Raannan tämänpäiväisessä suorituksessa oli paljon hyvää, mutta nollapeli ja torjuntojen määrä ei sitä automaattisesti määritä. Slovakien vedot olivat tänään suhteellisen surkeita. Mitään ihmeellisiä pelastuksia tuossa pelissä ei nähty, vaan n. 35 perustorjuntaa.
Siellä joukossa oli loistaviakin torjuntoja pari, ja toisaalta tässä on nyt tullut joitakin otteluita nähdyksi, joissa Slovakia tosiaankin olisi enemmän kuin nolla tehnyt Suomea vastaan tuolla pelillä. Kun ottaa huomioon, missä tilanteessa noin henkilökohtaisesti suoritus tuli niin tietty hermostuneisuus, pomputtelu ja parin maalin livahtaminen sisään olisi kai ollut aika ymmärrettävä loppusaldo. Tässä tilanteessa Raanta ihan yksinkertaisesti, eikä mitenkään karjalalippismäisesti, oli, niin, loistava. Jäätävän loistava. Toki ehkä sitä sitten ollaan hehkutettu liikaa, ettei hän tosiaankaan yksin voittoa tehnyt vaan pelissä oli loppua kohti yhä enemmän hyviä merkkejä, ykkösketjun lisäksikin, mutta kyllä ylisanat nyt voi tässä tilanteessa ymmärtää.
Ei maailmassa varmaan liene muuta maata kuin Suomi, jossa saataisiin aikaan niin paljon nuivaa happamuutta niin vähästä. Olemme nuivan happamuuden suurvalta, joka aina voittaa väärin, ja on ikuinen häviäjä silloinkin kuin tuurilla sattuu voittamaankin, mutta lopulta kuitenkin hävitään, ei mitään piru ikinä osata.
