Ei MM-finaalissa ja sen suorana seuraamisesta ole ainakaan minun eikä varmaan suurimman osan (ne pari miljoonaa suomalaista) kyse "asiantuntemuksesta" tai "nyansseista". Ne voivat kuulua muihin otteluihin tai pidemmän kaavan analyyseihin, mutta MM-finaaleissa kyse on vastakkainasettelusta, tunnelmasta ja intensiteetistä, jossa ovat vastakkain "me" ja "ne", joista "me" pelaamme puhtaasti ja "ne" rumasti, ja jossa kaikki on mahdollisimman suurta draamaa ja kärjistystä. Ei 6-1 -voiton kohdalla pohdita enää mitään pelikirjaa, silloin riemuitaan omien voitosta ja vastustajan nöyryytyksestä.
Analyyseja ja nyansseja voi etsiä ja pohtia vielä vaikka vuosia jälkeenpäin, mutta pelin tiimellyksessä niillä ei ainakaan minulle ole yhtään mitään virkaa, eikä ole luultavasti suurimmalle osalle muistakaan ottelun seuraajista. Toki tapansa kullakin, eivät ne ole minulta pois ja kukin saa tehdä mitä parhaaksi katsoo ja mistä parhaimman nautinnon saa, kuunnella selostusta vaikka saameksi ja laskea viivelähtöjä jos siitä enemmän iloa irti saa, mutta suorana, livenä, otteluissa on mielestäni nimenomaan olennaisinta "carpe diem"-asenne eli "tartu hetkeen".
Mertarannan "laukeamiset" juuri ovat ne parhaat hetket, jotka korostavat ja alleviivaavat suomalaisten suorituksia kentällä. Anteron innostus esim. Venäjä-pelissä Granlundin ilmaveivin aikana herätti jo kansainvälisenkin lehdistön huomion, ja tässä finaalissa Mertarannan selostus toimi vaikka silmät kiinni silloin, kun jännitys kävi suureksi eikä pelitapahtumia uskaltanut katsoa kunnolla. Jälkikäteen voi ottelua kelata mielin määrin, kenties niiden ns. analyyttisten selostajien ja kommentaattorien avustuksella ja pohtia eri tilanteiden syntyä, mutta livekokemus on ainutkertainen livekokemus, jossa Mertaranta on suurimman osan mielestä mestari.
Mutta kuten sanottua, jokainen taaplatkoon tyylillään ja tehköön mitä huvittaa, ei se minulta ole pois. Mitään absoluuttista totuutta ja objektiivista totuutta ei ole olemassakaan näissä asioissa - ei se analyyttisempi selostus ruotsiksi ole sen parempi (joskaan ei huonompikaan) kuin Mertarannan selostus. Ruotsinkielisestä selostuksesta tosin valtaosa kansasta ei tajua höykäsen pöläystä eikä taatusti halua kuunnella kun vastassa on Ruotsi (sori nyt vaan pakkoruotsittajat, mutta Suomi ei ole "elävän kaksikielinen maa" vaikka miten monta vuotta ihmisten enemmistöä pakotettaisiin pänttäämään kieltä, joka on heidän arjessaan täysin kuollut ja turha), joten Kunnaksen voisi sitten pistää selostamaan suomeksi, jotta "rahvas" saisi vähän vertailupohjaa siihen, kuinka suurenmoinen tämä herra oikein on.
Kunnas on varmasti alan ammattilainen, se on fakta. Söderholm varmasti on hyvä kommentaattori, sekin on fakta. Mutta myös se on kuitenkin tosiasia, että Mertaranta, pari vuosikymmentä ammatikseen otteluita selostanut ja huolella matseihin valmistautuva, taustatyötä tekevä ammattiselostaja on ammattilainen, ja asiantuntevampi kuin yksikään meistä nettiin jääkiekosta kirjoittelevista nimimerkeistä. Virheitä tulee, kyllä, mutta ei läheskään niin paljon kuin näiden palstojen perusteella voisi kuvitella.
Aivan kuten jokainen suomalainen autoilija kuvittelee olevansa "keskivertoa parempi" autoilija, myös moni JA-kirjoittaja kuvittelee olevansa keskivertoa tietävämpi jääkiekon asiantuntija ja asettuu mielellään "Karjala-lippiksien" yläpuolelle, mutta turha on kenenkään itseään ylentää, sillä ei kukaan meistä kykenisi samaan tasoon tai parempaan suoritukseen kuin Mertaranta -jos kykenisi, me olisimme jo hänen tilallaan tai vähintäänkin ammattilaisena radiossa, nettiselostajana tai tv:ssä emmekä täällä. Sivusta on helppo huudella, jokaisella riittää puhetta kuinka asiat pitäisi hoitaa, mutta aniharva pystyy tähän huutoon itse vastaamaan.
Korostan vielä: jokainen saa kuunnella mitä selostusta mitä lystää ja olla pitämättä tai pitää Mertarannasta, mikään pakko ei ole Anterosta välittää ollenkaan. Jokaisen mielipide on hänelle itselleen se ainoa oikea - mutta lopullista totuutta ei ole, eikä sitä voida mitata sen enempää kuin voidaan mitata vaikkapa Metallican ja jonkun pienen piirin ultrateknisen ja taitavan pikkubändin "paremmuutta". Toinen voi vetää löysästi ja maneerimaisesti ja myydä miljoonia levyjä, toinen voi soittaa ääriteknisesti ja nuotilleen ja myydä tuhannen levyä. Voi niistä väitellä ja kinastella maailman tappiin asti, mutta siltikin se toinen on miljoonamyyntiin yltävä legenda, toinen pienen harrastajapiirin kulttisuosikki. Taiteellinen vertailu on hedelmätöntä, myös "laadun" vertailu on hedelmätöntä, joten se jää historiankirjoihin ja ihmisten mieleen kumpi on suositumpi ja isompi nimi.