Unkarin säilyminen on nyt sitten Ranskan käsissä. Tilanne ei vaikuta lupaavalta, sillä Ranska lähtee otteluun Valko-Venäjää vastaan altavastaajana ja tämän lisäksi Ranskalla ei ottelussa sen suuremmin ole panosta, mutta Ranska ei tosiaan saisi pistettäkään menettää Valko-Venäjälle. Harvoin on yhdellä voitolla pysytty sarjassa, joten siinäkin mielessä todennäköisyydet eivät ole Unkarin puolella.
Unkarin turnaus on nyt siis pelattu ja käteen jäi yksi voitto ja kuusi tappiota. Voitto Valko-Venäjästä oli toki todella huikea saavutus ja askel eteenpäin. Jossain vaiheessa näitä tiukkoja pelejä tulee vain alkaa kääntämään voitoksi ja Unkari on nyt siinä jo kertaalleen A-tasolla onnistunut. Siinä mielessä on Unkarin hyvä jatkaa, kävi sitten sarjapaikan kanssa miten tahansa.
Unkarin käyrä oli turnauksessa ehdottomasti nouseva. Kysymys vain kuuluu, että missä oli Unkarin hyvä pelillinen ilme turnauksen alussa, jolloin suuremmat ovat todennäköisimmin yllätettävissä. Viimeisimmät pelit olivat jo Unkarilta suhteellisen hyvää lätkää, joskin paikka paikoin joukkue oli todella pahasti purjeessa, koska materiaaliero on vain yksinkertaisesti niin valtava jopa Saksan tasoisiin joukkueisiin verrattuna, Suomesta ja Kanadasta nyt puhumattakaan.
Maalivahdithan Unkarilla oli nuoret. Vay ja Rajna ovat -90 luvulla syntyneitä maalivahteja, joten tulevaisuudessa on mahdollista, että Unkarilla on kaksi hyvää kansainvälisen tason maalivahtia. Kehitystä on tosin tapahduttava paljon. Rajna torjui paljon ja näyttävästi, mutta ne näyttävät torjunnat johtuivatkin nimenomaan siitä, että hyvin harvoin Rajna oli ns. "square to the puck". Näin Rajna joutui usein pomppimaan kiekon eteen ja toki silläkin voidaan kansainvälisessä kiekossa pärjätä kuten Latvian Masalskis on osoittanut, mutta siihen on kuitenkin syynsä miksi NHL:ssä pelaavat maalivahdit eivät näin pelaa.
Puolustuksessa Kevin Wehrs oli hyvä kuten myös kapteeni Marton Vas, vaikka liike olikin välillä pökkelön näköistä. Hyvät kisat kuitenkin Unkarin puolustukselta kokonaisuudessaan ja pelin avaaminen nopeasti sekä puolinopeasti onnistui pääsääntöisesti hyvin. Enemmänkin ongelmaksi puolustuksessa nousi se, että pitkien pyöritysten jälkeen jalat olivat koko viisikolla hapoilla ja tällöin pelin virtausta on todella vaikea kääntää, etenkin kun Unkarin joukkueesta ei miltään osa-alueelta löydy selkeästi johtavia pelaajia A-sarjatasolle.
Hyökkäyksessä Istvan Sofron oli mielestäni koko joukkueen arvokkain pelaaja. Teki hommia aivan pirusti, niin kiekottomana kuin kiekollisenakin. Voisi kuvitella, että Sofronilla voisi olla mahdollisuudet päästä suurempiinkin valoihin, niin hyvät otteet oli viime kaudella Itävallan liigassa pelanneella hyökkääjällä. Balazs Sebok ja vanhempi Nagy, eli Gergo, jättivät niin ikään positiivisen kuvan omasta osaamisestaan.
Unkari tosiaan jälleen kerran yritti pelata jääkiekkoa eikä tyytynyt kilpikonnaan tai 60 minuutin roiskimiseen, vaikka materiaali on kisojen heikoin, ehkä jopa selvästikin. Unkarin suoritukselle voi nostaa hattua ja turnaus oli hyvä, joskin kuten todettua, parannettavaa jäi. Jos Unkari saa mahdollisuuden esiintyä A-tasolla ensi vuonnakin, olisi toivottavaa että Unkari olisi turnauksen alusta asti hereillä. Kouluarvosanana Unkarin turnaus lienee 8. Turnaus oli hyvä, mutta kiitettävään arvosanaan oltaisiin jo vaadittu piste, pari enemmän. Hyvä turnaus kuitenkin kaiken kaikkiaan.