Mother Nature Hockey League- Uusi vihreä liiga!
(Otsikon nimi ei viittaa käsiteltävään aiheeseen muutoin kuin pienen humoristisen tulkinnan kautta tarkastellessa)! :-D
Nyt kun valmentajamme Summanen on ansiokkaasti luonut uuden suuntauksen Globaalille kiekkoilulle, niin haluaisin hiukan laittaa pohdintaa sille, mitä kiekkoilu ja erityisesti sen seuraaminen itsekullekin palstalaiselle edustaa. Suotavaa -mutta ei vaadittua- olisikin, että ulkopuoliset pidättäytyisivät turhasta provoilusta -sekä altistumisestaan sille- jotta keskustelu pysyisi edes välttävästi itse aiheessa.
Narrien kesäiset tuulahdukset -hajusta sitten voi kukin ihan itse tehdä omat johtopäätöksensä- saivat miettimään kaikkea sitä mitä IFK on edustanut itselle, mihin suuntaan urheilu yleensäkin on kehittynyt, ja tietenkin millaista tulevaisuutta itse kaipaisin IFK:lle.
Osin tämä mietintä kulminoituu siihen kaikkeen kirjoitteluun, jota alkoi eräistäkin naapurin kannattajista suoltumaan tänne iloksemme, ja toisaalta myös käymiini keskusteluihin toisten "kiekkofanien" kanssa siitä minkäalinen hockey heitä kiinnostaisi niin paljon, että se houkuttelisi heitä katsomoihin.
Ilmeni hyvinkin erilaisia motiiveita (yllätys) sekä suuntauksia sille mikä saa ihmisen innostumaan.
Yhdelle oli tärkeintä vain se, että hän saa mahdollisimman paljon ns "tähtiä" ihailtavakseen, jolloin hän kokee suurinta nautintoa katsomossa roikkumisesta. Väliä ei siis niinkään ole sillä, mikä on pelaavan joukkueen nimi, kunhan kaikki vaan on parhainta ja kauneinta mitä markkinoilla on tarjottavissa.
Tälle ryhmälle on olemassa myös alaryhmänsä, joilla fanitus purkautuu erilaisten keskustelupalstojen kautta suhteellisen yksi-, vai pitäisikö sanoa puusilmäisenä katsantokantana, jonka kautta anti keskusteluihin on likipitäen luokkaa nolla, sen rajoittuessa lähinnä vain tasolle "meidän isä voittaa teidän isän"!
Toiselle oli hyvinkin tärkeää edelleenkin se, että joukkueella on vaan sama nimi (tuleeko joku ehkä mieleen tästä), mutta aivan sama missä pelaa, kuka johtaa, mitkä on arvot ja miten hommaa on johdettu tai hoidettu kunhan vaan nimi ja logo ovat paidassa samat.
Tälle ryhmälle on siis aivan samantekevää kaikenlaiset arvot kannattamansa joukkueen suhteen, kunhan vaan he ovat omasta mielestään suurimpia ja kauneimpia. :-D
Erittäin vaikea ryhmä ymmärtää näin maallisesta näkökulmasta katsottuna! :-D
Kolmannella ei ole mitään arvoja (paitsi ehkä vain markkinataloudellisia), eli aivan sama miten joukkue toimii suhteessa muihin, kunhan vaan hän saa viikottaisen annoksensa jääkiekkoa, vaikka se sitten vaatisi muutaman ruumiinkin matkalla. Tästä nyt vaikkapa esimerkkinä rakkaan IFK:mme julkinen "bändäreiden" hakuprosenssissa, jossa kiekkomiesten seuraa ja hellää huolenpitoa vastaan IFK tarjoaa mahdollisuuden tyttölapsille (en tiedä koskiko myös kiekkoilijoita palvovia miehiä) tulla hymyilemään IFK:n klubeille.
Sitten on vaan niitäkin joille vahva kotimainen liiga edelleen edustaa sitä ainoaa oikeaa fanitusta, ja joille viikottainen kiekkomatsi on sosiaalinenkin tapahtuma jonka taustalla on toki myös suuri toive joukkeen menestymisestäkin, mutta ei hinnalla millä hyvänsä.
