Miten sinusta tuli Jokerifani?

[Baroni]

Kokeillaan, että innostuuko porukka kertomaan omia kokemuksia. Varsinkin vanhempien fanien muisteloita olisi kiva kuulla.

Itse "heräsin" Jokerifaniksi joskus vuonna 1995. Vanhempani ovat Länsi-Suomesta ja kannattavat kettuja. Pienenä kuitenkin isä vei meitä Jokerit-HIFK otteluihin saamaan kokemuksia matseista. Otto, Kurri ja Selänne tekivät vaikutuksen ja valisin joukkueeni.

 

[Tuoppi]

Noin 90-luvun puolessa välissä aloin minäkin käymään aktiivisesti. Sitä ennen joskus satunnaisesti kun mutsi oli silloin osuuspankissa töissä ja sieltä sai joskus lippuja nimenomaan jokereiden matsiin. Myöhemmin Faijan duuniin hankittiin henkilöstölle kausarit C2:seen ja C3:seen. Siitä se sitten alkoi. Tulihan sitä useammassa mestaruusmatsissakin oltua jo ihan faniuden alkuaikoina. Aika kultaa muistot ja "pikkukundina" kaikki oli tietysti helvetin paljon hienompaa kun ei tarvinnut vaivata päätään kaiken maailman analyyseillä.

 

[Target]

Ei oikeastaan tullut. Olen aina ollut, niin myötä kuin vastamäessä.

 

[Phåål]

90-luvun alussa faija vei muutamiin peleihin kattomaan juuri kanssa Jokerit-Hifk pelejä ja puoli oli helppo valita, kun jokereissa oli selännettä yms. ja suurin osa kavereista kannatti IFK:ta, niin pääsi kuittailemaan, ja sillä kuittailu tiellä jatketaan edelleen :) 13 vuotiaana olinkin sitten jo kattomassa 94 Oton maalia finaalissa yksinään, niinkuin kaikissa muissakin kotipeleissä, fanikatsomossa :) Ihanaa, upeaa :)

 

[-Niks-]

Joskus sillon junnuna tuli ihailtua Selännettä jokereissa ja näin ollen sitten jotenkin rupesin vähän enemmän kannustamaan jokereita. Kuitenkaan en sellainen fani nyt ole että tappio vituttaa, eli sellanen ei niin aktiivinen fani.

 

[Supernaut]

Muistaakseni ensimmäinen matsi jonka pääsin katsomaan, oli kaudella 91-92. Jokerit tuli automaattisesti noihin aikoihin, ei silloin muuta mietitty, eikä varmasti ensimmäisellä ottelullakaan ollut pienin vaikutus siihen kumpi statilaisista valittiin. Kiekko vain vei mennessään.

Kuten Tuoppikin jo sanoi aikasemmin, aika kultaa muistot. Mutta haluaisin silti päästä vielä kärpäseksi kattoon siihen aikaan, kun vielä junnuna oltiin niin täysillä mukana ja elettiin sitä elämää täysillä. Kausikortti on ollut enemmän tai vähemmän aktiivisesti vuodesta 96(?), ja sellainen tulee hankittua ensi kaudeksi jos rahaa ja aikaa tuntuu piisaavan.

Jokerit aina.

 

[Happis]

Elettiin Syksyä 1995, ensimmäiset jääkiekkomuistot on saman vuoden keväältä, maailmanmestaruudesta tietty. Telkkarista tulee Jokerit-Lukko ja kysyn isältä, kumpaa hän kannustaa. "Noita vihreepaitaisia." Sattuipa vielä niin mukavasti, että Jokerit voitti kyseisen ottelun 10-1.
Sitten on reilun kauden mittainen tauko varsinaisissa muistoissa, mitä nyt eskarissa muistan Jokereita aina hehkuttaneeni. Kunnes keväällä -97 isäni sai vapaaliput viimeiseen välierään Ilvestä vastaan (7-1?) sekä molempiin stadin finaaleihin töpseleitä vastaan. Sen jälkeen ei ole ollut puhettakaan muista seuroista, vaikka kaikki kaverit vuotta myöhemmin hyppäsivätkin IFK:n kelkkaan.

