Kaksi seikkaa tästä luksusongelmasta: 1) Minusta Suomen joukkueelle on selkeä takaisku, että koko kivikova NHL-maalivahtitrio Rask-Lehtonen-Niemi kieltäytyi, sillä kenet tahansa olisin heistä nähnyt oikein mielelläni Suomen ykkösvahtina kisoissa, ja kaikilla olisi ollut aineksia kisojen parhaaksi maalivahdiksi. 2) Käsillä ei kuitenkaan ole katastrofi, sillä myös Mikko Koskiseen luotan ykkösvahtina täysin. Koskisella on taas yksi upea kausi takana, ja myös Kolmen Metrin Koskinen voi hyvin olla kisojen tähtikaartia. Engren ja Saros myös mitat täyttäviä varamiehiä.
Tätä se on olla jääkiekkokannattaja Suomessa, maailman parhaassa jääkiekkomaalivahtien tuotantolaitoksessa.
Kari Lehtonen, Antti Niemi, Pekka Rinne, Tuukka Rask, Karri Rämö, Niklas Bäckström, Antti Raanta, Joni Ortio. Siinä kahdeksan miestä rapakon takaa, joista kaikki voisivat täyttää MM-tasolla ykkösvahdin saappaat, mutta silti ei ole mikään katastrofi, jos ketään näistä ei saada, sillä Mikko Koskinenkin on kelpo vaihtoehto.
Lisäksi vaikkapa Jussi Rynnäs, Christopher Gibson, Atte Engren, Juuse Saros, Niko Hovinen, Juha Metsola, Harri Säteri, Petri Vehanen ja Teemu Lassila ovat maalivahteja, jotka voisivat mahtua tasonsa puolesta aika monen maan MM-kisamaalivahdiksi. Suomessa monen näistä edellä on kuitenkin tusina muuta vaihtoehtoa.
Eikä kyseessä ole edes mikään ohimenevä ilmiö, sillä Suomen käsittämättömän kova maalivahtituotanto on ollut totisinta totta jo puolitoista vuosikymmentä ja sama luksusongelma on voimissaan vuodesta toiseen. Ja lisää huippuvahteja tuntuu junnuputkesta putkahtavan yksi toisensa jälkeen.