Tähän yleensä kuuluu ajatus siitä, että joukkuetta johdetaan hyvillä arvoillla turvaten samalla sen tulevaisuus kuitenkin. Joukkueessa pelaa mahdollismman paljon ns omia jätkiä, joilla on aito halu edustaa joukkuettaan ja sen tyyliä sekä kiekkoillullisia arvoja. He eivät siten vaihda seuraa ihan joka lisäeuron perässä.
IFK:lla nämä arvot muodustuivat ehkä parhaiten silloin aikanaan, kun IFK otti ensi askeleensa kohti "kanadalaistyylistä" periksiantamattomuutta. Täällä taisteltiin viimeiseen asti joka kiekosta. Tehtiin se kovaa, mutta yleensä reilusti ja rehdisti maustettuna sopivassa määrin pienellä show:lla.
Toki historia toi tässäkin noita ylilyöntejä jotka ovat toki erittäin ikäviä, mutta pääsääntöisesti odotus oli noissa edellämainituissa ja niiden mukaan toimittiin.
Nyt kun alkaa olemaan tosiasia, että noita arvoja kun ei juurikaan enää ole -laittaa se väistämättä pohtimaan, että mikä vielä saa itseni seuraamaan kiekkoa ja juuri IFK:ta. Vai saako enää mikään ja jos saa niin miksi?!
Yksi asia tässä lienee siinä, että itselläkin se on jo osa tottumusta, josta ei niin vaan pääse enää eroon, vaikka kovin yrittäisikin. Vuosi vuodelta se alkaa kuitenkin olemaan helpompaa, sillä yhä vähemmän on enää niitä arvoja, jotka saisivat innostumaan IFK:sta, saatika kiekosta yleensäkään samalla innolla kuin nuoruudessani, jolloin näitä vastakkainasetteluja ja arvoja vielä oli ja koko touhu oli vielä varsin paljon terveemmällä pohjalla. Monellakin tapaa.
Maajoukkuekaan ei ole kiinnostanut enää vuosiin minua tseäni, sillä se itsenään -jo muutenkin yliturpeaksi kasvaneen ottelumäärän myötä- on kärsinyt omassa maailmassani täydellisen inflaation jokavuotisine höntsäkisoineen.
Osasyynä tähän on myös äärettömän pieni isänmaallisuuden tunteeni, joka saa jo muutenkin katsomaan ne vähäisetkin maaottelut -joita vielä katson- siitä perspektiivistä, että se voittakoon jonka pelistä eniten pidän. Ja se ei kovinkaan usein ole ollut Suomi se! :-D
Nyt kun olemme tulleet tämän KHL-pelleilyn myötä -joka ei siis minua itseäni yhtään kiinnosta, kuten voi jo kommentista terävästi päätellä- niin on kuitenkin aika miettiä minne IFK on menossa ja minne sen mahdollisesti pitäisi mennä.
Jos siis tilanne väsitämättä on se, että elinehtona IFK:lle on laajentuminen jonnekin muualle, niin mikä se voisi olla, jotta itse voisin asian kanssa elää, ja se vielä kiinnostaisi minua. Sillä kuten jo hiukan edellä vihjaisin, niin itseäni ei kiinnosta kasvottomiksi menevät ja alueellisesti kauaskarkaavat ottelut, joissa ensimmäinen kriteeri on vain ja ainostaan siinä, että joukkeiden pitäisi olla täynnä noita ns supertähtiä, ja budjettaja sekä pelaajapalkkioita pitäisi vaan entisestään turvottaa, sekä lippujen hintoja nostaa, jonka kautta tehdä touhusta täydellisesti tavallisen tallaajan ulottumattomiin karkaavaa silkaa sirkusta.
Ei kiitos!
Jos jotakin pitäisi alkaa korjaamaan, niin tässä pari ajatusta/kysymystä mietintään. Pitäisikö kattojärjestöjen miettiä seuraavia ratkaisuita?
1). Asettaa Kaikille sarjoille ja niiden joukkueille palkkakatot
2). Joukkueiden pelaajamäärät pitäisi asettaa tietylle tasolle, jota ei voi ylittää luopumatta jostakin pelaajasta ja samalla vapauttamalla hänen pelioikeutensa pelata muualla.
Näillä kahdella asialla jo saataisiin kuriin nousevat kustannukset, sekä niiden siirtyvä rasitus faneihin. Sekä ennenkaikkea se, että kanssallisesti, sekä globaalisti sarjoista tulisi entistä mielenkiintoisempia ja tasaisempia.
