Slovakian ongelmat aikaisemmissa otteluissa
Slovakian puolustusryhmitys vastustajan lähtiessä hyökkäämään omalta alueelta
- Slovakia pelaa joko 1-2-2- tai 1-1-3-trapia. Se on sangen passiivinen.
- Jos vastustaja odottelee hiemankin pidempään, slovakkitrapin kärkimies lähtee antamaan painetta ja antaa sitä tarvittaessa maaliin taakse saakka. Hän lähtee siis kiertämään vastustajan maalin taakse, josta on seruaksena se, että hän pakottaa a) vastustajan pakin tulemaan esiin maalin takaa b) slovakkikarvaaja pelaa itsensä ulos tilanteesta, jolloin vihulle avautuu 5-4-miesylivoima.
- Vastustaja saa annettua 1-2 ensimmäistä syöttöä varsin vapaasti Slovakian passiivisesta puolustusryhmityksestä johtuen.
- Slovakian ehkä suurimmat pulmat tulevat esille siinä vaiheessa, kun vastustaja pääsee ylittämään kiekon kanssa siniviivan. Slovakian pakit (ja sentteri) pudottavat aivan tajuttoman paljon ja ajatutuvat lähes kirjaimellisesti maalivahti Halakin syliin.
Slovakian pelaaminen omalla puolustusalueella
- Kulmapeleissä vastustajaa pyritään ottamaan suhteellisen aktiivisesti. Puolusstaja rouhii ja laitahyökkääjä jeesaa tarvittaessa.
- Oman maalin takana painetta annetaan välillä jopa liiaksi. Tämä tarkoittaa välillä sitä, että molemmat pakit ovat puhtaasti maaliviivan alla eli maalin takana. Tämä taas jättää maalin edustalle tyhjiön, jota slovakkihyökkääjät joutuvat paikkaamaan.
- Puolustusalueen suurimmat ongelmat tulevat esiin vastustajan kiekottomien pelaajien merkkaamisessa. Saksa-peli oli hyvä osoitus tästä, sillä vihu teki neljästä osumastaan peräti kolme tämän seurauksena. Juniorimaisesti katsotaan vain kiekkoa, kun pitäisi seurata myös kiekottomia vastustajia.
- Puolustusalueella ei oteta mitään riskejä, vaan paine puretaan tarvittaessa pitkällä kiekolla.
Slovakian hyökkäyksiin lähdöt
- Slovakian hyökkäyksiin lähdöissä on aluksi järkeä. Puolustajat eivät katso ainoastaan pitkän pystysyötön mahdollisuutta, vaan hakevat hyvin usein helppoa pakki-pakki -syöttöä. Vasta tämän jälkeen alkavat pulmat.
- Pakki-pakki -syötön tapahduttua kiekollinen puolustaja tutkailee syöttömahdollisuutta, joita ei käytännössä ole kuin yksi hyökkääjien surkeasta sijoittumisesta johtuen. Pakin avausyöttö on melkein aina pitkä, joka suuntautuu laitaan suorilla jaloilla tai olemattomassa liikeessä olevalle hyökkääjälle.
- Sentteri ei pyri mitenkään olemaan pelattavissa keskustassa, vaan hän karkaa aivan liian kauas, jotta kiekkon voisi syöttää kesksushyökkääjälle.
- Pitkän pystysyötön tultua hyökkääjälle, heitetään kiekkoa päätyyn tai ihmetellään syöttömahdollisuutta. Kovin kaksista passia ei voi antaa, koska vapaita pelaajia ei yksinkertaisesti ole.
- Hyökkäyksiin lähdöissä syötöt ovat järjestäen pitkiä, eikä lyhyitä passeja nähdä. Tämä tarkoittaa sitä, että pikkumustasta joudutaan luopumaan aivan liian helposti ja ns. syöttöketjuja ei ole.
- Pitkien pystyavausten problematiikka piilee myös siinä, että laitahyökkääjän saadessa kiekon, punaviivan jälkeen on 2 vastaan 4 -tilanne eli vastustajalla on kaksinkertainen miessylivoima. Tämä on seurasta siitä, että Slovakian pelaajien väliset välimatkat ovat aivan liian pitkät.
