Musta Nuoli
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Pohdin tätä asiaa nyt vielä täälläkin, samoja mietteitä kirjoitin osin perusmaajoukkueosion Pasi Nurmis-ketjussa (jotka mielestäni olisivat tähän osioon kuuluneet, näistä kisoista kun on kyse).
MM-finaalin tuottama hetkellinen huuma ja ilo hälveni Jatkoajan palstoilla turhan monilta osin jo seuraavana päivänä sillä aikaa kun muualla kyettiin vielä iloitsemaan turnauksesta ja mestaruudesta. Olisi varmaan ollut taktisesti viisasta, jos monet olisivat jättäneet koko maajoukkueosioon kirjoittamisen kisojen jälkeen ja siirtyneet ansaitulle tai ansaitsemattomalle kesätauolle ja saamaan vähän irtiottoa jääkiekosta.
Olisi jäänyt monelta osin parempi mieli ja hyvät jälkitunnelmat JA:n antoisista maajoukkuekeskusteluista loppuun asti sen sijaan, että voiton jälkeen olisi alkanut kitkerä jankutus. Väärin selostettu, väärin juhlittu, väärin varmaan pelattukin, ja Jutille/Kalelle/Nupelle kenkää tai vähintään "johtopäätöksien" teko (näitä on jo vaadittu).
Masentavaa ja ankeaa, kun turhan moni määrä kirjoittajista jaksaa vain rypeä kyräilevän kyynisyyden, aggressiivisen negatiivisuuden ja ylemmyydentuntoisen pätemisen syövereissä keskellä mestaruusjuhlia. Toivottavasti he sentään vain purkavat tunteensa nimettömänä nettiin eivätkä ole samanlaisia siviilissä perheensä, ystäviensä ja työ/koulukavereidensa riesaksi. Onneksi suurin osa sentään iloitsi aidosti tästä turnauksesta, tai edes totesi, että annos positiivisuutta ja hyvää mieltä muiden kasvoilla ei voi haitaksi olla, vaikkei itse kisoista niin innostunutkaan.
Taidanpa ottaa itse omasta neuvostani vaarin ja hiljalleen vetäytyä kesätauolle maajoukkueosiosta nyt kun kisat ja jääkiekkokausi ovat ohi. On sitä muutakin tekemistä ja seurattavaa kuin märehtiä MM-juhlien krapulaa. Seuraan joko maalin kuivumista tai TuTon pelaajauutisia, kumpi nyt onkaan vain hitaampaa ja hiljaisempaa.
Mestaruusjuhlien koskettavimman hetken sekä Suomen herkimmän taiteilijan Vesa-Matti Loirin torijuhla-tulkinnan kunniaksi itse mukailemani säkeistö Väliaikainen-ikiklassikon ensisäkeistöstä, tehty erityisesti Jatkoajan maajoukkueosion tarpeisiin:
Peli Suomen huolineen, murheineen,
Se on vain jatkoaikainen.
Pelin hetki myös helkkyvin riemuineen,
Se on vain jatkoaikainen.
Tämä pelimme loisto ja rikkaus,
Sekä rinnassa riehuva rakkaus,
Ja pettymys tuo - totta tosiaan -
Jatkoaikaista kaikki on vaan!
MM-finaalin tuottama hetkellinen huuma ja ilo hälveni Jatkoajan palstoilla turhan monilta osin jo seuraavana päivänä sillä aikaa kun muualla kyettiin vielä iloitsemaan turnauksesta ja mestaruudesta. Olisi varmaan ollut taktisesti viisasta, jos monet olisivat jättäneet koko maajoukkueosioon kirjoittamisen kisojen jälkeen ja siirtyneet ansaitulle tai ansaitsemattomalle kesätauolle ja saamaan vähän irtiottoa jääkiekosta.
Olisi jäänyt monelta osin parempi mieli ja hyvät jälkitunnelmat JA:n antoisista maajoukkuekeskusteluista loppuun asti sen sijaan, että voiton jälkeen olisi alkanut kitkerä jankutus. Väärin selostettu, väärin juhlittu, väärin varmaan pelattukin, ja Jutille/Kalelle/Nupelle kenkää tai vähintään "johtopäätöksien" teko (näitä on jo vaadittu).
Masentavaa ja ankeaa, kun turhan moni määrä kirjoittajista jaksaa vain rypeä kyräilevän kyynisyyden, aggressiivisen negatiivisuuden ja ylemmyydentuntoisen pätemisen syövereissä keskellä mestaruusjuhlia. Toivottavasti he sentään vain purkavat tunteensa nimettömänä nettiin eivätkä ole samanlaisia siviilissä perheensä, ystäviensä ja työ/koulukavereidensa riesaksi. Onneksi suurin osa sentään iloitsi aidosti tästä turnauksesta, tai edes totesi, että annos positiivisuutta ja hyvää mieltä muiden kasvoilla ei voi haitaksi olla, vaikkei itse kisoista niin innostunutkaan.
Taidanpa ottaa itse omasta neuvostani vaarin ja hiljalleen vetäytyä kesätauolle maajoukkueosiosta nyt kun kisat ja jääkiekkokausi ovat ohi. On sitä muutakin tekemistä ja seurattavaa kuin märehtiä MM-juhlien krapulaa. Seuraan joko maalin kuivumista tai TuTon pelaajauutisia, kumpi nyt onkaan vain hitaampaa ja hiljaisempaa.
Mestaruusjuhlien koskettavimman hetken sekä Suomen herkimmän taiteilijan Vesa-Matti Loirin torijuhla-tulkinnan kunniaksi itse mukailemani säkeistö Väliaikainen-ikiklassikon ensisäkeistöstä, tehty erityisesti Jatkoajan maajoukkueosion tarpeisiin:
Peli Suomen huolineen, murheineen,
Se on vain jatkoaikainen.
Pelin hetki myös helkkyvin riemuineen,
Se on vain jatkoaikainen.
Tämä pelimme loisto ja rikkaus,
Sekä rinnassa riehuva rakkaus,
Ja pettymys tuo - totta tosiaan -
Jatkoaikaista kaikki on vaan!