Kummallisesti ystäväni tuntuvat olevan vaan yksilöitä - sukupuolinen suuntaus ei tunnu juuri erityisesti korreloivan persoonallisuuden kanssa. En ajattele että tuo tyyppi on "homoystäväni" ja tuo toinen "neekeriystäväni" ja tuo kolmas "kokoomusystäväni". Yksilöllisiä ihmisiä tuntuvat kaikki olevan. Varmaan täysin sivistyneessä yhteiskunnassa ei sukupuolinen suuntaus olisi sen kummempi juttu kuin nykyään on poliittinen tai uskonnollinen mielipide (jotka aikoinaan olivat hyvin arkoja asioita, ja monen vähemmistön piti visusti pysytellä "kaapissa" vainojen pelosta). En ymmärrä miten kahden aikuisen ihmisen vapaaehtoinen, rakastava sukupuolisuhde olisi jotenkin syrjimisen, vieromisen tai oudoksumisen aihe. Ketä oikeasti kiinnostaa mitä suhteessaan tekevät? Ehkä sitten joku anaaliyhdyntä on joillekin kovin kauhistuttava asia, mutta rakkaat JA:n kirjoittajat, ette ilmeisesti ole viattomuudessanne koskaan lukeneet puhtaasti heteroille tarkoitettuja pornolehtiä tai katselleet heteropornoa videoilta? No, tiedoksi sitten vaan: jotenkin tuntuu olevan kovin rakas fantasoinnin kohde tämä. Etenkin heteromiehille. Hyi.
Esitänpä tässä ajan kuluksi tulkintani siitä mistä näissä irrationaalisissa ennakkoluuloissa on pitkälti kysymys. Kristillinen etiikan fundamentalistisesti tulkitun version vaikutushan se siellä taustalla luuraa. Eli pari tuhatta vuotta läntisessä kulttuurissa kiellettiin kokonaan sukupuolisen nautinnon ja hedonismin ajatukset, eli käännettiin selkä antiikin monimutkaisemmalle ja vähemmän kesylle kokemukselle. Kristillisen doktriinin tasolla seksi oli tarkoitettu tiukasti vain ja ainoastaan suvunjatkamiseen. Nautinnolla ei ollut mitään osuutta asiaan. Käytäntö oli tietysti sallivampi, eli kaksinaismoralismi vallitsi laajoilla aloilla, mutta virallisesti seksuaalisuuden vahvat ja irrationaaliset voimat pyrittiin pitämään kahlittuina, hallittuina ja pitkälle kiellettyinäkin. Seksi ja seksistä nauttiminen olivat kristillisessä perinteessä häpeällisiä ja torjuttuja asioita.
Moderni pyrkimys kokemuksen rationaaliseen hallintaan myös vahvisti tätä seksuaalikielteisyyden perinnettä, joten torjumisen kulttuuri jatkui, vaikka uskonnon vaikutus heikentyikin. Vasta seksuaalinen vallankumous 60-luvulla vapautti doktriinin ja käytännön paremmin kohtaamaan toisensa. Mutta ei kulttuuri niin nopeasti muutu kuin pintatasoillaan - syvällä mentaliteetissamme elää vielä vahva seksuaalisuudenvastaisuus ja puritanismi ja seksuaalisten impulssien häpeily. Tässä tilanteessa saavat sitten vähemmistöt olla tämän kielteisyyden sijaiskärsijöitä. Jos on "hetero" niin on kulttuurissamme universaali, eikä erityisesti seksuaalisuutensa määrittelemä. Voi siis pitää puuhailunsa yksityisasianaan ja piiloutua normin leveän selän taakse turvaan. Mutta "homot" tai "lesbot" ovat taas päinvastoin normista poiketessaan sukupuolisuudestaan luokittelun saaneita eli "likaisen" ja vaarallisen seksuaalisuutensa hallitsemia. Torjunnan voi turvallisesti kohdistaa tähän "likaiseen" seksiin ja olla huomaamatta mitä pimeitäkin ja hallitsemattomia voimia omiin vaistoihinsa sisältyy.
Nämä kaikki kategoriat ovat spesifejä meidän kulttuurillemme ja eivät esim. toimisi antiikin Kreikassa, jossa miehillä oli tietyssä nuoruutensa vaiheessa intensiivisiä homo-suhteita, mutta joita ei silti lokeroitu tämän mukaan. Tässä ja joissakin muissa kulttuureissa seksuaalisuuden määrittely oli dynaamisempi toisin kuin meidän omalaatuiset, toisensa kategorisesti poissulkevat hetero- ja homo-luokittelumme. Todennäköisesti, jos edelleen eettisesti ja moraalisesti kehitymme eteenpäin, tämä primitiivinen staattinen kategorisointi hienovaraistuu ja tulee älyllisemmäksi. Tässä muodossaan en itse erottaisi homofobiaa noitafobiasta. Sääli että niin monet elävät vielä arvoiltaan arkaaisen kulttuurin vaikutuksen alaisina, mutta onneksi kehittymistä ja vapautumista jatkuvasti tapahtuu.
Niin tosiaan, etten häpeällisesti leimautuisi tässä keskustelussa, itse elän onnellisesti valtayhteisön hyväksymässä avioliitossa, ja saan vain sivusta kuulla yhdessä asuvien ystävieni ongelmia, kun täysin normaali ja arkipäiväinen asia (ja onni) täytyy ahdasmieliseltä ulkomaailmalta salata. Vähän kuin uskoisi planeetan pyöreään muotoon 1500-luvulla - on pidettävä matalaa profiilia. Noitavalkeat roihuvat edelleen.
EDIT: typoja ym.