Saksan asetelma on perinteisen tuttu. Onnistuminen tuo kvartsit ja epäonnistumisen myötä hikoillaan jopa sarjapaikasta. Viimeiset kahdet kisat ovat tuoneet sijat 9. ja 10. mutta silti 2007 kisat olivat hienot ja viimevuotiset suht karmeat. Kaksi vuotta sitten kaadettiin Tsekki, V-Venäjä ja Norja, sekä kaaduttiin saappaat jalassa esim. Kanadalle ja USAlle. Jatkopaikka todella lähellä. Viime vuonna upean Slovakia-voiton jälkeen alkoi dramaattinen perseily. Tappio Norjalle ja sekavat sähläykset edustuskelvottoman pelaajan käyttämisestä. Ennen kisoja oli ollut dopingtestaajien kanssa aikatauluongelmia, ja ne olivat myös pinnalla. Tämän jälkeen tuli teurastus Kanadalta. Latvia sentää vielä kaatui, joten olosuhteisiin nähden ryhdikäs lopetus. Koutsi Uwe Krupp joutui kuitenkin ensimmäistä kertaa uraansa aikamoiseen kiirastuleen.
Nyt tilanne on mielestäni varsin hyvä. Mukavan laaja rinki mistä valita ja lohkojenkin osalta mahdollisuudet olemassa. Tällä kaudella Saksa on jo onnistunut, kun se voitti O-karsinnassa lohkonsa puhtaalla pelillä. Henkisesti se antaa varmasti fiilistä.
Molarien kohdalla tilanne on seuraava. Viimeisissä kaksissa kisoissa Krupp on mielestäni aivan liikaa kierrättänyt kassareita. Toivon (mutta epäilen ettei toteudu), että molareilla olisi selvä nokkimisjärjestys. Hannoverin kaksikko Dima Pätzold ja Alexander Jung ovat molemmat lähellä. Hyvä kausi molemmilta, mutta varsin raastavaa, että seurajengin lisäksi pitäisi taistella vielä maajoukkueessakin. NHL-minuuttejakin omaava Pätzold näistä kuitenkin edellä. Viime vuodet positiivisesti esiintynyt Dimitri Kotschnew pelasi tällä kaudella Spartakissa Venäjällä ja kuulemani mukaan pelannut hyvin. Tätä ei voisi sivuuttaa. Konkari Oliver Jonas ehkä hieman elpyi tällä kaudella Wolfsburgissa, mutta en näe häntä edes kolmosena. Augsburgin Dennis Endras on ollut pirteä uusi nousija ja saattaa jopa taistella kolmosen paikasta. AHL:ssä vääntävä Thomas Greiss ei varmasti kuuluu kuvioon San Josen jatkaessa pleijareita pitkälle. Lopuksi vielä sanottava Robert Müllerille kiitokset maajoukkueurasta, toivottavasti taistelu paljon vakavamman asian kanssa päättyisi hyvin.
Aloitetaan kassareilla ja pakeilla.
Veskarien osalta näen tilanteen: Pätzold, Kotschnew, Jung/Endras.
Pakistossa tilanne on tutun kiehtova ja monin paikoin hyvin avoin. Ensiksi case Sascha Goc. Jälleen loistavan kauden pelannut yleispakki latasi runkosarjassa 24 kassia ja oli koko liigan viidenneksi paras maalintekijä(!!??). Parasta aikaa pleijareissa taso on jälleen MVP-luokkaa. Viime kausina polven takia on kevät otettu vapaata, mutta viime kesänä Sascha ilmoitti että maajoukkueura on loppu. Syynä ovat nuo viime kevään/kesän sähläykset joissa Saksan liitto ja antidopinjärjestöt ottivat yhteen. Menetys on joukkueelle karmiva. Toisaalta Gocia ei olla nähty joukkueessa v. 2006 B-kisojen jälkeen, joten tilanne on tuttu. Silti toki pirun harmittava.
Kun pakistoa lähdetään rakentamaan tulevat NHL-pelien miehet Chris Schmidt(Iserlohn) ja Jason Holland(Ingolstadt) tietysti pinnalle. Erittäin vakaa kaksikko, jotka olivat viime vuonna parhaimmistoa. Holland nyt tietenkin joutui pois tuon edustuskelvottomuuden takia, mutta tänä keväänä se vaadittu pelimäärä Saksan liigassa on täynnä, joten sekin on hanskassa. Berliinin Frank Hördler on ollut tällä kaudella hyvässä joukkueessa hyvä, joten lienee kisoissa. Perusjyrät Kölnin Andreas Renz ja Ingolstadtin Michael Bakos ovat varmasti jälleen lähellä kisoja. Tapaukset kuten Tobias Draxinger ja Sebastian Osterloh ovat rajoilla. Osterloh tuo kieltämättä maajoukkueeseen aina hyvää fyysisyyttä. Hannoverin Andreas Reiss pelasi läpimurtokauden 20 pisteen voimin ja ansaitsisi paikan, lisäksi Krupp on ottanut miehen mielellään joukkueeseen kauden mittaan. Kiekollinen konkari Martin Ancicka toisi sitä tarvittavaa taitoa, mutta kausi olis voinut olla tehokkaampikin.