Edit: Lisättäköön varhaisvuosien ehdottomaksi suosikiksi Sulander. Tule Sulo kotiin :)

 

[iibor]

Minustakaan ei koskaan tullut jokerifania, olen aina ollut. Synnyin vuonna 1986, ja ensimmäisessä pelissä kävin jo samana vuonna. Lisäksi asiaa auttoi se, että iskä pelasi 7 peliä jokerien paidassa kaudella 1982-83 19-vuotiaana:)

 

[Sape28]

Syksyllä 87, Jokerien tiputtua divariin mun "ura" Jokerifanina sai alkunsa. Pihapeleissä oltiin kovasti Jokereita kun frendien kanssa pelailtiin, ja sitten eräänä sunnuntaina kyseisenä vuonna yks frendi kysäskin, että lähdetkö matsiin? Siitä se lähti liikkeelle, enempää ei tarvittu, olin myyty heti.

Kultaisia muistoja on paljon, yhtenä parhaimmista vuoden 94 mestaruus. Ensimmäinen kerta kun voitettiin jotain suurta himassa, se on edelleen mun mielestä paras mestaruuksista, jos niitä mihinkään järjestykseen voi laittaa. Toinen iso juttu on keväältä 89, kun noustiin takasin liigaan. Meikäläinen täytti samana päivänä 13v., joten se on jäänyt mieleen yhtenä parhaimmistä synttärilahjoista...

 

[pena61]

1970 luvun alussa meilläpäin Tuusulassa oli koulussa melko ylivoimainen enemmistö porukoista IFK-mielisiä. Kun sitten lätkästä kiinnostuin ei olisi tullut mieleenkään mitään hurriporukkaa alkaa kannattaa. Altavastaajana koulussa oli, mutta siitä se sisu kasvoi.Taisin pienessä mielessäni vuoden "kannattaa" HJK:ta joka silloin pelasi mestaruussarjaa. Kun joukkue sitten lopetti toimintansa oli itsestään selvää siirtyä Jokeri-leiriin. Varmaan se eka mestaruuskin 73 saattoi vaikuttaa asiaan.
Ekan pelini kävin katsomassa helmikuussa 75 ja Jokerit kyykytti IFK:ta 7-4. Tumba teki 3 maalia, Ari Mäkinen taisi tehdä uransa ekan liigamaalin, nallipyssyketju porhalsi tehokkaasti, Ilpo Koskela väisti Linnonmaan kovan taklauksen... paljon mukavia muistoja tuosta pelistä. Ja sen jälkeen minusta todella tuli se ns. FANI. Runsaaseen 30 vuoteen on mahtunut paljon muistoja eikä varmaan 80-luvun synkimpinä päivinä olisi uskonut miten vahvaan asemaan Jokerit tulee joskus nousemaan. Silloin mentiin kausi kerrallaan ja toivottiin ettei tehdä konkurssia ja pysytään liigassa. Nyt tavoitteet eri tasolla.
Toivottavasti nykykannattajat ovat yhtä sitkeitä kuin minäkin eivätkä käännä takkia vaikka menestystä ei aina tulisikaan. 15 ekaa vuotta (yhtä kautta lukuunottamatta) suurinpiirtein rämmittiin joka vuosi mutta ei olisi tullut mieleenkään vaihtaa jengiä.
Joskus tuntuu ettei sitä koskaan kasva aikuiseksi, niin kovasti nämä kevään pelit jännittää. Kai se sitten on huono merkki, jos joskus tää homma ei enää kiinnosta. Sitten pena61:llä on jotain vialla ;)
Kaikki kannattajat liikkeelle ekasta välierästä lähtien. Tuntuu siltä että Jokeri-kannattajat ovat tottuneet liian hyvään. Finaaleihin ei enää nykyisin mennä ihan miten päin vaan, joukkue tarvitsee kannustusta myös suurelta yleisöltä, ei pelkästään faniporukalta (jokan sinänsä tekee arvokasta työtä)!

 

[yyz]

80 –luvun lopulla Jokereiden vielä pelatessa divarissa kaveri vei katsomaan Bogo Cupin ottelua HIFK:ta vastaan. Siitä se ajatus sitten lähti.

Kausikortti ollut kaudesta ’91-’92.
Ensin vanhassa hallissa E4:ssä ja sitten on istuttu samalla paikalla Hartwall Areenassa vuodesta ’97.

 

[Tadu]

90-luvun alussa faija vei muutamiin peleihin kattomaan juuri kanssa Jokerit-Hifk pelejä ja puoli oli helppo valita, kun jokereissa oli selännettä yms. ja suurin osa kavereista kannatti IFK:ta, niin pääsi kuittailemaan, ja sillä kuittailu tiellä jatketaan edelleen :)

Täysin sama juttu itsellä.

