Sotshin urotekojen jälkeen päätin pitää luovaa taukoa venäläisestä jääkiekosta.
Kuitenkin viimeviikkoina jatkoaika on täyttynyt niin massiivisesta nationalismista, russofobiasta ja ennen kaikkea ryssävihasta, että tästä syystä jouduin seuraamaan Venäjän joukkueen otteita näissä maikkarin ilmaiseksi näyttämissä otteluissa.
Lisäksi otteluiden tulokset antoivat osviittaa siitä, että venäläisen jääkiekon kannalta olennaisin - eli liike - oli taas löytynyt.
Kolmen nähdyn ottelun sekä tilastojen perusteella ei voi vielä tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Oikeastaan vain yhden: paras joukkue voitti kultaa, 10 ottelua, 10 voittoa.
Mutta arvioidaanpa venäläisen jääkiekon nykytilaa myös hieman taaksepäin katsoen.
Mielestäni jonkinlainen uusi aika ja kulttuuri alkoi jo Krikunovin aikana (toiv. muistin nimen oikein; en jaksa tarkistaa).
Kuitenkin todellinen muutos tuli vasta Bykovin mukana. Bykovin ensimmäisistä kisoista on nyt 7 vuotta ja sinä aikana joukkue on saavuttanut 4 kultaa, hopean ja pronssin. 4 mestaruutta on tullut ilman ainuttakaan tappiota; toki mukana on jatkoaika- ja rankkuvoittoja, mutta voittoja joka tapauksessa kaikki.
En ole aivan varma, mutta käsittääkseni sitten NL:n päivien mikään joukkue ei ole vastaavaan ylivoimaan mm-tasolla pystynyt.
Tällä hetkellä tilanne näyttäisi olevan sellainen, että joukkue ottaa maailmanmestaruuden joka vuosi, kun se vain sitä tosissaan tahtoo - eli kun pelaajat lähtevät asenteen kanssa kisoihin.
Mutta aivan toinen kysymyksensä ovat sitten nämä tositurnaukset eli olympialaiset. Niissä tulee esiin venäläisen jääkiekon surkea taktinen osaaminen sekä henkisen kantin olemattomuus. Pää ei kestä, niin kuin jatkoajassa tavataan sanoa.
Tässä näkyy tietty paradoksaalisuus, joka tietysti voidaan liittää venäläisiin ihmisiin monellakin elämänalalla.
Olympiaturnaukset ovat kiistatta osoittaneet, että Venäjä ei kuulu jääkiekon top-3 maihin, vaikka se jatkossakin tulee voittamaan mömmömkullan kahtena vuotena kolmesta.
Jos perehtyy Venäjän historiaan ja kulttuuriin, huomaa helposti, että se on täynnä kaikenlaisia äkkinäisiä ja odottamattomiakin innostuksen puuskia milloin mistäkin asiasta. Yhteistä näille on myös se, että innostusta ei koskaan jatku kauan, vaan se on helposti lannistettavissa joko sisältä tai ulkoa käsin.
Tämä on aina näkynyt ja tulee jatkossakin näkymään venäläisessä jääkiekossa.
Valitettavasti se tulee näkymään jatkossakin myös monissa oikeasti tärkeissä asioissa.
