Nyt semejä katsoessa on jotenkin ruvennut arveluttamaan tuo meidän valmennus. Neljästä joukkueesta kolmella on penkin takana suoraan Mestiksestä seuraan otettu koutsi ja jokainen noista kolmesta on kokenut aikamoisen renessanssin näiden valmentajien tulon jälkeen. "Isoista nimistä" vain Rautakorpi valmentaa semeissä, kun taas Jortikka, Aravirta, Jalonen, Mälkiä ja Urama epäonnistuivat.
Toki kyseessä saattaa olla vain tilastollinen harha, mutta Mestiksestä tulleilla valmentajilla näyttäisi olevan pelikirja paremmin hallussa kuin näillä vanhan liiton kavereilla. Esimerkiksi Virran ylikiekollinen peli tai Suikkasen asennekiekko pystyvät reagoimaan pelin sisällä paremmin kuin Nokan käsijarruttelu tai Jortikan hoki. Miten esimerkiksi Nokan HIFK menetti pleijarit? Kääntämällä käsijarrun päälle ja antamalla Rautakorven HPK:n pelata omilla vahvuuksillaan sen sijaan, että kerholta olisi otettu vauhti pois.
Valmentajien vaikutusta mitattaessa katsoisin itse ensiksi joukkueiden kokoonpanoja. Onko esimerkiksi Kalpan joukkue sellainen, johon me olisimme olleet tyytyväisiä kauden alussa? Helvetti, kyllä itse olisin rankannut Koiviston, AJ:n ja kumppaneiden varaan rakennetun puolustuksen kovemmaksi kuin Varakkaan, Seppäsen ja Ströbän tilkitsemän kuopiolaislinjan. Tai miten HPK? Varmasti olisi päitä tippunut jos meidän ykkösvitjassa olisi ollut Vihko ja Viitaluoma kauden alussa, saatikka sitten jos puolustuksen yksi tukipilareista 39-vuotias Tuulola ja kesken kauden puolustusta vahvistettaisiin Miliisillä. Entä TPS? Masa olisi kivitetty kuudesti ennen aamunkoittoa jos meillä olisi ollut Engren-Leggio pari Riksmanin tilalla. Saatikka jos kauden tärkeimmissä peleissä meillä olisi ollut senttereinä edelliskauden lähes kokonaan sivussa ollut Birner, parhaalla liigakaudella 25 pistettä tehnyt Filppula tai NHL:ssä pienin tehoin vääntänyt Plihal. Aivan varmasti olisi itketty Pirneksen perään ja haikailtu nylandereita vahvistamaan joukkuetta.
Poittina on, että nämä Mestiksestä nykyisiin joukkueisiinsa hankitut naamat ovat onnistuneet yhdessä itseään kehittäneen Rautakorven kanssa siinä, missä vanhan liiton kaverit ovat epäonnistuneet. Itse näkisin tähän kaksi syytä: 1) selkeä pelikirja antaa pelaajalle selvästi anteeksi puutteita taidoissa. Tätä kautta Varakkaan on helpompi antaa ensimmäinen syöttö kuin AJ:n ja Vihko saa kiekon vauhtiin toisin kuin Rita. 2) Organisaatiotasolla on pystytty hankkimaan sellaisia pelaajia, jotka omaavat potentiaalia ja sopivat valmentajalle.
Mitä meillä on? Valmentaja, joka sopisi 1990-luvun valmentajan stereotyyppiseksi hahmoksi vaikkapa sarjakuviin: porkkanan sijaan keppiä, pelitapa on mitä on ja peluutuksessa määräävänä tekijänä tuntuu olevan jääräpäinen luottamus siihen, että kerran valitut pelaajat ovat juuri oikeita valintoja. Organisaatio taas ei ole pystynyt hommaamaan tarvittavia palasia, vaan keskittynyt aivan muihin asioihin. Hussey olisi joissakin olosuhteissa voinut olla hyvä hankinta, mutta silloiseen tilanteeseen käsittämätön. Sama jatkuu kaudesta toiseen: joukkuetta ei saada kasattua tasapainoisesti ja järjestään hankinnat ovat joko luokkaa 200k+ tai täysi turhake.