Faijalla oli vanhalla hallilla kaukalopallopeli (tai harkat, en muista) ja hallin käytävällä käveli vastaan itse Teukka-Salama. Enhän minä saanut sanaakaan suustani katsoin vaan suu auki kun faija heitti jotain läppää Teemun kanssa. Siinä sitten Teemu kirjoitti nimmarin jutustelun jälkeen ja jatkoi matkaansa. Muistan koko tilanteen hyvin vaikka siitä onkin jo jotain 15 vuotta.

 

[Dynamo#79]

Se tapahtui aivan 90-luvun alussa. Faija on kannattanut Jokereita 70-luvulta asti, joten valinta oli aika selvä. Aloin käymään faijan kanssa peleissä n. 7-vuotiaana ja pikku hiljaa Selänne & kumppanit vetivät mukaansa.

Mika Strömbergin hattutemppu Reipas-Lahtea (vai mikä sen nimi nyt sillä kaudella olikaan) vastaan Helsingin jäähallissa on ensimmäisiä muistoja, joka on piirtynyt pysyvästi muistilokeroihin. Se taisi olla ensimmäisiä pelejä, joita olin katsomassa.

Mikähän ottelu muuten mahtoi olla kyseessä kun Selänteelle laulettiin vanhassa hallissa ottelun jälkeen joku biisi ennen Winnipegiin lähtöä? Muistan olleeni paikalla todistamassa hetkeä. Joku jäähyväisottelu? Muistaako joku paremmin?

 

[Tanskanen]

Joskus 5-vuotiaana nappulana se alkoi. Asuin vielä sillon Värtsilässä, pohjois-karjalassa.
Olin eräällä frendillä käymässä eräänä talvisena iltana. Kaveri halusi leikkiä, mutta ite
jämähdin hänen faijansa kanssa kattomaan lätkää telkkarista. Eipä siitä paljoa sillon
ymmärtänyt, mutta Jokereihin sillon kiinty. Matsin lopputuloksesta ei oo hajuukaan,
eikä oo vastustajastakaan.

Ensimmäisen matsin koin vasta Areenalla Kiekko-Espoota vastaan. Kummisetä
mut sinne vei. Siitä se rakkaus joukkuetta kohtaan sitten kasvoi.

Nyt on ollu kahtena kautena kausikortti fanikatsomoon. Kyllä, vasta kaksi kautta.
Ei paljoa koululaisena ollut varaa matkustella Riihimäeltä Areenalle kattomaan Suomen
parasta kiekkoa.

Nykyään Jokerit on iso osa elämää. Sanoin ennen pleijareiden alkua työnantajalle,
että "Mä oon sitten pleijareiden takia välillä pois töistä. Jos ei käy, niin laita lomarahat
tilille". Luonnollisestihan se kävi.

 

[Tuomas]

Mikähän ottelu muuten mahtoi olla kyseessä kun Selänteelle laulettiin vanhassa hallissa ottelun jälkeen joku biisi ennen Winnipegiin lähtöä? Muistan olleeni paikalla todistamassa hetkeä. Joku jäähyväisottelu? Muistaako joku paremmin?

Taisi olla Malmöä vastaan joskus loppukesästä ennen kauden alkua. Oli jotain vääntöä kun Winnipeg ei meinannut antaa lupaa peliin ym.

Paikalla tuli tuollakin oltua ja muistan kun matsin jälkeen 15v skideinä hypättiin satojen muiden kanssa pleksin yli kaukaloon heittämään onnentoivotukset Selänteelle NHL:ään.

Jokerifanius alkoi ja kasvoi jo vuosia ennen mutta niistä myöhemmin paremmalla ajalla.

 

[Gags]

Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Elettiin vuotta 1970 tai 1971.

 

[tumba17]

Oma fanius alkoi varsinaisesti 70-luvun alussa, vaikka jo 68 on ekat matsit käyty katsomassa, kun asuttiin Manskun ja Nordiksen kulmassa. Kaudella 71-72 kävin jo katsomassa faijan kanssa kaikki kotimatsit ja sitten kaudesta 73-74 eteenpäin oli kausari taskussa reilut 10 vuotta (A4). Sitten intti/opiskelu ja duunisyistä matseissä käynti väheni aika reippaasti. Tosin divariajankin matseja tuli seurailtua, vaikka pelin taso oli varsinkin ekana divarikautena oli aika syvältä. Nykyään mm. asuinpaikka rajottaa matseissa käyntiä, mutta aina Suomessa ollessani pyrin olemaan paikalla.

