No niin, välisarja edessä ja alkusarja takana. Ongelmat edessä ja suurongelmat takana? Kysymykseen on mahdoton antaa vastausta. Siihen kysymykseen voidaan kuitenkin antaa vastaus, että tämä ottelu on Slovakian tärkein ottelu koko kisoissa. Tärkeämpi kuin huominen Tshekki-ottelu, sillä näen slovakkien mahdollisuudet kahden lepopäivän jälkeen osin kylläistä Leijona-laumaa vastaan. Kuten olen kirjoittanut tähän ketjuun jo useaan otteeseen, alkusarjassa nähty surffailu ja hengetön peli yllätti mittaluokassa ainakin minut. Erinomaisesti menneiden harjoitusotteluiden puhti oli vain muisto menneisyydestä, kun tosipelit alkoivat. Unkari-spedeilyn jälkeen seurasi lähes yhtä ponneton esiintyminen Valko-Venäjää vastaan. Tuloksena siitä jämäpisteen vieminen välisarjaan. Kanadalta tulikin sitten niin kylmää kyytiä, että slovakkimummojen peruukitkin lähtivät päästä.
Slovakialla on alla keskiviikon vapaat harjoitukset, joihin otti osaa kaikki maalivahdit sekä kymmenkunta pelaajaa. Treenit vedettiin apuvalmentaja Frantisek Hossan johdolla. Myös General Manager Peter Bondra nähtiin hassutelemassa kenttäpelaajan varusteissa. Sitten torstaina olikin totinen meno harjoituskaukalossa. Slovakia keskittyi treeneissä nopeisiin vastahyökkäyksiin ja suoraviivaisiin ratkaisuihin. Pääteemana oli laukausten saaminen maalille vähän joka tilanteesta. Torstain harjoituksissa ketjut oli laitettu jälleen vähän uuteen uskoon. Ykkösketjun liivissä viiletti laitahyökkääjä Tomas Surovy. Kakkonen oli sama kuin Kanada-pelissä, kolmosessa Juraj Mikus hääri sentterinä ja jarrukolmikko oli muodossa Milan Bartovic-Juraj Stefanka-Jiri Bicek.
Slovakian valmennusjohto leimasi puolustaja Ivan Svarnyn ja hyökkääjä Michal Machon kisapassit ja näin slovakkiryhmä sai lopullisen muotonsa. Vahvistuksia ei enää odoteta. Oikeastaan niitä ei ole saatavillakaan. Päävalmentaja Jan Filc vahvisti, että Macho ei pue Suomi-otteluun, mutta Svarny saa mahdollisuudet peräpäässä. Svarny luuti torstain harjoituksissa Dominik Granakin kanssa. Pakkipareja oli laitettu vähän uuteen uskoon, kun Rene Vydarenyn toverina oli Peter Smrek ja Boris Valabik heilui yhdessä Ivan Barankan kanssa. Ykköspari Jaroslav Obsut ja Andrej Sekera pysyi entisellään. Treenien lopuksi viilattiin kovin sekaisin olevaa ylivoimapeliä ja ykköskoostumuksena oli Ruzicka-Handzus-Hossa, Obsut-Sekera. Tämä viisikko kantaa suurimman pakkopelivastuun myös Leijonia vastaan.
Slovakian ja Suomen välistä mittelöä on vaikea ennustaa etukäteen. Kuten kirjoitin, tämä ottelu on Slovakeille ylivoimaisesti tärkein taisto toistaiseksi. Kahden vapaapäivän erityinen merkitys on siinä, että kaikilla on fyysiset akut saatu ladattua piripintaan. Väsymystä ei pitäisi olla edes Valabikilla. Entä missä jamassa henkiset akut sitten ovat? Slovakkilaiva seilasi koko alkusarjan aivan väärässä kurssissa ja tässä myrskyssä kulkusuuntaa on kovin vaikea muutta. Tunnelin päässä oli havaittavissa pientä valoa Kanada-ottelun kolmannessa erässä, vaikka vaahteralehtipaidat myhäilivät 7-1-johdossa. Päätöskolmanneksen parasta antia oli kaksi näyttävää ylivoimamaalia, jota kaunistelivat loppunumerot 7-3:een. Kanada-taistoon näytettiin valmistautuneen, mutta lataus kanavoitui aivan vääriin asioihin. Alun jäähysuma oli niin rankka, että Kanada ojensi pikkuruisia oikein isänkädestä.
Slovakkipelaajat tiedostavat perjantain ottelun tärkeyden ja jäähyboksista on nyt pakko pysyä poissa. Naurettavan yksinkertainen klisee, mutta nyt se on erityisesti nostettava jalustalle. Pelin arvo tietänee sitä, että Slovakia aloittaa erittäin tarkasti ja antaa Suomelle kiekollisen pelin avaimet. Miten Leijonat sitten tulee vappupäivän mittelöön? Alla on makoisa 4-3-voitto Tshekistä hienon nousun jälkeen. Ajatukset avauskympillä voivat olla osittain vielä pukukopissa ja jos kiekollinen hallinta tulee Suomelle, niin miten hyviin ratkaisuihin pelaajat pystyvät. Slovakialla on hyökkäyksessä niin paljon taitoa ja potentiaalia, että Leijona-pakkien mahdollisista virheistä kyetään rankaisemaan suurella prosentilla. Veikkaukseni mukaan Suomi saa koneensa käytiin kunnolla vasta kakkoserässä alun pienen löysäilyn jäleen. Vähän samalla tavalla kuin Tanskaa vastaan.