- Kun lyhyitä syöttöjä ei viljellä, hyökkääjät eivät pääse missään vaiheessa etenemään rintamana kohti vastustuajan maalia. Slovakian hyökkääjien taitotaso on sitä luokkaa, että kiekko kyllä saadaan hyökkäysalueelle silloin tällöin, mutta tämä on puhtaasti huippukorkean henkilökohtaisen taitotason aniota.
- Puolustajat eivät tue millään tavalla hyökkäyksiä. Ainoastaan Visnovsky uskalsi pari kertaa kokeilla hyökkäysten tukemista.
Slovakian pelaaminen hyökkäysalueella
- Slovakian hyökkäykset ajatutuvat järjestäen kulmauksiin vastustajan alueella. Ok, ns. ykkössektoriin on nykyaikana hyvin vaikea päästä, mutta nyt sinne ei edes pyritä.
- Slovakian puolustajien kiekollinen varmuus ja laukaisutaito on sitä luokkaa, että siniviivalle uskalletaan pelata vasta sitten, kun pakilla on huomattavan paljon aikaa helppoon vaihtoehtoon (virittää laukausta tai palauttaa kiekko ränniin).
- Laukauksien määrässä ei hävitä vastustajalle, mutta yhdessä tärkeässä asiassa tulee takkiin. Slovakian kudit tulevat ns. ykkössektorin ulkopuolelta, josta maaleja on erittäin vaikea värkätä. Toiseksi, reboundeihin ei ole mitään mahdollisuuksia päästä käsiksi, jos maalille ei saada ruuhkaa.
Ylivoimapeli
- En ole tämän osaalueen asiantuntija, mutta Slovakian yv-peleissä suurimpana pulmat ovat liian hitaassa kiekon liikuttamisessa. Problematiikkaksi on laskettava myös laukaisijavaihtoehtojen vähyys. Slovakia hakee kutipaikkaa tietylle pelaajalle, ja tämän hoksaaminen on vihulle helppo nakki.
- Ylivoimapeleissä kiekko saadaan tuotua alueelle kohtuu mukavasti. Siinä ei ole suuria ongelmai.
Alivoimapeli
- Sloveniaa ja Saksaa vastaan alivoima oli turhan passiivista, mutta Venäjä-pelissä siihen saatiin parannusta. Nyt av:lle löydettiin oikeat ukot, neliö/kolmio hoiteli duuninsa hyvin ja tärkeät oman pään aloitukset kaavittiin erinomaisella prosentilla.
- Av-peli ei ole ensimmäinen asia, josta kannattaa lähteä hakemaan syitä Slovakian surkeisiin tuloksiin aiemmissa ottelussa.
Peluutus
- Profiilipelaajat tahkoavat isompia minuutteja ja rooliukot pienempiä. Se on aivan luonnollinen tapa, mutta hieman tasaisempaa kuormitusta on pakko harrastaa muutamasta seikasta johtuen. Slovakian miehistön keski-ikä on korkea. Sen vuoksi luistin ei enää liiku 5 vuoden takaiseen malliin ja kuormitusta tasamaalla slovakkiveteraanit jaksaisivat painaa pidempään. Väsyminen tuo mukanaan myös jäähyherkkyyden. Vauhdin hiipuessa mailaa ja kroppaa joudutaan käyttämään väärin, joka aiheuttaa lisää jäähyjä.
- Vaihdot venyvät välillä turhan pitkiksi. Profiilipelaajat ovat jopa 5 vs. 5 -tilanteissa toista minuuttia jäällä, vaikka optimaalinen jääaika olisi n. 40-50 sekuntia kerralla.
- Hyökkäysketjuja on viilailtu pitkin turnausta. Se on hyvä, että sillä saralla ollaan hereillä. Eli uusia kokeiluja on tehty, mutta pysyvien koostumusten löytäminen olisi nyt suotavaa.
* * * * *
Pyydän vielä huomioimaan, että en ole jääkiekon taktiikkapuolen asiantuntija, ja em. näkemykset perustuvat omaan mututuntumaani.