Lienee paikallaan hieman kerrata miten studion väki onnistui näissä Skoda-kisoissa. Mukana oli onnistujia, mutta myös jokunen kisaturisti mahtui pöllölaakson tiimiin.
Antero Mertaranta: Kansan omalla kultakurkulla edelleen oma ylhäinen paikkansa suomalaisten suosiokategoriassa selostajista puhuttaessa ja mitä tulee jokakeväisiin mm-kisoihin. Jutut lähtevät totutusti ja edelleen kintaasta, mutta ei niin häiritsevästi kuin muutama aiempana vuonna. Puolueellinen, liioittelee, dramatisoi, mutta on vain yksi Mertsi. Ei mm-kisoja ilman Nastolan Noposta.
Juha Taivainen: Yrittää ja yrittää ja perusasiat kunnossa selostuksesta pelaajiin, mutta jotenkin homma menee monotooniseksi. Yrittää hauskuuttaa välillä, mutta ei ryhdy klovniksi. Selkeää kakkosketjua.
Teppo Laaksonen: Teki sen mitä pystyi eikä yhtään enempää. Mennään aika lailla rajotinta vasten. Kokemattomuus paistaa ja aika väritöntä tarinointia. Roikkui mukana ja sillä hyvä.
Mika Saukkonen: Anun selostuksellinen käyrä on ollut alaspäin sitten legendaaristen hokinaittien ja se on jo jotain, koska mielestäni ei Anu noin pihalla ollut edes Jutin kanssa. Pelin ymmärtämisessä käsittämättömiä vaikeuksia, vaikka mies istuu paikanpäällä hallissa kakkulat kolvilla. Ei tajua aina esimerkiksi ns. tahallista paitsiota tai siirrettyjä rangaistuksia. Ei mikään helppo rooli olla ilmaiskanavalla yleisenä maalitauluna.
Kimmo Porttila: Tuntuu, että pikkusporde on päässyt remmiin legenda-isänsä kautta. Viljelee kuivaa huumoria ja sinänsä tajuaakin pelistä selostuksellisesti hyvin, mutta ääni on jotenkin allekirjoittaneen korvaan ärsyttävää. Parempi kaukalon laidalla varmasti.
Jukka Lohva: Ajautui kenties jo vähän leijonapelaajien naurun aiheeksi välillä erikoisilla kysymyksillään, mutta ei kuitenkaan lähtenyt saarisjussi-linjalle. Tämäkään ei helpoimpia rooleja, joten kunniakkaasti Lohva otti haasteen vastaan.
Hanna-Riikka Hosio: Vähän sama kuin Lohvalla, mutta artikulointi ja englannin kieli tuottivat spontaanisti hankaluuksia. Käännöksetkin välillä ontuivat. Jännitys paistoi. Plussaa ns. special-jutuista, esim. Minskin kauppa jne.
Jani Uotila: Mäkihyppymies näissä kisoissa selkeästi taustalla. "Leijonakortit" vähän jo nähtyjä ja turhaa itseään toistavaa lätinää. Kokenut kehäkettu osaa kuitenkin pidempien henkilöjuttujen spiikkauksen ja vetämisen.
Pekka Lehtinen: Rutinoitunut ammattimies, joka roikkui henkisesti Solkugenin liekassa ja tanssi täysin vanhan leijonakapteenin soiton mukaan. Ei kaikki Tamin 95/50-jutut niin hauskoja olleet. Sanavalmis mies, jolla kuitenkin yhteispeli pelasi Tamin kanssa kiitettävästi.
Juhani Tamminen: Don on Don. Osa rakastaa, osa ei voi sietää. Prinsiipit on kuultu. Takavuosina oli kivenkova analyytikko ja pelin asiantuntija, nyt ottanut lähinnä oman tilansa Don Tami hahmona ja vetää sketsiksi huoletta, joka ehkä Tamin kilsoilla on jo hyvä asia. Saattaa toistella asioita, mutta tämäkin tarkoituksellista. Tärkeää, että Cornerissa juontaja uskoo kaikki legendan prinsiipit ja on tarpeeksi joojoo-mies, että Tamin hiekkalaatikolla läppä lentää vaivattomasti. Ei pidä ottaa liian vakavasti.
Pasi Nurminen: Vanhaa tuttua Nupea eli räiskyvää juttua, värityksiä, vahvoja mielipiteitä sekä näkemyksiä. Suomessa homma pysyi hyvin kontrollissa, mutta Lehtisen kanssa Cornerissa meni vähän tami-meiningiksi. Tietää hyvin mv-pelistä sekä osaa katsojille havainnoida asioita hyvin, joten siinä mielessä puuhanurkka oli kuin tehty Nupelle. Vetää tunteella. Kuitenkin, valmennuksellinen näkökanta edelleen kapeaa.
Hannu Aravirta: Tuttu vakiokasvo joka kevät asiantuntijaryhmästä. Miellyttävä, maanläheinen, asiallinen ja sopivan analyyttinen, joka löytää historiasta mukavia esimerkkejä valoittamaan asioita. Ei välttämättä ollut aina Nupen ja Lehterän kanssa samalla aaltopituudella, mutta kokemus näkyy kommenteissa ja seisoo sanojensa takana. Pakarisen kommenttien kommentointi oli epä-aramaista ja joku Auteron päähänpisto varmaankin.
Tero Lehterä: YLE:llä yhteispeli luisti Tinke Peltomaan kanssa ja läppä lensi, mutta asiaakin puhuttiin. Nyttemmin, kun on kouluttautunut valmentajaksi, on Lehterästä tullut mielestäni ärsyttävän näsäviisas, selittää asiat vaikeimman kautta ja aivan kuin -95 maailmanmestarilla olisi joku jatkuva pätemisen tarve. Puhetyyli myös ärsyttävä, mutta jos löytäisi takavuosien rentouden, niin homma korjaantuisi.
Teemu Niikko: Hyvä, modernin mallin studio-isäntä. Maikkarilta oiva kaappaus Yleisradion tallista. Sanavalmis, miellyttävä ja keskusteleva. Antaa asiantuntijoille siimaa, mutta pitää homma kasassa. Plussaa eläytymisestä puuhanurkassa. Studion isäntä, jonka varaan helppo rakentaa.
Ville Lepistö: Tuleva Niikko, nyt selkeästi korkoa kasvamassa. Iso peukku puuhanurkassa heittäytymisestä. Ymmärtää itsekin hyvin peliä ja on sopivan innostunut, mutta ei hypi studiossa muiden tonteille. Tulevaisuuden sporttipuolen karhuvaaroja.
Leena Karhumäki/Inka Korhonen: MM-uutiset oli kisojen ajan vähän tyhjäkäynnillä ja kun mm-kisoihin liittyvät uutiset todella olivat vähässä, mainostettiin maikkarin ohjelmia ja maratoneja. Asiansa osaavat urheilu-uutisten vetäjät nyt vähän turhassa roolissa. Miinusta pelien spoilaamisesta.
