Kiitokset kokeneille edellisen kommenteista! Uskon että jaan monen Jukurihenkisen kanssa samoja ajatuksia. Toisaalta näistä ”avautumisista” tulee aina hiukan kaksijakoiset fiilikset.. Toivottomuus kun ehkä haluaisi itse jotenkin yrittää auttaa ja olla mukana kehittämässä toimintaa mutta ei silti voi tehdä mitään. Olisi hienoa saada organisaatioon kuuluvia ymmärtämään, mitä me tunneryöppyjä kaipaavat toivomme ja haluamme. Palvelua kehittäessä harvoin onnistutaan, kun tehdään ajatuksella "kyllä minä tiedän mitä ihmiset haluaa..." tai "minusta tämä vaikuttaa kuningasidealta...". Täytyy kysyä asiakkaalta mitä he haluavat ja ainakin jotain kehittää myös yhdessä asiakkaan kanssa, kysyttekö?
Kuten mm.
@Mars_Lumo totesi, ei pelaajien synttärionnittelut somessa meitä kovin montaa yhteisöön kuuluvaa pitkäksi aikaa lämmitä. Toki näitäkin saa tehdä mutta hiukan valjuksi pelaajakuvat onnitteluineen jää.. Väriä tähänkin saisi, kun Kaisa otat kahvit termariin, viet onniteltavan ravikselle piknikille, kysyt muutaman kysymyksen juhlakalulta ja videoit setin eri kanaviin, ei ole iso homma. Tai keksit itse paremman, ei kaiken tuotetun materiaalin tarvitse olla ”teollisen jäykkää” ja kauhean virallista.
Itsellä jälkikasvua hyvin alkutaipaleella jääkiekon parissa. Juniori-Jukurit tekevät Mikkelissä aivan kullanarvoista kasvatustyötä lasten parissa! Olen seurannut muutaman vuosikymmenen mikkeliläisiä urheiluseuroja (en kaikkia, pääasiassa joukkuelajeja) ja ollut itse mukana toiminnassa eri rooleissa. Voin aivan rehellisesti sanoa, että se suunnitelmallisuus harjoittelun ja liikunnalliseen elämäntapaan kasvattaminen on Mikkelin mittapuulla todella timanttista Juniori-Jukureissa. Kuinka valmentajat koulutetaan, kuinka valmentajat opetetaan ohjaamaan lapsia, kannustamaan ja innostamaan sekä kuinka innoissaan valmentajat ovat itse omasta työstään, jota tekevät suurimmaksi osaksi lähes talkoina. Nämä ovat todella tärkeitä elementtejä kun ”tehdään” liikuntaa harrastavia lapsia. Nämä yli 500 pelipassin omaavaa lasta ja nuorta seuraavat silmät loimuten nikohuuhtasia, petruspalmuja, ketä milloinkin. Näitä supermiehiä ja esikuvia seuraavat myös sellaiset lapset, jotka eivät välttämättä itse halua harrastaa liikuntaa seurassa tai jopa ollenkaan, eikä kaikkien tarvitsekaan. Mutta onko meillä/ teillä Jukuriyhteisön tavoittelijoilla varaa olla syöttämättä näitä tulevaisuuden tekijöitä?
Nostaisin tapetille jopa kohtalaisen ulkomuodon omaavan maskotin, Mr. Heimon. Kun on tällainen hahmo luotu, miksi sitä ei käytetä? Kotipeleissä olen nähnyt kyseisen viikingin taputtamassa ja antamassa ylävitosia lapsille. Hyvä, mutta siihenkin touhuun tarvitaan karvapuvun sisään enemmän energiaa ja heittäytymistä (muistakaa seuraavaa Heimon liikuttajaa rekryttäessä). Miettikää mitä mr Heimo voi yhteisöön tuoda ja kouluttakaa Heimo! Kotipelien lisäksi kuvittelen (koska en muuta tiedä), Heimon pölyttyvän kaapissa. JukuriShop ei voisi Mikkelissä paljon keskeisemmällä paikalla enää olla, mutta lähes aina ohi kulkiessa ainut liike mitä siellä tapahtuu, on päivystysvuorossa olevan myyjän peukalon pyyhkäisyt facebookissa. Kirjoitan näin, kun en muusta tiedä --> läpinäkyvyys!
Kun lapsista aloitettiin: juuri tuollaiset karvaiset hahmot vetoavat vielä nykypäivänäkin lapsiin. Kaupungin ydinkeskusta, JukuriShop, Mr. Heimo, panostakaa myös tämän kehittämiseen ja hyödyntämiseen paremmin, Heimo pois kaapista pölyttymästä ja Shopille sekä sen ympäristöön Jukuri-väristä liikettä. Jos Heimo on näkyvillä ja liikkeellä, lapset kiinnostuvat. Lasten mukana on aikuisia ja on mahdollista, että myös aikuiset kiinnostuvat. Valtaosa ihmisitä ei asu myöskään Kalevankankaalla. Mr. Heimo ja muut myynti-ihmiset, menkää sinne missä vähenevät Etelä-Savolaiset ovat! Missä ne ovat? Ottakaa selvää, mutta ainakin niitä on nähty Graanin kauppakeskuksella, keskustan liepeillä ja erilaisissa muissa tapahtumissa kuin Jukureiden kotiottelut. Kausikorttien kaupustelu ei ole kielletty myös perinteisimmillä tavoilla. Sähköiset alustat ovat nykypäivää ja niiden pitää olla kunnossa mutta väitän ainakin kiinnostuksen ja harkinnan kausikortin hankkimisesta heräävän, kun se tehdään omalla innostavalla ja asiakkaista kiinnostuneella otteella. Luokaa uusia myyntikonsepteja, ideoikaa, kokeilkaa ja toteuttakaa! Uskon tämän olevan työtänne vaikken siitä mitään tiedäkään, vaikka haluaisinkin.