Saroksen jättäydyttyä pois mietin tässä hetken ensitalven "dreamteamin" kärkiheppojen viimeisimpiä arvokisaesiintymisiä ja karu totuus jälleen kerran iski silmille. Barkovilla, Laineella, Haulalla ja Saroksella tulee lähes yhdeksän vuotta ilman peliäkään maajoukkueessa. Aho, Teräväinen ja Tolvanen seitsemän vuotta. Hintz, Lehkonen ja Macceli ovat vielä ilman arvokisakokemusta. Rantanen, Kapanen, Heiskanen, Lindell, Määttä ja ennenmuuta Granlund ovat välillä kerenneet piipahtamaan myös MM-kisoissa.
Tässä omalla tavallaan konkretisoituu se paljon puhuttu hukattu vuosikymmen kansainvälisessä jääkiekossa ja Suomen osalta hukattu monta mahdollisuutta voittaa best vs best - turnaus. Varsinkin tuo Barkovin lähes vuosikymmenen poissaolo maajoukkueesta on aivan huutava vääryys. Sama ongelma se on myös muilla isoilla mailla. Jos edellistä World Cupin junnutiimiä ei lasketa mukaan niin McDavid on pelannut urallaan vain kahdesti vaahteralehtipaita päällä ja nekin MM-kisoissa ja Matthews vain yhden kerran. Onneksi tämä vuosikymmenen kelluminen nyt tulee päätökseen ja maajoukkuekiekko palaa viimein aikaan ennen Sotshin Olympialaisia.
Kuin kohtalon ivaa ettei Jalonen päässyt kertakaan valmentamaan kaikkia parhaita, joka oli hänellä yksi iso syy kun palasi 2018 kesällä päävalmentajaksi. Samaan aikaan suomalaiset kärkipelaajat tähditti NHL:n kärkijoukkueita jotka lähes jokainen kevät menivät pitkälle, eivätkä näin ollen päässet kisoihin. Ja kuin taikaiskusta kovat turnaukset palaavat kalenteriin välittömästi kun Jalonen ei ole enää käytettävissä.