Se myös palauttaisi takaisin näitä arvoja, joissa pelaajat sitoutuisivat entistä paremmin edustamiinsa joukkueisiin. Saisimme vanhoja hyviä asioita jälleen mukaan kiekkoiluun, joka tekisi siitä jälleen mielenkiintoista.
Lisäksi tämä palauttaisi järjen pelaajapalkkioihin ja erilaisten agenttipelleilijöiden touhuihin, kun pelipaikkoja ei olisikaan enää tarjolla yhtä paljon ja yhtäkovaan hintaan. Samalla tämä nostaisi alempien sarjojen tasoa, koska pelaajien ylivuoto ohjautuisi noihin seuroihin jos siis haluaa ammattiaan yhä harjoittaa.
Jos sitten ajatteleme tätä laajentumista ns. ylikansallisiin sarjoihin, niin sielläkin taustalla -ainakin itselleni- olisi tärkeää, että vahva kansallinen sarja toimisi siellä pohjalla.
Tämä tarkottaisi taas sitä, että ylikansalliset ottelut pitäisi pelata joko jalkapallon mestarienliigan tapaisesti, tai sitten vaihtoehtoisesti osina kansallisia liigoja joiden voittajien selvittyä nämä kansallisten liigojen mestarit pelaisivat sitten tästä "ylikansallisesta" mestaruudesta. Näin saisi näillekin otteluille tärkeyttä sekä mielenkiintoa.
Nykyisen kaltainen malli tällaisesta "höntsäharjoitusmiehistönkokeiluturnauksesta" ei kiinnosta, eikä palvele ketään.
Tällainen visio voisi olla se, mikä minua voisi kiinnostaa.
Tämän mainitsen vain siksi, että itseä kun ei kiinnosta koskaan oikein hirveästi tämä "pelaajapalvonta", miksi minua ei myös juurikaan kiinnosta NHL eikä vähemmässäkään määrin KHL.
Noissa sarjoissa ei ole mitään minua kiinnostavaa. Kun joku pelaaja täältä noihin sarjoihin lähtee, niin se voi muodollisesti laittaa vähän sivusta seuramaan miten kyseinen joukkue noissa menestyy, mutta ei juurikaan aiheuta minussa mitään tunteita. Enkä missään nimessä ainakaan itse ostaisi mitään maksukanavaa voidakseni seurata näitä otteluita, kun en jaksa sitä tehdä minkään streaminkaan kautta. Minua nyt vaan ei kiinnosta minkään muun maan mestaruudet, ja vielä vähemmän KHL- tyyppiset todella (lainaan nyt jonkun sanoja, en tiedä kenen) "muoviset"-rahaliigat, joiden toiminnankin koko tausta on täydellisen järjenvastaisella pohjalla.
Minulla siis henkilökohtaisesti on ihan herttaisen samantekevää kuka voittaa kyseiset sarjat, tai onko niitä edes olemassa.Ne eivät aiheuta minussa minkäänlaista intohimoa eikä mitään tarvetta päästä niitä seuraamaan. Ja tämä täysin siitä huolimatta minänimisiä pelaajia siellä pelaa.
Mutta kyllä! Edellä mainitut asiat ovat vain ja ainoastaan siinä muodossa miten minä ne koen tällä päivämäärällä.
Siihen ei siis vaikuta enää se miten olen joskus ajtellut tai kirjoittanut.
En oleta -enkä edes usko- kenenkään muun olevan kanssani samaa mieltä, ja kun en jaksa lukea kaikkea uudestaan, niin voi olla etten oikein itsekään ollut yhtään mitään mieltä tässä kirjoituksessa, mutta yhtäkaikki olisi kuitenkin kiva kuulla miten muut ajattelevat, tai kokevat asiat.
Mikä siis olisi toiveenne kiekkoilun kehittymisen suhteen?
Millainen IFK teitä tulevaisuudessa kiinnostaisi?
Missä IFK:n pitäisi pelejään jatkaa?
Tarvitseeko IFK oikeasti uuden hallin?
Onko kansallisella sarjalla edelleen tilaa sydämessänne vai haluatteko IFK:nkin jonnekin KHL:ään?
