En tiedä mikä olisi paras ketju tälle, mutta pistetään tähän, jotenkin tuntuu että organisaatio olisi tällä hetkellä imaistu johonkin mustaan aukkoon jossa ei mistään päin valoa näkyvissä. Ei oikein edes tiedä missä tilassa ollaan, ketään ei hankita, yksittäisiä pelaajia kyllä myyty läpi kauden mutta ei sitten hankittu ketään tilalle Malista ja Honkaa lukuun ottamatta. Nyt joku ihme odottelu tila vielä menossa yritettäisiin nyt sitten tosissaan pudotuspeleihin tai myydään kaikki ja otetaan edes taloudellinen hyöty mutta vähän tuntuu että nyt ei oikein suuntaa tiedä edes kukaan johdosta.
Lasihan on aina puoliksi tyhjä tai puoliksi täysi, se riippuu ainoastaan katsojan kaleidoskooppilaseista.
JYP on tehnyt sekä virheitä, että epäonnistuneita oikomisyrityksiä tässä kausien mittaan ja seuraus on ollut höperöhkö tempoilu asioiden kanssa ja huonot tulokset. Tämä on aina vaarana, jos ote lipeää kehityksessä, koska kilpajuoksu on tauotonta.
Esimerkkinä voin ottaa hyvin asiaa avaavan verrokin, joka samalla kertoo sitä, miksi JYP ei kurssiaan ole saanut oikaistuksi. Viitsiessään voi kaivaa tuolta jostain, mutta aikoinaan kun Jokinen tuli Jukurien penkin päähän, debatoitiin siitä, kuinka homma voi mennä sekaisin kun muutos on iso jne.
Tuolloin kirjoitin, että Jukureilla on jo valmiiksi identiteetti pelitavassa ja jos Jokinen sitä ja sen pohjalta ryhtyy rakentamaan, voi tulos olla yllättävänkin kova. Jukurithan ei ennen Jokista kuitenkaan heiluneet kärki kuusikossa asti, kuten nyt, mutta hyvät eväät siellä oli Jokisen työstää. Juuri näin on tapahtunut, eli se mahdollisuus mikä näkyi kuitattiin.
Tästä saa hyvän verrokin, kun JYP tilannetta katselee ja siihen vertaa. Meillä romuttui identiteetti väärän tyytyväisyyden varjossa ja jouduttiin toivotaan toivotaan tielle. Hankittiin valmennusta, hankittiin pelaajia, mutta se oleellisin oma peli identiteetti unohtui maltilla rakentaa. Homma meni enemmän niin, että odotettiin eri valmennusten korjaavan asian ja niin ei oikeassa elämässä tapahdu. Viimeisin loistoesimerkki tästä oli Rautakorpi.
On aivan eri asia valmennuksen rakentaa olevaan kivijalkaan oman näköistään kiekkoa, kuin keksiä uutta identiteettiä, samalla pyrkien tulokseen varsinaisessa postissaan valmentajana. Näin käy, kun homma karahtaa kiville kunnolla.
Ylle kirjoitetusta huolimatta, nyt viimein siellä tunnelin päässä näkyy valoa, Seppäsen ansiosta on viimein otettu lusikka kauniiseen käteen ja ryhdytty tekemään sitä, mikä olisi ollut to do listan ykkönen jo vuosikausia sitten. Tietenkään tästä et tuloksia nää vielä kuluvaan kauteen, ehkä et vielä ensi kaudellakaan, sillä urakka on iso päämäärä kaukana, mutta päättäväisyys ja kärsivällisyys on ainoa tie menestykseen.
Mitä tuo tarkoittaa hetkeen nyt, on a omien kasvattien esiin marssittaminen, mikä tarkoittaa, että kauden kulun oltua tämä, olisi kovin turhaa panostaa uusiin hakuihin parin säälipelin verran, se voi parhaimmillaan toteutua näilläkin ja vaikka ei toteutuisikaan se tärkein, eli tulevan rungon palasten oppirahat kuitataan tällä.
Samalla, vielä miettimättä suuremmin kuka on ruorissa ensi kaudella, nyt on tärkeää hakea askelmerkit JYPin omaan identiteettiin, eli vaikka täällä Seppänen saa lokaa oikealta ja vasemmalta, hän luo sitä asetelmaa, mikä Jukureissa oli Jokisen sinne tullessa. Avain on siinä, että tuleva valkku tietää, minkä pohjalle sen oman parhaansa rakentaa, eikä hänen tarvitse ryhtyä keksimään mikä se pohja on.
Se, että tuon päättömyyden konkurssi sattui juuri tähän juhla kauteen tietysti ymmärrettävästi aiheuttaa parranpärinää ja sen suurempia miettimättä säilä iskee summittain kaikkeen, niin ikävästi siihen millä rakennetaan, kun onneksi myös väistämättä siihen syltty tehtaaseenkin jonka tuotosta tämäkin kausi lopulta tulee olemaan.
Itselle se aika, kun ymmärsin, että paatti menee pohjaan jos ei kiireesti jotakin tehdä, oli aika, jolloin ei tunnelin päässä valoa näkynyt ja ihan niin kuin suurin osa täällä, minäkin laitoin toiveita ja lapsen uskoa, että kyllä se suosta nousee viimeistään meritoituneella ulkoa, jos et usko, niin katseleppa minun viime kauden lapsen uskoa kun tapeltiin siitä sääli paikasta. Todellisuudessa, jos yhtään minullakaan olisi lamppu syttynyt, olisi pitänyt olla helvetin pettynyt, että joudutaan tappelemaan säälipaikasta, mutta usko on sokea, minkäs teet.
Sinänsä, nyt ollaan uuden äärellä viimeinkin, mitään ei näy, mutta aarrekartta on piirretty, joten sitä seuraamalla löytyy tulos. Ihan samoin Tapahtui sen missionkin kanssa, oltuaan naurun alaisena pari - kolme kautta, tulosta viimein alkoi syntyä ja sama on tilanne nytkin, niin historia itseään joskus toistaa. Silloinkin satsattiin ensin omiin kasvatteihin, joista rakennettiin se runko, jolla kärki voi loistaa ja tehdä tulosta ja tämä tie se on nytkin. Tavallaan samoin on tehnyt aikajanassaan myös Ilves, vuosien sekoilun ja ulkoa haettujen valmennusten ja pelaajien karusellin jälkeen on viimein maltettu luoda ensin se oma jolle astinlaudalle sitten hommata niin valmennus kuin ulkoa pelaajatkin.
Valoa siis viimein näkyy tunnelin päässä, mutta nyt pitää olla vaan kärsivällinen, koska valmis ei synny tuosta vain, vaan ainoastaan sitoutuneella työllä ja päättäväisyydellä. Se on ainoa pelko, että vielä joku akrobaatti saa lyötyä kapuloita rattaisiin valittuun polkuun ja ollaan taas takaisin toivotaan toivotaan nollapisteessä.
