Miten elämänkumppanisi suhtautuu jääkiekonseuraamiseesi?

[B.Virtanen]

Hieman tämmöinen gallup-tyyppinen kysymys, mutta saattaa jopa hyvien vinkkien tullean auttaa jotakuta.
Miten tyttö-, poikaystäsi tai vaimosi/miehesi suhtatuu lätkän seurantaan? Tuleeko "motkotusta", jos parkkeeraat muutaman kerran viikossa telkkarin eteen katsomaan otteluita ja riittääkö ymmärrys jos tuhlaat viimeiset rahasi ottelulippuun? Jotkut varmaan reissaavat jopa joukkuiden mukana vieraspaikkakunnille, joilloin menee enemmän rahaa ja aikaa.

Miten olette saanet sovittua (vai oletteko edes saaneet?) kumppaninne kanssa jääkiekon seuraamisesta?

Itselläni on monta kanavaa ja lähes joka päivä on ottelu telkkarissa. Olen kuitenkin saanut sovittua, että seuraan ainoastaan suosikkijoukkue Montrealin ottelut. Niitäkään en aivan kaikkia voi katsoa, kun lähes joka toinen päivä on peli. Kuitenkin tälläkin kaudella tulee lähes 60-matsia katsottua.
Vielä ei ole joutunut edes tappelemaan, kun hoidan aina velvollisuudet (tiskaus, siivous ja paneminen) ennen ottelua, jos tarvetta. Silloin tällöin lähetän kuitenkin tyttöystävän shoppaamaan tai ravintolaan kavereidensa kanssa syömään, niin säästyy turhilta väännöiltä.

Otteluihin meno ei ole ongelma, koska Montrealin otteluihin on niiiin pirun vaikea saada lippua. Tällä kaudella menen ainoastaan kahteen otteluun ja puolisko on mukana, koska sen verran sitäkin kiinnostaa lätkä ja itse ottelutapahtuma (ja shoppaus Montrealissa).

Miten teillä muilla? Tarvitseeko paljon suostutella, ennen kuin saa parkkeerata telkkarin ääreen tai mennä peliin?

 

[Miksu00]

Kyllä. Aika vääntöä on aina varsinkin näissä nelosen lauantai-peleissä. Ja arkipelejä saa muuten katsoa, mutta salkkareiden aikana peliä ei voi katsoa. Pitäisi varmaan hommata toinen digiboksi, niin avovaimo saa katsoa mitä tahtoo ja minä katsoa rauhassa pelejä.

Oikein hallille lähtemisestä ei ole tullut mitään sanomista. Tällä kaudella mitä on pelejä tullut käytyä katsomassa on emäntä ollut aina töissä, niin eipä ole tullut valittamista.

 

[Rod Weary]

Hyvinhän tuo suhtautuu. Kimpassa katsotaan niin S/M kuin NHL:kin. Hallissa saattaa joskus tulla hiukan sanomista, kun joskus on aivan pakko huutaa mielipiteensä kovaan ääneen. Minkäs sikakatsomolainen luonteelleen voi.

 

[shineman]

jotakuinkin näin:

SIVU VAIMON PÄIVÄKIRJASTA:

Lauantai-ilta - Mieheni käytös on outoa. Olimme sopineet tapaavamme yhteistä kahvikupposta varten. Olin ollut ostoksilla ystävieni kanssa koko päivän ja ajattelin että ehkä hän on loukkaantunut, koska olin hieman myöhässä. Hän ei kuitenkaan sanonut siitä mitään. Keskustelu ei sujunut, hän oli hiljainen. Ehdotin, että siirtyisimme jonnekin hiljaisempaan paikkaan, jotta voisimme keskustella. Tähän hän suostuikin mutta pysyi kuitenkin hiljaa. Kysyin häneltä oliko hänellä murheita - hän vastasi: "Ei tässä mitään." Kysyin onko minun syytäni, että hän on vaitonainen ja juro. Hän sanoi, että ei ole mitään hätää eikä minun pitäisi olla huolissani. Kotimatkalla kerroin hänelle rakastavani häntä, hän hymyili ja jatkoi ajamista. En voi ymmärtää hänen käytöstään enkä tiedä miksi hän ei vastannut rakkaudentunnustukseeni.