Rotsi ei kääntynyt missään välissä, vaikka aika vaikeita kausia elettiin pitkään. Toisin kävi parhaalle kaverilleni, joka siirtyi tuohon punapaitojen porukkaan, siitä on pitänyt aina tavatessa ja etenkin myöhemmin illasta muistuttaa. HIFKn kanssa oli silti melkein joka vuosi kohtuullisen tasaista, vaikka sarjataulukossa oltiinkin monta vuotta ihan eri ilmansuunnissa.

Vaikka tiukin fanius onkin jo aikojen saatossa pehmentynyt, vaimo edelleen jaksaa ihmetellä miten ns. aikuinen mies voi ottaa matsit niin tosissaan ja tunteella, heh!

 

[Lager Lager]

Pentuna joskus 80-luvun puolivälissä faija vei ensi kerran peliä katsomaan tepsiä vastaan. Silloin vielä ei peli itsessään kovinkaan paljon kiinnostanut, mutta siemen kannattajuuteen oli jo kylvetty. Divarista nousun jälkeen aloin käymään peleissä.

 

[Jack Daniel's]

Faija vei matsiin muistaakseni kaudella 92-93. Vastustajana taisi olla IFK. Lopputuloksesta ei mitään muistikuvaa, mutta siitä se hiljalleen lähti...

 

[Gandalf]

70-luvun alkua elettiin. Iso broidin mukana ensin, myöhemmin sitten kavereiden kanssa. Tulihan siinä nähtyä koko joukko loistavia pelaajia, mutta myös kaoottisia vuosia ja taistelua olemassaolosta. Siis ihan kirjaimellisesti... Karsintasarjaa seurattiin monena vuonna mutta IKINÄ ei tullut mieleen kannattaa muuta jengiä kuin Jokereita !
Voitot IFK:sta olivat tietysti suuria juttuja, itse asiassa paljon merkityksellisempiä kuin nykyään, sillä silloin pelattiin neljä paikallista kaudessa. Muistuu mieleen muuan 10 - 2 voitto jossa nuori mies nimeltä Jari Kurri teki 1+4 :)
Tuli nähtyä kaikki "Grande finalet" eli kauden 82-83 finaalit, jotka naapuri vei 2-3, meidän johdettua jo 2-0...
Divarin kautta uuteen nousuun ja Teemun ja kumppaneiden kanssa JKL:n jäällä -92 juhlimassa kauan odotettua mestaruutta. Uskomaton kausi ja niin olivat seuraavat vuodetkin :)

Tämä kannustuslaulu kiteyttää kaiken:

On vain Jokerit! (taputuksia)
Super-Jokerit! (taputuksia)
Puna-keltaiset! (taputuksia)
Stadin Ykköset! (taputuksia)
La-la-la-laa...
La-la-la-laa...
La-la-la-laa...
La-la-la-laa...!

 

[Hapsiainen]

Taisi olla vuosi 90 kun kävin siskon kanssa katsomassa Korson Elviksen ja Teukan peliä ja siitä se sitten lähti! Lisäpontta antoi että puoli sukua on julleja ja pitihän meidän näyttää että on suvussa vielä ihan täyspäisiäkin tapauksia olemassa!-}

 

[Seti]

Senkin uhalla että tutut tunnistaa...

Eka muisto 1980 tai jotain. Faija vei ekan kerran matsiin. Flaba on tallella. HIFK-Lukko. Tulosta en muista. Mutten lämmennyt.

Skoleaika 81-85 Tikkurila ! P. Aaltonen ! T. Wide ! Molemmat heitti jotain 5+11 koulumatseissa. Loogista että skolemestaruus oli pelkkä muodollisuus näiden kahden superjunnun ansiosta. (Sen ajan scoutit ois varmaan verrannu noita Crosbyn ja Malkiniin) Noilta vuosilta muistona tietenkin myös TJV ja Mamba.

Toka muisto 85-86. Paras kaveri oli Jokerit. Henkeen ja vereen. Snaijasin ettei tolla nipulla latvaan asti pääse. Ja voitin vedon "kumpi sijoittuu paremmin" Skole loppu ja tiet erkani.