Aivan oma lukunsa on vuosia kaipaamani 140 NHL-pelin mies Sven Butenschön(Mannheim). Kaverin ura on ollut erikoinen. AHL:ssä teki hyviä pistesaldoja, mutta Saksassa pisteet ovat olleet kovin vähäiset ja on profiloitunut peruspakin rooliin. Krupp on kokeillut miestä nyt aika paljon ja esitykset esim. O-karsinnoissa olivat onnistuneet. Big-Svenin parhaat pelit Saksassakin osuvat yleensä pleijareihin, joten toivotaan parasta. Yllätyskorttina heitän Kölnin Moritz Müllerin.
P-Amerikan avut on tietenkin oma kategoriansa. Ottawan Christoph Schubert vapautuu, mutta takana on vaikea kausi. Edelliset kaksi kautta mainiona yleismiehenä Senseissä pelannut Schubie on ollut muun joukkuen kanssa tällä kaudella jäässä. Peliaika on vaihdellut 20-minsan ja pukuosaston välillä ja saa nyt nähdä. Muistan myös elävästi miten paha pettymys Schubert viime keväänä oli MM-kisoissa. Silti, ei häntä voi sivuuttaa. Carolinan Dennis Seidenberg pelaa elämänsä kautta ja olisi loistava lisä. Canes mennee pleijareihin, mutta avauskierroksen jälkeen kaikki lienee mahdollista. San Josen Christian Ehrhoff lienee kauden paras saksalainen pelaaja, mutta on päivänselvää ettei häntä kukaan odota kisoihin. Toivottavasti San Jose menee loppuun asti. Nashvillen paidassa kauden ekat NHL-pelinsä saanut Alexander Sulzer on ollut yksi kauden tehokkaimpia pakkeja AHL:ssä ja olisi ollut mainio lisä maajoukkueeseen. Sulzi on kuitenkin kärsinyt loukkaantumisista ja sekä Nashville, että Milwaukee jatkavat pelejään, joten en laske hänen varaansa. Samassa jengissä pelaava Robert Dietrich olisi jopa realistisempi vaihtoehto, jos P-Amerikassa joku tulisi siihen tulokseen, että MM-kisat olisivat hänelle paras vaihtoehto. Epäilen tosin.
Tässä oletusta: rightin pakkeja muuten Bakos, Reiss ja Holland.
Schubert-Butenschön
Schmidt-Holland
Renz-Reiss
Hördler-Bakos
Kohta hyökkäys.
MACK
Nyt tilanne on mielestäni varsin hyvä. Mukavan laaja rinki mistä valita ja lohkojenkin osalta mahdollisuudet olemassa. Tällä kaudella Saksa on jo onnistunut, kun se voitti O-karsinnassa lohkonsa puhtaalla pelillä. Henkisesti se antaa varmasti fiilistä.
Molarien kohdalla tilanne on seuraava. Viimeisissä kaksissa kisoissa Krupp on mielestäni aivan liikaa kierrättänyt kassareita. Toivon (mutta epäilen ettei toteudu), että molareilla olisi selvä nokkimisjärjestys. Hannoverin kaksikko Dima Pätzold ja Alexander Jung ovat molemmat lähellä. Hyvä kausi molemmilta, mutta varsin raastavaa, että seurajengin lisäksi pitäisi taistella vielä maajoukkueessakin. NHL-minuuttejakin omaava Pätzold näistä kuitenkin edellä. Viime vuodet positiivisesti esiintynyt Dimitri Kotschnew pelasi tällä kaudella Spartakissa Venäjällä ja kuulemani mukaan pelannut hyvin. Tätä ei voisi sivuuttaa. Konkari Oliver Jonas ehkä hieman elpyi tällä kaudella Wolfsburgissa, mutta en näe häntä edes kolmosena. Augsburgin Dennis Endras on ollut pirteä uusi nousija ja saattaa jopa taistella kolmosen paikasta. AHL:ssä vääntävä Thomas Greiss ei varmasti kuuluu kuvioon San Josen jatkaessa pleijareita pitkälle. Lopuksi vielä sanottava Robert Müllerille kiitokset maajoukkueurasta, toivottavasti taistelu paljon vakavamman asian kanssa päättyisi hyvin.
Aloitetaan kassareilla ja pakeilla.