Kotona tunsin kuin olisin kadottanut mieheni johonkin usvaan, ikään kuin hän ei enää halunnutkaan löytää minua. Hän vain istui ja tuijotti televisiota; hän vaikutti todella kaukaiselta ja etäiseltä. Lopulta päätin mennä nukkumaan, mieheni seurasi minua 10 minuutin kuluttua ja yllättäen vastasi rakkauteeni ja hyväilyihini, rakastelimme, mutta silti hän tuntui omituisen poissaolevalta. Päätin etten kestä tätä enää vaan otin asian esille. Huomasin hänen kuitenkin nukahtaneen. Itkin itseni huolineni uneen. En tiedä mitä tehdä. Olen jo varma että miehelläni on suhde. Elämäni on katastrofi.


SIVU AVIOMIEHEN PÄIVÄKIRJASTA:

Lauantai-ilta - Tänään KalPa hävisi jatkoajalla. Vitutti, mutta sainpahan pillua.

Eli ihan hyvin!

 

[TQoFE]

Ainakaan toistaiseksi ei ole avomieheltä tullut sanomista siitä, että akka (= sivuunkirjoittanut) on myös hankkinut kausikortin Nordikselle ja tykkää käydä fanireissuilla.

Samaa joukkuetta kannatetaan, joten isommilta aihetta koskevilta riidoilta vältyttäneen myös jatkossa.

 

[Wrighter]

Itsellä menee aikaa lätkään ihan kiitettävästi, koska pelaan itsekin ja treenejä ja pelejä on se noin 4 kertaa viikossa.
Lisäksi katson useimmat NHL-matsit Canal+.lta, siis ne jotka tulevat suorina lähetyksinä ja omistan myös kausikortin Lukon peleihin. Porista kun peliin lähtee, niin aikaa kuluu siinäkin ihan riittävästi. Kolmivuorotyö on myös omiaan kuluttamaan aikaani. Vielä jos vapaapäivinä ei ole mitään erikoista ohjelmaa, saapuu kaverini meille "kylään", jolloin pelaamme XBoxilla 2k8- NHL -peliä. Aikaa siihen kuluu per ilta noin 4-5 tuntia.

Vaimo taas on Ässät-fani, joka ei juuri peleissä käy muuta kuin myymässä pääsylippuja niiden kotipeleissä. Eikä jaksa katsoa telkusta muuta kuin Suomen maajoukkueen mitalipelit.

Joten vaikka mitään ihmeellistä vastaväitettä ei ole usein kuulunut, on aistittavissa pientä turhautumista minun lätkän seuraamiseen. No 9 vuotta yhdessä, joten ei se ilmeisesti mikään katastrofi ole. Kai se olisi jo kyllästynyt ja vaihtanut toiseen, jos tämä järjestely ei sovi.

 

[kovalev]

No, viime kaudella, kun Canal vielä näkyi meidän taloudessa, emäntä oli aivan varma, että kukaan muu ei minun lisäkseni herää keskellä yötä katsomaan NHL;ää. Hullu mies !

MM-kisojen aikaan tuli ennen sanomista, jos oli muu kuin Suomen peli. " Pitääks toikin ny katsoa " Nykyään ei sano enää mitään, ei ainakaan, jos tulee Venäjän peli. Tietää, että minähän katson. Ja jos ei meinaa uskoa, niin uhataan selibaatilla.

Vanhojen pelien keräilyä ei ymmärrä alkuunkaan.