Kolmas muisto - nykypäivä. 87-88, vähän vanhempana. Uudet piirit peruskoulun jälkeen. Silloisen parhaan kaverin kanssa, joka on vieläkin paras kaveri, päätettiin siirtyä isoihin piireihin. Vantaalta Helsinkiin ! Loogisesti HIFK:in matsiin. Peli oli HIFK-Ilves. Yleisöä 6500 tai jotain. Kotijoukkue voitti jatkoajalla. Voittomaalin jälkeen fiilis oli lähinnä höh ? Muutama taputus ja jengi lampsi himaan. TJV kynti 2. divarissa. Ja niitä pelejä tuli nähtyä aivan tarpeeksi (15-2 tai 3-9) harvemmin jännitystä. No olihan siinä divarivuosikin. Wayne Thompson ja KalPa Tikkurilassa oli kyllä ikimuistoinen kokemus. Jos en väärin muista ni päätty 2-7. Wayne 2+3 tai jotain.

Niin, tuon HIFK pettymyksen jälkeen katselimme että mites toi Jokerit. Pelaa divarissa, mutt ei ne ny niin paskoja voi olla. Sentään kolmantena tai jotain. Sinne siis. Jokerit - Karhu-Kissat. Yleisöä jotain 1500. Mutt katsomossa meno oli kun moukarihäkissä ! Lopputulosta en muista, joten voi olla ett Kissat voitti...

Tuon HIFK 6500, ja Jokerit 1500 yleisöa matsien jälkeen sitten pohdimme, erittäin lyhyesti, mihin matsiin seuraavaksi. Lopputulos, systeri sai ajaa meidät Jokerit-JoKP matsiin, yleisöä yli 5000 ja Mela (?) ratkaisi jatkoajalla 5-4. KOKO halli räjähti. Mun systeriä lukuunottamatta. Se kun styylas yhden HIFK:in kundin kanssa.

Eli: Jokerit noin vuodesta 1988.

 

[Nude]

Ensimmäiset jokerimuistot taitaa olla vuodelta 1995, kun telkusta muistuu mieleen Janecky, Varis, Lindroos, Strömberg, Saarela, Lind ynm. Joskus tuli nordiksella käytyä satunnaisesti kattomassa paikallispelejä iskän ja isoveljen kanssa. Siitä se sitten lähti. Varsinainen innostus alkoi, kun -96 broidin paras kaveri Jani-Matti Loikala sai sopparin jokereihin. "Fisu":lta sitten saatiin paljon vapaalippuja peleihin, ja meikäpoika oli jo sitten niin jokeria, että kaikki liput ja pelipaidat löytyi (vieläkin sininen Strömbergin paita kotona). Sattuikin sopivasti, että vielä peräkkäisinä vuosin -96 ja -97 lohkesi mestaruus, ja silloin kuittailtiin naapurileiriläisille koulussa. Vaikka Loikala siirtyikin muistaakseni SaiPaan, jonka jälkeen käväisi kerhossa ja Jypissä, niin jokerius säilyi minussa, kun vielä lisäpotkua antoi 97 rakennettu uusi halli, tai no, Areena. Vaikka ikinä ei ole omaa kausikorttia ollutkaan, niin iskä kun oli ja on autokeskuksessa töissä, saatiin lähes jokaiseen peliin liput joihin haluttiin. Lisäksi mulla oli tällä kaudella pelaajakortti, ja pääsi jokaiseen runkosarjan peliin. :) On niitä siis muutama peli tullut katsottua.

 

[enigma]

Joskus ala-asteen ensimmäisillä luokilla innostuin Sm-liigasta. Kiitos erittäin halpojen suklaalevyjen, jotka sisälsivät Sm-liiga pelaajien tarrakortteja joita koko koulun pojat keräili. (Miksei tälläisiä mainoskikkoja ole enää olemassa?!)

Syy miksi päädyin kannattamaan juuri jokereita oli se, että halusin olla erilainen. Lähes kaikki kun kannattivat hifkiä. Tiedä sitten miksi.

Myös narriteema vetosi minuun enemmän kuin ruotsalainen joukkue. Ekoissa matseissa kävin -90 luvun alussa äidin kanssa, jonka pakotin viemään minut matseihin muutaman kerran kaudessa. Maantieteellinen sijainti ei mahdollistanut suurempaa kannatusta vaikka otteluita olisin halunnut seurata enemmänkin paikan päällä. En muuten muista, että jokerit olisi hävinnyt matsiakaan joita kävin katsomassa.

 

[Cemetery Gates]

Miten sinusta tuli Jokerifani? Eli tehtiinkö ensin kuohinta vai lobotomia?