Vaikkei pitäisi Petter Northugista niin onhan tuota äijää pakko arvostaa hiihtäjänä, on se vain helvetin kova ja erinomainen taktikko joka osaa säästää enegiaansa niin että sitä löytyy sitten kun sitä eniten tarvitaan. Oma ajatukseni oli että Northug jätti nousunsa liian myöhäiseksi kun alkoi nostamaan sijoitustaan niissä sprinttinousuissa mutta kun stadionille lasketeltiin ja Northug oli noussut neljän sakkiin niin olin varma että kyllä se Northug tuon tulee kirillään hoitamaan ja niin siinä sitten kävikin. Kyllä se Northug on vain erittäin vaikea voitettava kun kuntopohja kuitenkin riittää roikkumiseen ja pää on taktisesti todella kypsä ja se kiri on tappava. Toki keli suosi Northugia siinä mielessä että irtiotto oli erittäin vaikeaa mutta kyllähän porukkaa yritettiin repiä hajalla useampaan kertaan varsinkin murhamäessä mutta niin vain Northug pystyi siinäkin seuraamaan riittävän lähellä ilman turhaa hötkyilyä. Suomalaisittain Heikkisen hiihto oli mielenkiintoinen vaikka lopulta Matti hyytyikin sijalle 20, mutta onhan tuota kykyä vetää itsensä ihan hämärän rajamaille ja ylikin pakko arvostaa, kova on mies päästään ja kestää kyllä hapotuksen tuskaa uskomattomasti. Lari Lehtosta kävi sääliksi, sen verran paskana mies näytti olevan kantapääongelmiensa kanssa, toivottavasti lääkärit saa sen kantapaan kuntoon ettei ura ollut tässä.
Naisissa kisojen hiihtokuningatar taisi kolmella kullallaan olla Therese Johaug, kympin vaparilla ei päästy näkemään olisiko Johaug pystynyt antamaan Kallalla minkäänlaista haastetta vai oliko Kalla vain liian kova, itse en usko että norjalaiset olisi pystyneet Kallan voittoa uhkaamaan edes suksien ja kelin ollessa paremmat. Therese siis sai joka tapauksessa sen hakemansa revanssin olympilaisten henkilökohtaisen kullan jäätyä haaveeksi. 30 km esitys Johaugilta oli mahtava ja kenelläkään ei näyttänyt olevan minkäänlaisia rahkeita seurata Johaugia murhamäessä kun Therese alkoi tikkaamaan alle 5 km jälkeen isoa kovaa. On se huikea hiihtäjä (ja ihana). Björgenin osalta kisat meni hieman alakanttiin, ainakin odotuksiin nähden. Maarit avasi sprintin voitolla mutta oli sen jälkeen vaisu, tosin 10 vapaalla ei myöskään Björgenillä ollut Theresen tavoin mahdollisuuksia kun kalusto ei toiminut ja keli meni aivan kamalaksi. 30 km tuli lopulta selvä hopea mutta Johaugin kyytiin ei Maarit myöskään pystynyt vastaamaan. Tour de Skin esityksen perusteella odotin Maaritilta enemmän. Kalla oli ruotsalaisittain hyvä, 10 km erinomainen ja esitys ei jättänyt jossittelulle varaa sen verran suurta ylivoimaa nähtiin ja 30 km kisassa parikin kertaa sipannut Charlotte vain nousi kuin nousikin pronssille. Charlotte ei silti ehkä ollut ihan niin kova kuin epäilin, vaikkakin 10 vaparin esitys oli omaa luokkaansa. Hyvä suoritus joka tapauksessa ja kaluston toimiessa norjalaiset vain tuppaa olemaan kovia. Stina Nilsson oli myös ruotsalaisleiristä odotetun hyvä sprintissä mutta kestävyyspuolella on vielä tekemistä että Nilsson alkaisi uhkaamaan tän hetken kärkinaisia. Tiedä sitten onko Nilssonilla tähtäin myös pidemmille matkoille vai sprinttien dominointiin. Suomalaisittain Aikku Saarinen hiihti odotuksiin nähden hyvät kisat, viestissä vanha syttyi taistelemaan upeasti ja 30 km suoritus oli myös hyvä koska kausi on ollut vaikea. Kerttu Niskanen pystyi kuin pystyikin nostamaan tasoaan kisoihin ja oli kisojen paras suomalainen hiihtäjä, harmittavan lähelle se henkilökohtainen mitali taas jäi ja varsinkin 30 km hiihdossa voidaan jossitella olisiko suksien vaihdolla mitali ollut otettavissa, sitä vain ei koskaan saada tietää. Pärmäkosken kisat oli alavireiset, viestipronssista huolimatta ja tämän kauden jälkeen Kristan on kyllä syytä selvittää miksi tämä kausi on ollut niin vaisu kun vielä kesällä kerrottiin hyviä testituloksia.