" Yllättäen " SM-liiga peleihin menosta ei tule sanomista. Onpahan äijä hetken kotoa pois.

 

[Rocket Richard]

Meillä on emäntä varovaisen kiinnostunut, mutta peleissä ei ainakaan vielä käy. Sinänsä ymmärtää kyllä minun kiekon seuraamisen ihan hyvin, ei ole vielä ainakaan tullut mitään sanomista.

Emännän kanssa ollaan tällä kaudella yhdessä jopa yks NHL-peli kateltu ja MM-kisoista katellaan ainakin suomen pelit yhdessä.

 

[sake]

I created a monster...

Kun avomieheni kanssa tutustuttiin viisi vuotta sitten, ei hän seurannut juuri lainkaan jääkiekkoa. Niinpä päätin viedä hänet elämänsä ensimmäiseen lätkämatsiin, Jokerit-HIFK. Mukaan lähti myös äitini ja isäpuoleni. Annoin virheellisesti äidilleni tehtäväksi hankkia liput ja niinpä istuttiin HIFK-paita päällä Hartwallin Jokerifanipäädyssä ja jouduttiin pikkukahnaukseen, kun meikälikka ei osaa suutaan pitää kiinni silloin kun pitäisi. Siis: avomiehelleni ensimmäinen kokemus lätkästä oli varmaan aika järkytys.

Vuodet ovat nyt vierineet ja olen siis saanut aikaan jääkiekkohirviön, joka ei puhu mistään muusta kuin lätkästä.. Noin 5 tuntia päivässä mies tuijottaa lamaantuneena Jatkoaikaa (hän myös lukee tämän viestin illalla, joten HEIPPA MURU!) ja lukee mulle ääneen, mitä HIFK-ketjussa kirjotetaan. Minä istun sohvalla ja kiroan itseni, että tutustutin miehen rakastamaani lajiin, koska hänellä tuo innostus menee välillä vähän yli.

Kuitenkin mun mielestä on tosi hauskaa, että meillä on edes joku yhteinen mielenkiinnon kohde, tavallaan siis yhteinen harrastus kun käydään lätkää katsomassa. Onpahan jotain puhuttavaa ruokapöydässä, saunassa, sängyssä, joka paikassa... Moni pariskunta on ollut meille kateellinen juurikin tästä asiasta!

 

[Wicci]

Homman nimi tehtiin selväksi hyvissä ajoin - käytännössä saman tien. MIKÄÄN ei tule minun ja Ilveksen väliin. KOSKAAN.

Mulla täysin sama tilanne paitsi eri porukka. Tällä kaudella olen kyllä tietoisesti antanu muijan tulla väliin ;)

 

[Puster]

Suhtautuminen on positiivisen välinpitämätöntä.

 

[teemu73]

Ihan OK suhtautuminen, asia on tehty selväksi jo aikoja sitten. Toki itsekin olen tehnyt pieniä myönnytyksiä.

Ainoa mitä vaimo ei meilläkään ihan aina ymmärrä on vanhojen pelien keräily saati niiden katseleminen, koska otteluhan on pelattu jo aikoja sitten.

Mutta itsestäänselvyytenä meillä menee nämä:

Merisää/SM-liigan sivut/Jatkoajan sivut ovat auki joka liigakierroksen ajan. Joskus toki laitan kuulokkeet korville, jos vaimo katselee telkkua samassa huoneessa. Jos ollaan pois kotoa, niin tulokset hommataan tavalla tai toisella reaaliajassa.

Nelosen maalikoosteiden aikana vaadin täydellistä hiljaisuutta, mutta voin katsoa ne ajastimen avulla vaikka vasta seuraavanakin päivänä.

Liigapörssijaksoa suunnitellaan ainakin viikko etukäteen ja tsekataan tilanne päivittäin. Myös veikkausrivit suunnitellaan huolellisesti ja käydään viemässä kioskille.