Meillä on muutamia erittäin suuria etuja verrattuna moniin joukkueisiin koko Euroopassa: meillä on iso halli, markkina-alueella on paljon lajista kiinnostuneita ja lajilla on perinteitä. Homma vaan ei toimi, kun samassa sarjassa kilpailevat seurat ovat perässä ainoastaan taloudellisilla mahdollisuuksilla mitattuna. Resursseihin nähden meillä on viimeisen 10 vuoden aikana mennyt välttävästi. Parempaan olisi ollut mahdollisuuksia, jos urheilullinen puoli olisi saatu hoidettua vaadittavalle tasolle.
Jos organisaatiota aletaan nyt fiksata, niin:
* Panostetaan valmennukseen ja otetaan vaikka riskillä päävalmentaja mallia "ahola" kuin luotetaan "koviin nimiin". Myös maalivahdeille tarvittaisiin joku rautainen ammattilainen. Josko Sulon saisi parin vuoden sisällä houkuteltua Sveitsistä?
* Pelaajatarkkailua pitäisi selkeästi parantaa. Jos me tarvitsemme nopean sentterin, niin miksi meille roudataan hidas laituri? Jos me tarvitsemme pakin, miksi meille roudataan uusi huoltaja? Tiedostetaan ensin tarpeet ja sitten pyritään ennakkoon tehdyistä listoista etsimään sopivat. Olisiko esimerkiksi liian paljon pyydetty, jos henkilö X kävisi pari kertaa vuodessa kiertämässä muita sarjoja ja kartoittamassa potentiaalisia tulevaisuuden pelaajia?
* Erotetaan bisnes- ja urheilupuolet selvästi. Toinen asettaa rajat, toinen käyttää rahat. Jos koodinimi "Masa" saa haalittua kasaan X määrän ruplia, niin hän yrittää saada vielä vähän lisää ja määrittele budjetin. Koodinimi "Keke" taas käyttää budjettia hyväkseen ja jos tarvetta tulee, keskustelee "Masan" kanssa jatkotoimista. Suutari pysyköön lestissään.
* Niin kauan kuin Harkimo tai joku muu pystyy omalla silkalla ammattitaidottomuudellaan vaikuttamaan ammattilaisten toimintaan, on ihan sama kuka hommia nimellisesti hoitaa. Jätetään purjehtijan tunteet pois pelistä ja hommataan ne henkilöt, jotka ovat parhaita mahdollisia tarvittavaan hommaan. Ei meille voida hommata valmentajia Hjalliksen saunakavereista ellei nämä saunakaverit ole oikeasti parhaita vaihtoehtoja.
* Opitaan virheistä. Aikanaan Markkasen hajoamisesta ei mitään opittu, vaan Juuso oli keväisin aina enemmän tai vähemmän klesana ja kakkonen oli joko mallina Puurula tai pelannut viimeksi joskus marraskuussa Saipaa vastaan erän.
Pahimpana esteenä kehitykselle näen Harkimo+friends akselin. Meininki on vähän kuin Neuvostoliitossa: ylhäältä tulleita käskyjä on noudatettava alemmilla tasoilla, olivatpa ne miten älyttömiä tahansa. Jos puoluekoneisto tai pääsihteeri päättää jotain, homma tehdään. Jos hommat menevät vituilleen, alatason jehut vastaavat epäonnistumisesta. Jos hommat onnistuvat, Hjallis kerää gloorian. Suurimpana ongelmana vain on sen, että pääsihteri ja puolue eivät aina ole ajantasalla asioiden oikeasta tilasta. Mutu-tuntumalla voidaan nuijia läpi päätöksiä, jotka ovat täysin alan parissa vaikuttaneiden ammattilaisten ohjeiden vastaisia.