Tyylikäs 7.sija näiden kisojen tuloksena. Myös tämä viimeinen matsi Ruotsia vastaan oli pelillisesti paikoin oikein jees, mutta harmi miten oman pään pelaaminen melkein romahti kisojen lopussa. Jonkun todella pesunkestävän yv-pakin olisi myös kaivannut mukaan.
Yksi syy on tuo jo aiemmin mainitsemani Endrasin vaisuus. Se oli selkeästi nähtävissä koko ajan, mutta nyt valmennus ei siihen reagoinut. Viime vuonna kun molarit pelasivat ilmiömäisesti niin heitä vaihdettiin koko ajan ja nyt kun Endras selkeästi muuttui epävarmemmaksi, niin asiaan ei mitenkään puututtu. Itsekin peräänkuulutin, että maalivahdin suhteen pitää olla selvät sävelet, mutta silti siihenkin pitää puuttua jos heikkouksia on näkyvissä. Tosiasia oli myös, että Endrasin kausi kotimaan liigassa ei ollut hyvä.
Monia onnistujia kisoissa oli: John Tripp, Marcel Müller, Felix Schütz nousivat eniten hyökkääjistä esille, mutta kokonaisuudessaan koko hyökkäys oli todella jees. Myös marginaalimiehet Frank Mauer ja Markus Kink olivat hyviä. Harmitti hieman Greilingerin ohut rooli, teki pienellä peliajalla hyvät tehot. Pakisto ei ollut viime vuoden tasolla, mutta jälleen marginaalimies Kevin Lavallee todella ansaitsi paikkansa. Korbinian Holzer oli pakiston liideri.
Krupp sanoi, että kisojen jälkeen pitää rauhassa keskustella asioista. On väläytelty vielä mahdollisesta jatkosta. Mies on vetänyt melkoisen vuoristoradan maajoukkueen luotsina, mutta olisi mahtavaa, jos jatkaisi vielä. Jos ei, niin itse haluaisin nähdä seuraajana joko Harold Kreisin tai Ernst Höfnerin, koska jatkaisivat pitkälti samaa filosofiaa. Hieman pelästyttää nuo sveitsiläisten Jakob Köllikerin ja Ralph Krügerin nimet.