PC:llä täytyy aina välillä pelata NHL 2004:sta ja siinä meneillään olevaa sm-liigakautta eteenpäin. Kotiin tilatuista lehdistä tiistaina luetaan Veikkaajaa ja keskiviikkona Kiekkolehteä. Muina päivinä voi penkoa arkistojen aarteita, lukea jotain alan kirjallisuutta tai päivittää excel-tilastoja, jos on joutoaikaa.

Paikan päällä noin 10 matsia kaudessa ja tärkeimmät on sieltä helppo blokata ja varata ko päivä jo hyvissä ajoin jääkiekolle. Play offit tietenkin neuvoteltava lyhyemmällä varoitusajalla, mutta yleensä kyllä tietää koska niitä pelejä voi olla ja normikautenahan matseissa ei joulun jälkeen ole edes tarvinnut käydä ennen seuraavaa syksyä.

Kaikki ns velvollisuudet kun hoitaa niin ongelmaa ei ole. Esimerkiksi tiskaus ja pyykkikoneen tyhjennys on ihan mukava suorittaa liigakierrosta kuunnellessa.

Fanittaminen on 100% SM-liigaa ja maajoukkueiden arvokisoja. NHL:t ja Elitserienit eivät kiinnosta edes lopputuloksien vertaa. Vaimo seuraa lähinnä vain Suomen ottelut arvokisoista, mutta pysyy kyllä jonkun verran ajan tasalla liigankin tapahtumista. Joskus hänkin sattuu innostumaan jopa yksittäisistä tempauksista, mikäli siis minä jaksan vaahdota päiväkausia esim Suhosen valmentajan kyvyistä.

 

[Beagle Boy]

Oikeikin hyvin. Matsiin pääsee lähtemään käytännössä katsoen aina kun siltä tuntuu ja ei haittaa vaikka pikku tumussa tulee himaan. Kaksi telkkariakin löytyy. Ei hätää siis.

 

[jesse72]

Ex-avokasta ei ois voinut vähempää kiinnostaa. Koira tykkkää TV-matseista, sillä sillon tulee syöpöteltyä telkkarin ääressä, tosin koiraa kiinostaa makupalat matsia enemmän..

 

[nuck]

Ketjun kysymykseen vastauksena: pääosin hyvin.

Aikanaan kun tavattiin ensitreffeillä noin kymmenen vuotta sitten, puhe kääntyi "kuin huomaamatta" myös jääkiekkoon. Tuolloin nykyinen vaimoni kertoi seuraavansa Suomen maajoukkueen pelit televisiosta, mutta tähdensi, että muuten hän ei kiekkoa kovin aktiivisesti seuraa (tiesi kuitenkin sen, missä NHL-seurassa Jyrki Lumme pelasi pitkään 1990-luvun alussa - hyvä merkki minulle).

Tuolloin oli tärkeää, että hän ei suoralta kädeltä jääkiekkoa ainakaan tyrmännyt. Mikäli hän olisi tämän tehnyt, niin en tiedä, olisinko halunnut edes yrittää jatkoa. Luultavasti en. Kerroinkin ensitreffeillä avoimilla korteilla, että edellinen, viisi vuotta kestänyt liittoni kaatui juuri "liikaan" jääkiekon seuraamiseen, mutta tätä hän ei tainnut kunnolla uskoa.

Nyt näin jälkeenpäin on mielenkiintoista tehdä havaintoja perhesuhteemme ja jääkiekon kautta historiasta nykyhetkeen. Jos jotain linjaa hakisi, niin vuosien aikana vaimoni on tullut kielteisemmäksi jääkiekon suhteen. Toisaalta hän jaksaa edelleen ymmärtää "fanittamistani", joka on kuitenkin kestänyt noin 15 vuotta pidempään kuin meidän suhteemme. Kertaakaan suhde ei ole ollut jääkiekon vuoksi jumissa, kuten edellisessä liitossani.