Veskarien osalta näen tilanteen: Pätzold, Kotschnew, Jung/Endras.
Pakistossa tilanne on tutun kiehtova ja monin paikoin hyvin avoin. Ensiksi case Sascha Goc. Jälleen loistavan kauden pelannut yleispakki latasi runkosarjassa 24 kassia ja oli koko liigan viidenneksi paras maalintekijä(!!??). Parasta aikaa pleijareissa taso on jälleen MVP-luokkaa. Viime kausina polven takia on kevät otettu vapaata, mutta viime kesänä Sascha ilmoitti että maajoukkueura on loppu. Syynä ovat nuo viime kevään/kesän sähläykset joissa Saksan liitto ja antidopinjärjestöt ottivat yhteen. Menetys on joukkueelle karmiva. Toisaalta Gocia ei olla nähty joukkueessa v. 2006 B-kisojen jälkeen, joten tilanne on tuttu. Silti toki pirun harmittava.
Kun pakistoa lähdetään rakentamaan tulevat NHL-pelien miehet Chris Schmidt(Iserlohn) ja Jason Holland(Ingolstadt) tietysti pinnalle. Erittäin vakaa kaksikko, jotka olivat viime vuonna parhaimmistoa. Holland nyt tietenkin joutui pois tuon edustuskelvottomuuden takia, mutta tänä keväänä se vaadittu pelimäärä Saksan liigassa on täynnä, joten sekin on hanskassa. Berliinin Frank Hördler on ollut tällä kaudella hyvässä joukkueessa hyvä, joten lienee kisoissa. Perusjyrät Kölnin Andreas Renz ja Ingolstadtin Michael Bakos ovat varmasti jälleen lähellä kisoja. Tapaukset kuten Tobias Draxinger ja Sebastian Osterloh ovat rajoilla. Osterloh tuo kieltämättä maajoukkueeseen aina hyvää fyysisyyttä. Hannoverin Andreas Reiss pelasi läpimurtokauden 20 pisteen voimin ja ansaitsisi paikan, lisäksi Krupp on ottanut miehen mielellään joukkueeseen kauden mittaan. Kiekollinen konkari Martin Ancicka toisi sitä tarvittavaa taitoa, mutta kausi olis voinut olla tehokkaampikin.
Aivan oma lukunsa on vuosia kaipaamani 140 NHL-pelin mies Sven Butenschön(Mannheim). Kaverin ura on ollut erikoinen. AHL:ssä teki hyviä pistesaldoja, mutta Saksassa pisteet ovat olleet kovin vähäiset ja on profiloitunut peruspakin rooliin. Krupp on kokeillut miestä nyt aika paljon ja esitykset esim. O-karsinnoissa olivat onnistuneet. Big-Svenin parhaat pelit Saksassakin osuvat yleensä pleijareihin, joten toivotaan parasta. Yllätyskorttina heitän Kölnin Moritz Müllerin.
P-Amerikan avut on tietenkin oma kategoriansa. Ottawan Christoph Schubert vapautuu, mutta takana on vaikea kausi. Edelliset kaksi kautta mainiona yleismiehenä Senseissä pelannut Schubie on ollut muun joukkuen kanssa tällä kaudella jäässä. Peliaika on vaihdellut 20-minsan ja pukuosaston välillä ja saa nyt nähdä. Muistan myös elävästi miten paha pettymys Schubert viime keväänä oli MM-kisoissa. Silti, ei häntä voi sivuuttaa. Carolinan Dennis Seidenberg pelaa elämänsä kautta ja olisi loistava lisä. Canes mennee pleijareihin, mutta avauskierroksen jälkeen kaikki lienee mahdollista. San Josen Christian Ehrhoff lienee kauden paras saksalainen pelaaja, mutta on päivänselvää ettei häntä kukaan odota kisoihin. Toivottavasti San Jose menee loppuun asti. Nashvillen paidassa kauden ekat NHL-pelinsä saanut Alexander Sulzer on ollut yksi kauden tehokkaimpia pakkeja AHL:ssä ja olisi ollut mainio lisä maajoukkueeseen. Sulzi on kuitenkin kärsinyt loukkaantumisista ja sekä Nashville, että Milwaukee jatkavat pelejään, joten en laske hänen varaansa. Samassa jengissä pelaava Robert Dietrich olisi jopa realistisempi vaihtoehto, jos P-Amerikassa joku tulisi siihen tulokseen, että MM-kisat olisivat hänelle paras vaihtoehto. Epäilen tosin.
Tässä oletusta: rightin pakkeja muuten Bakos, Reiss ja Holland.
Schubert-Butenschön
Schmidt-Holland
Renz-Reiss
Hördler-Bakos
Kohta hyökkäys.
MACK
Viimeksi muokattu: