Suomi tekee sen ihan itse. On se kumma, miten suomalaiset eivät osaa pelata ennakkosuosikin asemassa yhtään.
Eivät tosiaan yhtään osata pelata - on se kumma kun Suomi on tästä kykenemättömyydestään huolimatta voittanut joka hemmetin matsinsa. Surkeaa, pateettista, hirveää. Kyllä nyt pitää pää pistää pensaaseen ja hävetä näitä onnettomia suorituksia, jotka päättyvät joka kerta Maamme-lauluun, oli vastassa sitten jääkiekon suurmaa tai keskikastin porukka.
Varsinkin kun Suomen joukkue ei ole mikään "ennakkosuosikki" kuin korkeintaan heittopusseja vastaan, ei esim. Tshekkiä eikä Slovakiaakaan vastaan. Suomi oli ja on edelleen se altavastaaja, erittäin kokematon ja etukäteen erittäin parjattu joukkue, jolta kukaan ei yhtään mitään odottanut ja jonka pelaajavalintoja Jatkoajan foorumeillakin on parjattu kymmeniä sivuja.
Siitä huolimatta Suomen pelejä moititaan, jos vähän huonompanakin iltana tulee kuitenkin voitto kotiin yhtä jääkiekon isompiin maihin kuuluvaa joukkuetta vastaan vastaan, ja yhtä takuuvarmasti Suomen joukkuetta puukotetaan täälläkin kunnolla selkään, jos se ei kanna mitaleita kotiin tai jos se jopa tipahtaa puolivälierissä, kuten hyvin moni jo alun perin veikkasi. Jos mitalipeleihin päästään silkalla joukkuehengellä kokemuksen sijasta, niin eiköhän veitsiä teroiteta siinäkin tapauksessa, että mitalin väri ei ole kultainen.
Minulle on sivumennen yksi lysti, vaikka joku peli olisi nihkeämpikin, jos se päättyy Suomen kansallishymniin. Joukkueen kannaltakin on parempi, että pisteistä saa tapella tosissaan eikä kukaan pelaajista kuvittele, että minkäänlaiseen leijumiseen olisi varaa jatkossakaan.