Kertokaa ihmeessä mitä mieltä olette. :-D
(Otsikon nimi ei viittaa käsiteltävään aiheeseen muutoin kuin pienen humoristisen tulkinnan kautta tarkastellessa)! :-D
Nyt kun valmentajamme Summanen on ansiokkaasti luonut uuden suuntauksen Globaalille kiekkoilulle, niin haluaisin hiukan laittaa pohdintaa sille, mitä kiekkoilu ja erityisesti sen seuraaminen itsekullekin palstalaiselle edustaa. Suotavaa -mutta ei vaadittua- olisikin, että ulkopuoliset pidättäytyisivät turhasta provoilusta -sekä altistumisestaan sille- jotta keskustelu pysyisi edes välttävästi itse aiheessa.
Narrien kesäiset tuulahdukset -hajusta sitten voi kukin ihan itse tehdä omat johtopäätöksensä- saivat miettimään kaikkea sitä mitä IFK on edustanut itselle, mihin suuntaan urheilu yleensäkin on kehittynyt, ja tietenkin millaista tulevaisuutta itse kaipaisin IFK:lle.
Osin tämä mietintä kulminoituu siihen kaikkeen kirjoitteluun, jota alkoi eräistäkin naapurin kannattajista suoltumaan tänne iloksemme, ja toisaalta myös käymiini keskusteluihin toisten "kiekkofanien" kanssa siitä minkäalinen hockey heitä kiinnostaisi niin paljon, että se houkuttelisi heitä katsomoihin.
Ilmeni hyvinkin erilaisia motiiveita (yllätys) sekä suuntauksia sille mikä saa ihmisen innostumaan.
Yhdelle oli tärkeintä vain se, että hän saa mahdollisimman paljon ns "tähtiä" ihailtavakseen, jolloin hän kokee suurinta nautintoa katsomossa roikkumisesta. Väliä ei siis niinkään ole sillä, mikä on pelaavan joukkueen nimi, kunhan kaikki vaan on parhainta ja kauneinta mitä markkinoilla on tarjottavissa.
Tälle ryhmälle on olemassa myös alaryhmänsä, joilla fanitus purkautuu erilaisten keskustelupalstojen kautta suhteellisen yksi-, vai pitäisikö sanoa puusilmäisenä katsantokantana, jonka kautta anti keskusteluihin on likipitäen luokkaa nolla, sen rajoittuessa lähinnä vain tasolle "meidän isä voittaa teidän isän"!
Toiselle oli hyvinkin tärkeää edelleenkin se, että joukkueella on vaan sama nimi (tuleeko joku ehkä mieleen tästä), mutta aivan sama missä pelaa, kuka johtaa, mitkä on arvot ja miten hommaa on johdettu tai hoidettu kunhan vaan nimi ja logo ovat paidassa samat.
Tälle ryhmälle on siis aivan samantekevää kaikenlaiset arvot kannattamansa joukkueen suhteen, kunhan vaan he ovat omasta mielestään suurimpia ja kauneimpia. :-D
Erittäin vaikea ryhmä ymmärtää näin maallisesta näkökulmasta katsottuna! :-D
Kolmannella ei ole mitään arvoja (paitsi ehkä vain markkinataloudellisia), eli aivan sama miten joukkue toimii suhteessa muihin, kunhan vaan hän saa viikottaisen annoksensa jääkiekkoa, vaikka se sitten vaatisi muutaman ruumiinkin matkalla. Tästä nyt vaikkapa esimerkkinä rakkaan IFK:mme julkinen "bändäreiden" hakuprosenssissa, jossa kiekkomiesten seuraa ja hellää huolenpitoa vastaan IFK tarjoaa mahdollisuuden tyttölapsille (en tiedä koskiko myös kiekkoilijoita palvovia miehiä) tulla hymyilemään IFK:n klubeille.
Sitten on vaan niitäkin joille vahva kotimainen liiga edelleen edustaa sitä ainoaa oikeaa fanitusta, ja joille viikottainen kiekkomatsi on sosiaalinenkin tapahtuma jonka taustalla on toki myös suuri toive joukkeen menestymisestäkin, mutta ei hinnalla millä hyvänsä.
