EU-demokratiasta
EU:han on järjestelmänä melko kaukana ihanteellisesta demokratiasta, mutta kyllä siinä kansankin tahto mutkien kautta näkyy. Mutta minusta EU ei väitäkään olevansa mikään demokratian perikuva. Se ei voi niin väittää, kun kaikki tietävät väitteen onttouden. EU:lle tärkeämpää on puolustaa demokraattista systeemiä ennen kaikkea jäsenmaissaan, mutta vähän muuallakin.
EU on luotu jäsenmaiden hallitusten väliseksi yhteistyöorganisaatioksi, ei kansan suoraksi äänitorveksi. EU:n demokratia perustuu tällä hetkellä siihen, että joka jäsenmaassa on voimassa demokraattinen systeemi, jossa kansa valitsee parlamentin edustamaan itseään ja tekemään päätöksiä. Jokaisen maan parlamentti valitsee mahansa hallituksen, ja nämä parlamenttien valitsemat hallitukset sitten edustavat kansojaan EU:ssa. Demokraattisuus toteutuu siinä, että parlamentti voi tarvittaessa aina erottaa hallituksen, jos hallituksella ei ole kansan parhaat mielessä.
Taitaa vaan olla Suomen etu, että päätösvalta EU:ssa ei ole demokratian kaikkien ihanteiden mukaan EU-parlamentilla, ainakin jos parlamentaarikot valitaan maiden väkilukujen suhteessa. Suomen reilut kymmenen edustajaa ovat sen verran pieni joukko yli 600 euro-MEP:in joukossa. Nyky meiningillä sillä Suomen hallituksen edustajalla on monissa asioissa se sama 1/15 vaikutusvaltaa, kun isojenkin maiden hallitusten edustajilla.
Joihinkin asioihin se kansanäänestyskin sopii, mutta turhan moni ratkaisu tulee silloin tehdyksi puhtaasti tunteella, kansalla kun ei tietoa tai halua hankkia sitä. Euro-aluekin taitaisi olla yhtä maata pienempi, jos Suomessa siitä olisi äänestetty. Vastakkain olisi ollut tunteet ja Euron tuomat hyödyt, joita kuitenkin on vaikea itselleen konkretisoida helpoksi rautalankamalliksi.
Minusta edustuksellinen demokratia tekee ihan riittävän hyviä päätöksiä, esimerkkinä siirtyminen euroon myös Suomessa. Monille vain tuntuu olevan vaikeuksia hyväksyä se demokratian perusprinsiippi, että enemmistön tekemää päätöstä on kaikkien tarkoitus noudattaa: minä itse omine mielipiteineni en ole niin tärkeä, että minun kantani on ainoa oikea mahdollinen kanta. Tuskinpa tämän periatteen hyväksyminen silti yhtään helpompaa olisi, vaikka enemmistö olisi oikein kansanäänestyksellä selvitetty. (vrt. kaiken maailman Suomi-irti-EU:sta liikkeet)
Viestin lähetti OldTimeHockey
EU mainostaa itseään demokratian perikuvana, mutta minulla ainakin on sellainen kutina, että kansan kantaa yhteen jos toiseenkin merkittävään asiaan on unohdettu kysyä.
EU:han on järjestelmänä melko kaukana ihanteellisesta demokratiasta, mutta kyllä siinä kansankin tahto mutkien kautta näkyy. Mutta minusta EU ei väitäkään olevansa mikään demokratian perikuva. Se ei voi niin väittää, kun kaikki tietävät väitteen onttouden. EU:lle tärkeämpää on puolustaa demokraattista systeemiä ennen kaikkea jäsenmaissaan, mutta vähän muuallakin.
EU on luotu jäsenmaiden hallitusten väliseksi yhteistyöorganisaatioksi, ei kansan suoraksi äänitorveksi. EU:n demokratia perustuu tällä hetkellä siihen, että joka jäsenmaassa on voimassa demokraattinen systeemi, jossa kansa valitsee parlamentin edustamaan itseään ja tekemään päätöksiä. Jokaisen maan parlamentti valitsee mahansa hallituksen, ja nämä parlamenttien valitsemat hallitukset sitten edustavat kansojaan EU:ssa. Demokraattisuus toteutuu siinä, että parlamentti voi tarvittaessa aina erottaa hallituksen, jos hallituksella ei ole kansan parhaat mielessä.
Taitaa vaan olla Suomen etu, että päätösvalta EU:ssa ei ole demokratian kaikkien ihanteiden mukaan EU-parlamentilla, ainakin jos parlamentaarikot valitaan maiden väkilukujen suhteessa. Suomen reilut kymmenen edustajaa ovat sen verran pieni joukko yli 600 euro-MEP:in joukossa. Nyky meiningillä sillä Suomen hallituksen edustajalla on monissa asioissa se sama 1/15 vaikutusvaltaa, kun isojenkin maiden hallitusten edustajilla.
Joihinkin asioihin se kansanäänestyskin sopii, mutta turhan moni ratkaisu tulee silloin tehdyksi puhtaasti tunteella, kansalla kun ei tietoa tai halua hankkia sitä. Euro-aluekin taitaisi olla yhtä maata pienempi, jos Suomessa siitä olisi äänestetty. Vastakkain olisi ollut tunteet ja Euron tuomat hyödyt, joita kuitenkin on vaikea itselleen konkretisoida helpoksi rautalankamalliksi.
Minusta edustuksellinen demokratia tekee ihan riittävän hyviä päätöksiä, esimerkkinä siirtyminen euroon myös Suomessa. Monille vain tuntuu olevan vaikeuksia hyväksyä se demokratian perusprinsiippi, että enemmistön tekemää päätöstä on kaikkien tarkoitus noudattaa: minä itse omine mielipiteineni en ole niin tärkeä, että minun kantani on ainoa oikea mahdollinen kanta. Tuskinpa tämän periatteen hyväksyminen silti yhtään helpompaa olisi, vaikka enemmistö olisi oikein kansanäänestyksellä selvitetty. (vrt. kaiken maailman Suomi-irti-EU:sta liikkeet)