Suomen ykkösketju Hagman-N. Kapanen-Miettinen on niin ilmiliekeissä, että Slovakian on eliminoitava parhaansa mukaan tämän kolmikon aikeet. Samoin Nummelinin tulo pelinavaajaksi tietää lisäajateltavaa slovakeille. Nummelinin syöttöihin tulee keskittyä erityisellä huolellisuudella. Keskustan täytyy pysyä äärettömän tiiviinä, jotta sitä kiekon kokoista aukkoa ei löydy täydessä vauhdissa olevalle suomalaiselle. Slovakian tärkeimmät pointit Suomea vastaan tähän asti siis: jäähyjen välttäminen, Suomen ykkösnyrkin eliminoiminen, Nummelinin avaussyöttöjen vaikeuttaminen.
Tshekki-pakit alkoivat puuskuttaa Leijonia vastaan etenkin kolmannessa erässä keskiviikkona. Suomi löi kiekkoja jatkuvalla syötöllä päätyyn täydessä vauhdissa olleille hyökkääjille ja kaksintaistot päättyvät järjestäen Leijonien eduksi. Slovakian melko kankea ja hidasjalkainen pakisto tulee olemaan vaikeuksissa tämän asian kanssa jos Suomi jatkaa samalla kaavalla. Jukka Jalonen on esikuntansa kanssa varmuudella tutustunut Slovakian pelin heikkoihin osa-alueisiin paremmin kuin mikään muu maa. Kovan paineen alla slovakkipakit ovat vielä heiveröisempiä kuin tshekit ja päätylaudasta karvaaminen lienee Suomelle paras vaihtoehto lähteä pelaamaan tänään.
Slovakialle on tuottanut suuria vaikeuksia pelin avaamisessa jo Unkarin ja Valko-Venäjän taisoista maata vastaan, mutta miten vaikeaksi tilanne muodostuu Suomea vastaan? Slovakian suurin pelillinen ongelma on siis ollut hyökkäyksiin lähdöt. Ne ovat olleet poikkeuksetta täysin luokattomia. Vielä harjoitusotteluissa peliä pyrittiin nopeasti kääntämään kohti vastustajan maalia ja silloin hyökkäykset olivat erittäin suoria ja hyviä. Puolustajien ja hyökkääjien välimatkojen kasvaessa suureksi ei keskialuetta pystytä mitenkään ylittämään ilman tuskaa. Tältä ryhmältä löytyy henkilökohtaista taitoa saada muutamalla lyhyellä ja helpolla syötöllä kiekko vastustajan päätyyn, mutta taidot eivät riitä kovaltshukmaiseen kiekon yksin ylöstuomiseen.
Välimatkat lyhyiksi, helpot syötöt viereen ja keksialueen ylitys turvallisesti ja yksinkertaisesti. Ei oikein muuta neuvoa kykene antamaan.
Maalivahtikysymys on Slovakialla selkeä, vaikka siitä kuinka yritettäisiin saada keskustelua aikaan. Jaroslav Halak on ykkösvahti, vaikka Kanadaa vastaan häkki helisi viidesti. Halak on täysin syytön päästettyihin maaleihin, ja ne voidaan laittaa puhtaasti kenttäpelaajien hölmöilyjen ja alivoimapelaamisen piikkiin. Tietysti vastustajan murhaava ylivoimapeli ansaitsee erityismaininnan tässä asiassa. Enemmän kuin toivottavaa olisi, että puolustus auttaisi edes hitusen omaa maalivahtiaan ensimmisissä laukaksissa. Jos kakkoskiekkoja ilemenee, niin pakkien on siivottava ne helvettiin. Pari ensimmäistä koppia ovat äärimmäisen tärkeitä, jotta Halak pääsee pelin mukaan. Suomella veskariosasto on hyvällä pohjalla, Rinne on suorastaan jäätävä, ja sitä hän tulee olemaan myös tänään.
Puolustusosastolla Sekeran vastuu kasvaa. Hän on oikeastaan ainoa hyvään kiekolliseen peliin kykenevä puolustaja tästä slovakkinipusta. Aikaisemmissa peleissä Sekeran ongelmana on ollut se, että hän on joutunut kuskaamaan kiekkoja mahdottoman pitkiä matkoja. Syöttöväyliä omille ei kerta kaikkiaan ole löytynyt. Tähän pitää tulla täyskäännös Suomea vastaan. Sekeran on turha haaveilla kolmen vastustajan ohittamisesta pelkällä luistelullaan. Granakin on alettava päästä vihdoin sille tasolle, jolla hän oli Ruotsin Elitserienin pudotuspeleissä. Nyt hän on hiiviskellyt varjojen mailla. Smrek on kohentanut omaa pelaamistaan ja hänestä en ole huolissani. Ainoa mistä olen huolissani on Valabikin ilmestyminen viivamieheksi ylivoimapelin aikana. Toivottavasti okuläärini eivät vahvista tätä karmaisevaa mahdollisuutta.
Tiukkaa ja tarkkaa peliä luvassa. Maaleilla ei todennäköisesti mässäillä. Parempi joukkue vieköön voiton.