Suomen maajoukkueen pelejä hän katsoo nykyisin vähemmän kuin ennen ja muutenkin hän sanoo aina välillä, että "pitääkö sitä kiekkoa taas katsella" (taloudesta löytyy Canalplus ja lisäksi pelejä tulee katsottuna netistä tai digiboxista jälkeenpäin), mutta sen ihmeempää reaktiota hän ei päästä jääkiekon vuoksi ilmoille. Ilmeisesti hän ymmärtää sen, että sillä ei saa "jäärän" kanssa aikaan kuin tulehtuneita välejä. Enkä minäkään ole toisaalta kieltämässä häneltä tärkeitä asioita.

Ehkä eniten saamme jääkiekosta negatiivista keskustelua aikaan nykyisin lähinnä siksi, että vaimoni ei ymmärrä, kun minun pitää keskellä kesää katsella kauden aikaisia tai 10 vuotta vanhoja pelejä uusintoina. Myös siitä tuli sanomista viime kesänä, kun minun oli "pakko" mennä nettikahvilaan lukemaan yhteisen lomaviikon aikana pari kertaa NHL-uutisia, kun lomalla ei ollut omaa nettiyhteyttä. Mutta ei hän näistäkään jaksa kauan sanoa, kun tietää, että ei tämä johda mihinkään.

Vaimo suhtautuu kiekkoon joskus vähän negatiivisesti kuulemma vain siksi, että hän ei ihan päivittäin jaksaisi kuunnella ja katsella pelejä kotona (harrastaa passiivista seuraamista), kun minulta ei saa vastauksia kun seuraan pelejä. Liigapeleissä saan kuitenkin aina halutessani käydä, vaikka matkaa suomalaisen suosikkiseurani Ilveksen peleihin on nykyisin reilusti päälle 100 kilometriä ja olen kotona joskus lähempänä puolta yötä. Vähän sama tilanne siis minulla kuin monella muulla: vaimoni saa vapaata ainakin miehestään kun käyn peleissä - lapsi tosin sitoo vaimoa kotiin, joten kavereiden kanssa hän ei voi lähteä mihinkään.

Tällä hetkellä tilanne kiekon seuraamisen suhteen on normaalia kärjistyneempi (asia, miksi juuri tämä aihe on juuri nyt ajankohtainen), sillä rakennusprojektin vuoksi joudumme asumaan väliaikaisesti kaksiossa. Vuosien aikana sitä tottui saamaan kaksikerroksisessa rivitalossa sen oman rauhansa kotona harrastuksille (minä kiekon seuraamiseen ja vaimoni mm. lukemiseen), mutta nyt näitä pitäisi tehdä periaatteessa samassa huoneessa, jossa on vielä kuusivuotias tyttömme tuomassa oman mausteensa mukaan (tuo uimahalliin juuri nyt lähtöä odottava "prospecti", jolle muuten ostin yksivuotislahjaksi Canucksin minimailan, sekoittaa juuri nyt mukavasti tätäkin tekstiä).

Eli pakosti sitä on nyt pakko karsia tietyistä asioista ja ajateltava enemmän sitä, että kaikkien asuminen olisi mahdollisimman kivutonta - ainakin niin kauan, kunnes koittaa toukokuun loppu ja pääsemme muuttamaan. Tuolloin kaivan varastosta vanhat Hockey Newssini, vanhat NHL-pelini, otan pari juomaa mukaan, sulkeudun ainakin hetkeksi omaan rauhaani ja syvennyn uudessa kodissa toiseksi parhaaseen asiaan, mitä kotona voi tehdä.

 

[Evil]

Aika mukavasti on saatu harrastukset sompailtua tässä taloudessa. Vaimo ei ole juurikaan kiinnostunut seurakiekkoilusta, mutta Leijonien edesottamuksia seurailee kanssani, ainakin MM- ja Olympiamatsit. Hän saa omiin harrastuksiinsa aikaa ja tukeakin minulta tarvitessaan, joten eipä hänellä ole juurikaan nokan koputtamista silloin kun lätkä tai musiikkiharrastukset vievät miestä.

