kylmästi, että tehdään sitä, mikä myy. Ei siinä mitään pahaa tietenkään ole.

 

[Ted Raikas]

Olen nyt vähän niin kuin trollaamassa, mutta harvoinpa kai on Suomessa tehty yhtä räväkkää itsensä myymistä kaupallisuudelle kuin Mokoma aikoinaan teki. Takatalvi-kappaleen jälkeen tuli juuri mainittu Uni saa tulla, joka on puhdasoppista Radio Suomi -iskelmää.

Tai ehkä Annala ihan rehellisesti tykkää monenlaisesta musiikista, eikä ole tiettyjen fanien tapaan jämähtänyt jonkinlaiseen katu-uskottavuuteen ja thrash-paatokseen. Jos en väärin muista, niin Mokoma oli alkutaipaleellaan huomattavasti kevyempää ja rockimpaa musiikkia tekevä yhtye. Mielestäni monipuolisuuteen ja muuttuvaan ilmaisuun tukeutuva bändi voi irtiottoihin lähteä, koska siihen on varaa.

Tästä hyvänä esimerkkinä sellaiset bändit kuin CMX ja miksei myös YUP.

 

[Bostonin Pommi]

Kyllähän tuo Mokoman kuuntelu Kurimuksesta lähti ja se iski kyllä tajuntaan aivan täysillä. Ks. levyn jälkeisetkään tuotokset eivät ole todellakaan huonoja ja oikeastaan jokainen levy on hieman edellisestä muuttunut joten paikallaan junnaamisesta ei voida kavereita syyttää.

"Suomi-metallin" ehdottomia helmibändejä, kiitos Lappeenranta.

 

[Miksu00]

TMRH:ta äänestin, koska siitä asti on tullut Mokomaa fanitettua, toki nämä uudemmatkin on todella hyviä teoksia. Kurimuskin on kyllä hyvää tavaraa, mutta TMRH:sta alkaen silkkaa parhautta.

 

[thego]

TMRH ehdottomasta. Soundit ja biisit ihan parhautta. Kahden uusimman levyn soundeista en sitten tykkää. Kuulostaa vähän siltä että pojat on saanut ostettua kalliimmat vehkeet ja ainakin kitarasoundit on jotenkin liian..siloiteltuja.

 

[ChosenTwo]

Olen nyt vähän niin kuin trollaamassa, mutta harvoinpa kai on Suomessa tehty yhtä räväkkää itsensä myymistä kaupallisuudelle kuin Mokoma aikoinaan teki. Takatalvi-kappaleen jälkeen tuli juuri mainittu Uni saa tulla, joka on puhdasoppista Radio Suomi -iskelmää.

Kuten Ted Raikas tuossa jo muistelikin, niin kaksi ensimmäistä levyähän ovat varsin erilaista musiikkia Kurimuksesta alkaneeseen tyylisuuntaukseen verrattuna. Sellaista Radio Suomi -iskelmää siis. Kokeile kuunnella vaikka 120 Päivää -levyn biisi nimeltä Ranka, niin johan Uni Saa Tulla kuulostaa varsin brutaalilta. Ja olihan Kurimuksellakin Silmäterä, joka ei rosoisempia soundeja lukuunottamatta ole kyllä yhtään raskaampaa menoa kuin tuo Uni Saa Tulla.

Kurimuksesta alkoi oma kuuntelu ja parhaaksi sanoisin joko sen tai Tämän Maailman Ruhtinaan Hovin... Annetaan ääni jälkimmäiselle.

 

[Trenchtown]

Tästä ei synny edes kilpailua, vastaukseni on Kuoleman Laulukunnaat. Ei muissakaan levyissä vikaa ole, mutta kyllä tuo minulle nousee ykköseksi Mokoman tuotannosta varsin selvästi.

 

[aceman81]

Takatalvi-kappaleen jälkeen tuli juuri mainittu Uni saa tulla, joka on puhdasoppista Radio Suomi -iskelmää. Marko Annala muuten vaikuttaa olevan suomalaisen musiikkielämän järkitapauksia, joten ilmeisesti hän vain laski kylmästi, että tehdään sitä, mikä myy. Ei siinä mitään pahaa tietenkään ole.

Vielä kun tuota kappaletta ei edes julkastu singlenä, niin suht hyvin löysi tiensä YLEX:n soittoon ja kansan tietoisuuteen vuonna 2004.

TMRH oli ensimmäiseni, joten sillä on ollut pisin vaikutusaika. Ja pienen tauon jälkeen se osoittautuu aina yhtä timanttiseksi.

Kaikkia levyjä tulee kuunneltua sillon, tällön -no, Valu nyt on aika mitäänsanomaton- mutta viimesin LJY on ollut alkukangertelun jälkeen voimasoitossa. Taso pysyy hännässäkin ilman notkahduksia. Ja vielä kun bändi on tullut nähtyä kevään aikana useamman kerran, niin uusi materiaali on päässyt iskostumaan syvälle. Just nyt nauttisinkin Mokomani mieluiten livenä.

 

[Lievers#22]

Itelle kyllä ehdottomasti Kurimus on ollut se lätty joka kolahtaa kaikista parhaiten. Takatalvi, Punainen Kukko, ja todellakin aliarvostettu Väsynyt Atlas lienevät ne kovimmat rallit, kyseiseltä levyltä, sekä myös Mokomalta. En yksinkertaisesti käsitä mikseivät hemmot soita Väsynyttä Atlasta enemmän keikoilla, esim. NIIIN löysän Marraksen sijaan.
Muutkin lätyt kyseiseltä orkesterilta kolahtavat, mutta Kurimus vaan on minulle se metrinen halko joka osuu ja uppoaa, ylpeänä on tullut Kukko-paitaa Mokoman keikalla pidettyä ja tulee takuulla jatkossakin jos mokkiksen keikalle vielä eksyn.

 

[Mängimies]

Minulle ei tule ensimmäisenä mieleen Mokoma-yhtyeestä mielleyhtymää kaupallisuuteen. Tämä on kai enemmänkin mielipidekysymys. Tuo mainittu kappale Uni Saa Tulla on kyllä sellainen, joita veivattiin aikanaan kyllästymiseen saakka, mutta sitä ennen ja varsinkin sen jälkeen on tullut ihan tiukkoja sävellyksiä ja albumeja, joita ei voi sovittaa kaupallisuuden piinalliseen muottiin. Kaupallisuus käsitteenä nyt on hieman veteen piirretty viiva. On kai tietyn yhtyeen musiikki kaupallista jo silloin kun se myy riittävän hyvin. Ja tämä kohta ainakin Mokoman kohdalla täyttyy. En siitä bändiä kuitenkaan moittisi. Hienoa, että ns. suuri yleisökin on löytänyt Sakaran perustajajäsenet.

Ainiin, vastasin Kurimus. Monia hienoja levyjä, joista kyseinen lätty on itselleni se mieluisin.

 

[costi]

Kuoleman laulukunnaat. Iski kyllä aikoinaan niin lujaa ettei mitän järkeä. Laulukunnaiden jälkeen on tullut hankittua kaikki julkaisut, ja käytyä vajaat kymmenen kertaa keikalla. Parhautta livenä ja levyltä.