Tähän yleensä kuuluu ajatus siitä, että joukkuetta johdetaan hyvillä arvoillla turvaten samalla sen tulevaisuus kuitenkin. Joukkueessa pelaa mahdollismman paljon ns omia jätkiä, joilla on aito halu edustaa joukkuettaan ja sen tyyliä sekä kiekkoillullisia arvoja. He eivät siten vaihda seuraa ihan joka lisäeuron perässä.
IFK:lla nämä arvot muodustuivat ehkä parhaiten silloin aikanaan, kun IFK otti ensi askeleensa kohti "kanadalaistyylistä" periksiantamattomuutta. Täällä taisteltiin viimeiseen asti joka kiekosta. Tehtiin se kovaa, mutta yleensä reilusti ja rehdisti maustettuna sopivassa määrin pienellä show:lla.
Toki historia toi tässäkin noita ylilyöntejä jotka ovat toki erittäin ikäviä, mutta pääsääntöisesti odotus oli noissa edellämainituissa ja niiden mukaan toimittiin.
Nyt kun alkaa olemaan tosiasia, että noita arvoja kun ei juurikaan enää ole -laittaa se väistämättä pohtimaan, että mikä vielä saa itseni seuraamaan kiekkoa ja juuri IFK:ta. Vai saako enää mikään ja jos saa niin miksi?!
Yksi asia tässä lienee siinä, että itselläkin se on jo osa tottumusta, josta ei niin vaan pääse enää eroon, vaikka kovin yrittäisikin. Vuosi vuodelta se alkaa kuitenkin olemaan helpompaa, sillä yhä vähemmän on enää niitä arvoja, jotka saisivat innostumaan IFK:sta, saatika kiekosta yleensäkään samalla innolla kuin nuoruudessani, jolloin näitä vastakkainasetteluja ja arvoja vielä oli ja koko touhu oli vielä varsin paljon terveemmällä pohjalla. Monellakin tapaa.
Maajoukkuekaan ei ole kiinnostanut enää vuosiin minua tseäni, sillä se itsenään -jo muutenkin yliturpeaksi kasvaneen ottelumäärän myötä- on kärsinyt omassa maailmassani täydellisen inflaation jokavuotisine höntsäkisoineen.
Osasyynä tähän on myös äärettömän pieni isänmaallisuuden tunteeni, joka saa jo muutenkin katsomaan ne vähäisetkin maaottelut -joita vielä katson- siitä perspektiivistä, että se voittakoon jonka pelistä eniten pidän. Ja se ei kovinkaan usein ole ollut Suomi se! :-D
Nyt kun olemme tulleet tämän KHL-pelleilyn myötä -joka ei siis minua itseäni yhtään kiinnosta, kuten voi jo kommentista terävästi päätellä- niin on kuitenkin aika miettiä minne IFK on menossa ja minne sen mahdollisesti pitäisi mennä.
Jos siis tilanne väsitämättä on se, että elinehtona IFK:lle on laajentuminen jonnekin muualle, niin mikä se voisi olla, jotta itse voisin asian kanssa elää, ja se vielä kiinnostaisi minua. Sillä kuten jo hiukan edellä vihjaisin, niin itseäni ei kiinnosta kasvottomiksi menevät ja alueellisesti kauaskarkaavat ottelut, joissa ensimmäinen kriteeri on vain ja ainostaan siinä, että joukkeiden pitäisi olla täynnä noita ns supertähtiä, ja budjettaja sekä pelaajapalkkioita pitäisi vaan entisestään turvottaa, sekä lippujen hintoja nostaa, jonka kautta tehdä touhusta täydellisesti tavallisen tallaajan ulottumattomiin karkaavaa silkaa sirkusta.
Ei kiitos!
Jos jotakin pitäisi alkaa korjaamaan, niin tässä pari ajatusta/kysymystä mietintään. Pitäisikö kattojärjestöjen miettiä seuraavia ratkaisuita?
1). Asettaa Kaikille sarjoille ja niiden joukkueille palkkakatot
2). Joukkueiden pelaajamäärät pitäisi asettaa tietylle tasolle, jota ei voi ylittää luopumatta jostakin pelaajasta ja samalla vapauttamalla hänen pelioikeutensa pelata muualla.
Näillä kahdella asialla jo saataisiin kuriin nousevat kustannukset, sekä niiden siirtyvä rasitus faneihin. Sekä ennenkaikkea se, että kanssallisesti, sekä globaalisti sarjoista tulisi entistä mielenkiintoisempia ja tasaisempia.
