Mä ikävä kyllä raivoan useimmiten läheisilleni. Äiti on monta kertaa saanut niskoilleen kaikki päivän aikana kertyneet asiat. Mä kun suutun, niin mä osaan olla todella ärsyttävä ja ilkeä kaikille muille. Mä en välttämättä tarkota sitä mitä sanon, mutta sanon sen kuitenkin, vaikka se loukkais toista. Monta kertaa oon hävennyt etc.
Itkeminen helpottaa todella paljon, vaikka mun isosisko monesti sanookin mulle: "Tämmönen juttu ja sä alat itkee.", mutta se ei uskalla ite itkeä. Mä olen aina näyttänyt tunteeni, en ehkä kaikille, mutta läheisilleni.
Autolla ajo rauhoittaa myös kummasti. Siinä ei voi pelkästään ajatella niitä asioita vaan joutuu vähän laittamaan huomiota myös ajamiseen. Jos vielä pääseen maantielle kaasuttelemaan niin kummasti mä ainakin rauhoitun.
Ja nämä kokemukset ovat tosi tuttuja, vähintään kerran viikossa kun tulee skitsahdettua...