 

[TmiT]

Täytyypä ensimmäisenä kiittää omaa kultaa kärsivällisyydestä ja ymmärryksestä. Asiat voisivat olla huonomminkin, joten tämän ketjun myötä oikeastaan heräsin siihen, miten hyvin pystynkin seuraamaan kiekkoa.

Kausikorttilaisena kotoa tulee oltua poissa iltaisin tasaisin väliajoin. Toki huokailua ja silmien pyöritystä tulee kuunneltua ja nähtyä silloin tällöin, mutta jotenkin hän tuntuu tajuavan asian. Joskus kuulee lauseen: "Niin, olisihan se ollut kiva olla kahdestaan kotona, mutta..." Ihmeellisen hyvin asia on kuitenkin sisäistetty. Kotiin tultuani eleistä ilmeisesti vaistoaa melko hyvin, kuinka pelissä oli käynyt. Varsinkin voitto-ottelut huomaa kuulemma erityisen hyvin, sillä silloin mies on aivan erilainen mitä yleensä. Kumma homma.

Kiekosta toki pystytään myös puhumaan ja pelejä hän seuraa sen verran, että haluaa tietää oman suosikkinsa lopputuloksen. Tämä nimittäin kannattaa turkulaista palloseuraa. Pelejäkin käydään yhdessä seuraamassa, sekä hän on myös käynyt perheensä kanssa Turussa parissa ottelussa kauden aikana. Tällä kaudella taisi Niiralassa olla kanssani TPS-otteluiden lisäksi kolmessa muussa ottelussa.

Tietysti asiantuntemus ei ole ihan parasta luokkaa ja välillä saa vastailla melko ihmeellisiin kysymyksiin pelin lomassa, mutta innostusta löytyy edes jollakin tavalla ja se on mielestäni oikein hyvä asia.

Mieleenpainuvin tapaus oli kauden alussa, kun Kuopiossa oli kauden ensimmäinen TPS-kohtaaminen. Hän kysyi, että pitääköhän lippu jo käydä varalta hakemassa etukäteen, mikäli ne myydään loppuun. Tuumasin siihen, että tuskin menee, sillä seisomapaikkoja nyt ei mene hirveästi eikä Tepsi muutenkaan vedä Kuopiossa porukkaa. Tähän vastaus kuului: "Niin mutta eikö se nyt vedä yleisöä, kun Tepsi on kuitenkin semmonen menestyvä seura ja pärjänny ennen hyvin?"

Ette halua tietää mitä siinä vaiheessa päässä liikkui...

Appivanhempikokelaiden luona käydessä tulee töllötettyä viikonloppuisin Canalilta änäriä. Nimenomaan änärimatseja olen saanut seurata lähes häiriöittä iltaisin, sillä perustelin asian näyttämällä KalPan kausikorttia. Ymmärrystä pelin laadullisiin eroavaisuuksiin löytyi.

Shinemanin kanssa lauantai-iltamme näyttävät etenevän melkolailla samaa kaavaa...

 

[Bone]

Rouva kannattaa eri liigaseuraa ja seuraa silloin tällöin ko. joukkueen edestymistä. Käy hallissa ehkä 2-4 kertaa vuodessa. Kun joukkueemme ovat vastakkain, kyllä puukkoa tulee molempiin suuntaan pelin jälkeen.
Muuten suhtautuu aika hyvin. Pari kertaa parin vuoden yhdessäasumisen aikana on sanonut että "taasko jään yksin kotiin?", mutta ei sen pitempää.
Mikäli olisin niillä kerroilla jäänyt kotiin, ei me kuitenkaan oltaisi tehty mitään yhdessä. Ainakaan mitään merkittävämpää. Molemmat olisivat olleet omilla koneillaan ja muutama sana vaihdettu.

