Ok. Eli sun ajatuksesi on että kun palstan taso on paskaa niin go with the flow?
Itse koen että tuo on juuri surullista, jos ne vähät asialliset kirjoittajat alkavat suoltaa samaa aivotonta shittiä muiden kanssa. Olen täysin samaa mieltä kanssasi siitä että yleinen taso on erittäin huono ja keskustelu todella pinnallista.
En ole saanut enää samaa lisäarvoa fiksummasta kirjoittelusta vrt. aiempaan, joten why bother on lähinnä oma suhtautumiseni - ei niinkään "go with the flow". Panos-tuotossuhde mietityttää. Ja mietityttää todella monta muutakin kirjoittajaa, olen vaihtanut tästä jonkun verran yksityistä viestiä taannoin paljon aktiivisempien kirjoittajien kanssa.
Toinen iso ongelma on että väkisin yritetään vääntää toisten ajattelua eri muottiin. Eli yritetään tappaa ne erilaiset mielipiteet ja pyritään tukahduttamaan keskustelu. Tässä kohtaa ehkä voit katsoa peiliin ja miettiä tuoko tuo "negapettereiden ojentelusi" mitään lisäarvoa palstalle vai syyllistytkö itsekin tason madaltamiseen tältä osin?
Oma antini on varmasti osittain yksipuolista ja välillä provosoivaa, myönnetään. Mutta mieluummin niin että syntyy keskustelua kuin niin että yritän ohjata toisten mielipiteitä oikein kannattamiseen. Tai tuo on ainakin pyrkimys. Välillä siinä toki epäonnistuen radikaalisti erikoisen ja huonon huumorintajuni takia.
Tässä moralisointi on "hieman" kyseenalaista ottaen huomioon keskustelun polarisoitumisen. Samalla tavalla sinä meuhkaat ja puutut niiden viesteihin jotka negapettereitä ojentaa, ja perusfundamentti tähän lähtiessä kusee omasta mielestäni jo siinä että tuo negapetteröinti perustuu usein kaikkeen muuhun kuin pelkkään asiaan, se perustuu usein vääjäämättä virheelliseen tulkintaan ja yksioikoiseen ajatteluun asioista. Lisäksi, differoivasta vinkkelistä vielä, kuten vitutusketjussa nimimerkille
@Rote Sau tuotin oman kirjoitukseni, pyrin tuon voimakkaan kannanottoni tekemään perustelemalla.
"Oikein kannattaminen" on myös yksi ilmiöitynyt vakioteema, joka ei myöskään perustu oikein muuhun kuin harhaisiin mielikuviin joista muodostetaan palstatotuus joka otsikoituu tuollaiseksi. En minä näe, että tuo "oikein kannattaminen" olisi oikeasti kenellekään tai kenenkään toimesta määritelty auki, ja siten sen nouseminen aina keskustelun kohteeksi on uhriutumisen synnyttämää harhakuviin perustuvaa defenssiä. Minä en halua ohjata ketään toimimaan yhtään millään tietyllä tavalla, mutta "väärin vittuunnuttu" on toki asia johon sarkastisesti voin ottaa kantaa koska periaatteen tasolla minä en halua olla osa keskustelua jossa perustetaan suurin osa omasta sisällöntuotosta siihen että se oma hetken mielijohde (jossa liian moni asia on paskaa paitsi kusi) synnyttää harkitsematonta ja liian hallitsevaa auraa. En ole muiden hyvin menestyvien liigajoukkueiden osioissa (Kärpät, Tappara, JYP) törmännyt samassa määrin tällaiseen omituiseen ja hyvin hallitsevaan alemmuuskompleksiin.
Mutta syyllistämällä yleisöä sinne ei tule yhtään enempää sakkia. Ei kai tuohon ole muuta lääkettä kuin markkinointi/kampanjat/näkyvyys jne?
Mikäli "ei ne pärjää kuitenkaan" on se vallitseva fiilis niin en näe markkinointia tai näkyvyyttä korjaavana toimenpiteenä. Valitettavasti.
Aika pitkälti tässä on kyse kulttuurista, ja jos halutaan kulttuuria muuttaa, tulee myös ihmisten vähän avata sitä omaa suhtautumistaan ja olla vähän vähemmän ahdasmielistä. TPS on palauttanut uskottavuutensa isossa kuvassa urheilullisella saralla, ja kulttuuri ei silti muutu mihinkään. Ei organisaatio pysty hamaan tappiin saakka vaikuttamaan siihen että ihmisten suhtautuminen ei muutu. Tämä on oma mielipiteeni, ei mikään aukoton totuus.
Lisäksi loppukädessä urheilu on urheilua, ja se kannattaa nähdä sellaisena. Siihen kuuluu triumffi yhtä paljon kuin siihen valitettavasti kuuluu vastoinkäymiset ja milloin mitkäkin alhot. Ymmärrän kuluttajan vinkkelin tässä kuitenkin, ja sen että maksettu lippu ja ottelutapahtuma nähdään kulutushyödykkeenä sekä että kilpailu ajankäytöstä on kovaa. Jossain määrin ymmärrän että tämä määrää, mutta toisaalta se saa juuri Turussa aivan uskomattoman suuria mittasuhteita.
Moni turkulainen jääkiekon seuraaja kärsii tällaisesta omituisesta alemmuuskompleksista joka ei muutu, vaikka joukkue miten pärjäisi. Tai muuttuuhan se, heti kun on oikeasti jotain konkreettista menestystä tarjolla. Matka ei kiinnosta, mutta lopputulos ja päätepysäkki kyllä. Tähän ajatteluun itse kaipaan muutosta ja myös lähimpiä tuttaviani pyrinkin ohjaamaan heittäytymään enemmän siihen suuntaan että me oikeasti puhutaan urheilusta, helvetti soikoon. Nihilistinen ja joka asiasta vittuuntuva katsoja esim. minun kanssani matsissa on aika iso taakka, ja haluaisin nähdä enemmän sellaisia jotka näkevät mahdollisuuksia ja jotka käsittelevät pettymyksensä siltä kannalta että se joskus urheilussa yksinkertaisesti on väistämätön asia kohdata. En minä jaksa jatkuvasti vetää perässäni niitä "käännytettäviä" jollaisia nykyään tuntuu löytyvän todella paljon kauden mittaan, kunnes sitten menestyksen oikeasti ollessa lähellä nämä samat tyypit muuttuvat kaikkea Tepsiin liittyvää rakastaviksi yksisarvisiksi. Minusta näiden ihmisten toiminta on vähän teennäistä.