Osittain samaa mieltä. Kun Jukka Jalonen palasi puikkoihin kaudeksi 2018-2019, lähti Suomi MM-kisoihin poikkeuksellisen nimettömällä nipulla "NHL-vahvistuksinaan" ainoastaan Kevin Lankinen (AHL/ECHL), Niko Mikkola ja Juho Lammikko. Tuosta keväästä on lähtenyt kuitenkin melkoinen lumipalloefekti, kun nämä samaiset koko kansan tietoisuuteen nousseet nimet ovat napanneet olympiakultaa, kaksi MM-kultaa ja MM-hopean. Suurin osa runkopelaajista on pysynyt samana.
Kokeneemmasta päästä esim. Anttila, Ohtamaa ja Pesonen ovat saavuttaneet kansainvälisellä tasolla lähes kaiken ja olisin odottanut viime kotikisojen kullan sulkevan joiltakin jo ympyrän sekä pienoisen sukupolvenvaihdoksen tapahtuvan. Hienoa toki, että nälkää riittää ja se on näkynyt myös valmistavissa otteluissa. Noin alle 32-vuotiaat menestysvuosien runkopelaajat, kuten Björninen, Lammikko, Lehtonen ja Manninen ovat puolestaan parhaassa peli-iässä olevia kavereita ja he tulevat pelaamaan vielä lukuisia turnauksia.
Pidän myös tärkeänä, että vaihtuvuutta on mukana. Rantanen on aivan älyttömän iso nimi koko kisojen markkinoinnin kannalta. Rane tulee varmasti mielellään jahtaamaan ensimmäistä MM-kultaansa, kuten myös Olli Määttä. Kaksikolla on jo Stanley Cupit voitettuna, joten toivottavasti heiltä puuttuu kisojen jälkeen enää se parhaiden pelaajien maajoukkueturnauksen voitto (Toinen asia on, koska siitä päästään pelaamaan). Hienoa myös että Oskarshamnin superkaksikko Suomela-Oksanen, yllättäjä Matinpalo ja tulevaisuuden nimi Merelä ovat mukana.