Etukäteen aikataulun muuttumisen takia jotain muuta oltaisiin aika varmasti tehtykin. Hatunnosto, että rouva tulee katsomaan Raipen vikaa runkosarjapeliä. (tosin oma seura pelaa siellä, mutta silti)

 

[El Lude]

Suhtautuminen on positiivisen välinpitämätöntä.

Tämä lause kuvastaa nykyhetkeä aika hyvin. Joskus viime vuosituhannella - ööh - silloin joskus nykyinen vaimoke tuli jopa seuraamaan maajoukkeen peliä kanssani jäähallille. Nykyisin saan mennä hallille/katsoa lätkää tv:stä ihan rauhassa. Itse kannatan KalPaa ja vaimoke HPK:ta. Poikani (kohta 10v.) on näemmä juudas, joka kannattaa Kärppiä...

 

[Cartman-Costanza Kramer]

Meikäläisen puoliso ainakin yrittää.

Ittelläni on kuitenkin "jääkiekkoseuraamisen" puolesta viikossa 6-7 jääharjoitukset parin joukkueen valmentajana, siihen kuivatreenit ja sitten viikonloppuisin 2-4 peliä päälle. Toisaalta kotona ei juurikaan tule ongelmia, jos tv:stä tulee kiekkoa, on kanava yleensä vapaaehtoisesti käännetty muualle.

 

[Grainger]

Joo-o.

Ehkä tässä on syy, että TPS on jäänyt taka-alalle. Ei tuo parempi puolisko mitään ole motkottanut, mutta jotenkin vain ihmissuhteet on ajanut jääkiekon edelle. Meillä hameväki on ymmärtänyt, että Real Madridin hävitessä ollaan todella lohduttavia ja ymmärtäväisiä, kun taas madridilaisten voittaessa voi pyytää mitä tahansa ja saa aina haluamansa.

Jääkiekon MM-kisat on vaikeaa aikaa. Tulee kuulemma ihan liikaa pelejä ja "ketä nyt joku Sveitsi kiinnostaa" -kysymykset ovat tavallisia. Silloin hempeillään kiekon huutaessa taustalla.

 

[Alamummo]

Hairahtanut väärän joukkueen kannattajaksi, mutta kukaan ei kai ole täydellinen...

 

[Hejony]

Mulla on tyttöystävä, ja asumme toki eri kämpissä, joten sillä varmaan säästyy suurimmilta ongelmilta telkkarin yms suhteen. Lähinnä huvittuneesti suhtautuu fanitukseni määrään. Taitaa kuitenkin ymmärtää kuinka tärkeää tämä on minulle, Ilveksen hävittyä ainakin esittää aina kovasti myötätuntoista.

Urheilumimmihän sekin on, futiksen puolella tosin. Joskus hupaisaa kun mennään samalla kyydillä kotiin, sillä tavalla että hänellä on ollut reenit ja minä olen ollut pelissä. Jos matsi on ollut jännittävä, niin yhtä hiessähän siinä molemmat on...

Ongelmia ei ole ollut vielä oikeastaan ollenkaan. Lähinnä myötäelämistä meikäläisen tunteiden mukaan. Joskus toki hän on vähän monttu auki, esimerkiksi kun olin tuossa menneellä viikolla kipeänä. Ei meinannut oikein uskoa että olin viettänyt päiväni katsellen vanhoja lätkänauhoja joidenkin leffojen sijaan.

 

[metsänpeikko]

Hyvin suhtautuu. HIFKin miehestä sai Ässä-fanin kohtuullisen nopealla aikataululla.

 

[fat of the land]

hyvin suhtautuu, nyt kun HIFK:n miehestä on tullut Ässien mies, meillä on paljon enemmän puhuttavaa.

PS. Elän heterosuhteessa