a) Elän niin hetkessä, että en minä tiedä miten vastaan. En ainakaan etunimelläni, harvoin sukunimellänikään. Jotain suustani pääsee, pitäisiköhän laittaa nauhuri päälle, niin tietäisi itsekin. Tämän muistan, viimeksi eilen vastasin serkulleni:"Uljanovilla, korvana Vladimir".
b) Yleensä en vastaa. Nykyisin voi tekstarinkin lähettää jos on todellakin vaikkapa sitä ihastusasiaa. Sitähän on tietenkin jatkuvasti...
c) Pakkohan se on vastata jos on työhaastatteluhomma hollilla.
d) En vastaa.
Ja tosiaan, miksi ihmeessä joku vastaa sen soittajan nimen? Ai siksikö, että haluaa olla tietäväinen, kun puhelimessa lukee, että Einari soittaa ja vastaa sitten sen "Einari"? Jos joku vastaa nimeni, kun soitan, niin sanon tästä lähtien siihen saman tien: "katohan oot oppinut lukemaan ja sillä retostelet, onnittelut kuitenkin".