Se myös palauttaisi takaisin näitä arvoja, joissa pelaajat sitoutuisivat entistä paremmin edustamiinsa joukkueisiin. Saisimme vanhoja hyviä asioita jälleen mukaan kiekkoiluun, joka tekisi siitä jälleen mielenkiintoista.
Lisäksi tämä palauttaisi järjen pelaajapalkkioihin ja erilaisten agenttipelleilijöiden touhuihin, kun pelipaikkoja ei olisikaan enää tarjolla yhtä paljon ja yhtäkovaan hintaan. Samalla tämä nostaisi alempien sarjojen tasoa, koska pelaajien ylivuoto ohjautuisi noihin seuroihin jos siis haluaa ammattiaan yhä harjoittaa.
Jos sitten ajatteleme tätä laajentumista ns. ylikansallisiin sarjoihin, niin sielläkin taustalla -ainakin itselleni- olisi tärkeää, että vahva kansallinen sarja toimisi siellä pohjalla.
Tämä tarkottaisi taas sitä, että ylikansalliset ottelut pitäisi pelata joko jalkapallon mestarienliigan tapaisesti, tai sitten vaihtoehtoisesti osina kansallisia liigoja joiden voittajien selvittyä nämä kansallisten liigojen mestarit pelaisivat sitten tästä "ylikansallisesta" mestaruudesta. Näin saisi näillekin otteluille tärkeyttä sekä mielenkiintoa.
Nykyisen kaltainen malli tällaisesta "höntsäharjoitusmiehistönkokeiluturnauksesta" ei kiinnosta, eikä palvele ketään.
Tällainen visio voisi olla se, mikä minua voisi kiinnostaa.
Tämän mainitsen vain siksi, että itseä kun ei kiinnosta koskaan oikein hirveästi tämä "pelaajapalvonta", miksi minua ei myös juurikaan kiinnosta NHL eikä vähemmässäkään määrin KHL.
Noissa sarjoissa ei ole mitään minua kiinnostavaa. Kun joku pelaaja täältä noihin sarjoihin lähtee, niin se voi muodollisesti laittaa vähän sivusta seuramaan miten kyseinen joukkue noissa menestyy, mutta ei juurikaan aiheuta minussa mitään tunteita. Enkä missään nimessä ainakaan itse ostaisi mitään maksukanavaa voidakseni seurata näitä otteluita, kun en jaksa sitä tehdä minkään streaminkaan kautta. Minua nyt vaan ei kiinnosta minkään muun maan mestaruudet, ja vielä vähemmän KHL- tyyppiset todella (lainaan nyt jonkun sanoja, en tiedä kenen) "muoviset"-rahaliigat, joiden toiminnankin koko tausta on täydellisen järjenvastaisella pohjalla.
Minulla siis henkilökohtaisesti on ihan herttaisen samantekevää kuka voittaa kyseiset sarjat, tai onko niitä edes olemassa.Ne eivät aiheuta minussa minkäänlaista intohimoa eikä mitään tarvetta päästä niitä seuraamaan. Ja tämä täysin siitä huolimatta minänimisiä pelaajia siellä pelaa.
Mutta kyllä! Edellä mainitut asiat ovat vain ja ainoastaan siinä muodossa miten minä ne koen tällä päivämäärällä.
Siihen ei siis vaikuta enää se miten olen joskus ajtellut tai kirjoittanut.
En oleta -enkä edes usko- kenenkään muun olevan kanssani samaa mieltä, ja kun en jaksa lukea kaikkea uudestaan, niin voi olla etten oikein itsekään ollut yhtään mitään mieltä tässä kirjoituksessa, mutta yhtäkaikki olisi kuitenkin kiva kuulla miten muut ajattelevat, tai kokevat asiat.
Mikä siis olisi toiveenne kiekkoilun kehittymisen suhteen?
Millainen IFK teitä tulevaisuudessa kiinnostaisi?
Missä IFK:n pitäisi pelejään jatkaa?
Tarvitseeko IFK oikeasti uuden hallin?
Onko kansallisella sarjalla edelleen tilaa sydämessänne vai haluatteko IFK:nkin jonnekin KHL:ään?
Kertokaa ihmeessä mitä mieltä olette. :-D