Mitali se on pronssikin - Onnea Leijonat!

[kauppatieteilijä]

Hyvä suoritus

No hei pitää ymmärtää, että suurin osa tänne kirjoittaneista ovat itse voittaneet elämässään kaiken:) Hyvä suoritus tolla porukalla aina niin mahtavaa Kanadaa vastaan.

Ei pronssi kiinnostanut kanukkeja? Näyttelivät tosi hyvin yrittämistä sitten.

 

[Pee]

Leijona karjuu vain paineettomana

Mersu on aina Mersu ja mitali on aina mitali. Leijonat pelasi turneen parhaan pelin tärkeimpään paikkaan eli mitalipeliin.

Onhan tuo vitsi, onhan? Who cares pronze? Oikeat pelit oli jo Suomen osalta ohi!

Nimenomaan. Se, että Leijonat pelasi kisojen parhaan pelinsä pronssiottelussa, kertoo vain karua kieltään kahdesta asiasta; voittamisen kulttuurin puutteesta sekä siitä, kuinka Suomi saa itsestään parhaan irti silloin, kun mahdollisuutta koko turnauksen voittoon, johon kuitenkin tähdättiin, ei enää ole.

Toisin sanoen, paineettomana, jollaisena pronssiottelun tunnetilaa kuitenkin voidaan pitää, Suomi osaa pelata, mutta kun on paine päällä, on pupu pöksyssä. Nyt se pupu hypäsi sinne pöksyihin jo välierävaiheessa; monta kertaa aiemmin voittamisen pelko on iskenyt vasta finaalissa. Niistä on onnistuttu voittamaan vain yksi, vaikka mahdollisuuksia on ollut seitsemän (laskinkohan oikein?) muutakin maailmancup, MM-kisat ja olympialaiset mukaan lukien. Sen sijaan arvokisojen pronssiotteluista on hävitty vain yksi ja voitettu neljä.

En onnittele pronssista, enkä ole siitä pätkääkään iloinenkaan. Päinvastoin; toivoin ottelussa Kanadan voittoa, jolloin tällaiset lässynlässyn-ketjutkin olisivat jääneet avaamatta.

Muokkaus: Pronssiotteluistahan on toki voitettu neljä eikä kolme.

 

[Hemingway]

Nimenomaan. Se, että Leijonat pelasi kisojen parhaan pelinsä pronssiottelussa, kertoo vain karua kieltään kahdesta asiasta; voittamisen kulttuurin puutteesta

Voittamisen kulttuuri kehittyisi, kun iloittaisiin menestyksestä yleensä eikä ainoaksi päämääräksi asetettaisi voittoa. Parasta suoritusta ei tule koskaan hampaat irvessä ja kovat paineet niskassa.

Näittekö, että jotkut tsekit hymyilivät mitaleja jaettaessa? Oliko väärin tehty?

 

[Pee]

Näittekö, että jotkut tsekit hymyilivät mitaleja jaettaessa? Oliko väärin tehty?

Ei ollut. He ovat sentään joskus voittaneetkin jotain. Tai aika montakin kertaa itse asiassa.

Suomen ainut arvokisavoitto sen sijaan on turnauksesta, jossa ei ollut mukana yhtään NHL-pelaajaa. Lähelle on päästy "tosikisoissakin", mutta Leijona on paineessa tosi kesyä tavaraa.

 

[kauppatieteilijä]

Nimenomaan. Se, että Leijonat pelasi kisojen parhaan pelinsä pronssiottelussa, kertoo vain karua kieltään kahdesta asiasta; voittamisen kulttuurin puutteesta sekä siitä, kuinka Suomi saa itsestään parhaan irti silloin, kun mahdollisuutta koko turnauksen voittoon, johon kuitenkin tähdättiin, ei enää ole.

Toisin sanoen, paineettomana, jollaisena pronssiottelun tunnetilaa kuitenkin voidaan pitää, Suomi osaa pelata, mutta kun on paine päällä, on pupu pöksyssä. Nyt se pupu hypäsi sinne pöksyihin jo välierävaiheessa; monta kertaa aiemmin voittamisen pelko on iskenyt vasta finaalissa. Niistä on onnistuttu voittamaan vain yksi, vaikka mahdollisuuksia on ollut seitsemän (laskinkohan oikein?) muutakin maailmancup, MM-kisat ja olympialaiset mukaan lukien. Sen sijaan arvokisojen pronssiotteluista on hävitty vain yksi ja voitettu kolme.

En onnittele pronssista, enkä ole siitä pätkääkään iloinenkaan. Päinvastoin; toivoin ottelussa Kanadan voittoa, jolloin tällaiset lässynlässyn-ketjutkin olisivat jääneet avaamatta.

Samaa mieltä kaikesta muusta kuin viimeisestä kappaleesta. Kanadan voittaminen on aina hienoa...pitää muistaa resurssierot.

 

[Hemingway]

Suomen ainut arvokisavoitto sen sijaan on turnauksesta, jossa ei ollut mukana yhtään NHL-pelaajaa. Lähelle on päästy "tosikisoissakin", mutta Leijona on paineessa tosi kesyä tavaraa.

Leijonille ja suomalaisille faneille jokainen Suomen peli muistuttaa talvisotaa. Rennommalla asenteella pääsisi kenties pitemmälle. Pitäisi luopua (syyllisiä) osoittelevasta asenteesta ja voittaa ja hävitä ryhmänä ja ottaa homma yleensäkin vähemmän vakavasti.

Hieno maahan Suomi on, mutta hitto kun täällä pitää olla kaiken niin vakavaa.

 

[vanhapak]

Leijonille ja suomalaisille faneille jokainen Suomen peli muistuttaa talvisotaa. Rennommalla asenteella pääsisi kenties pitemmälle. Pitäisi luopua (syyllisiä) osoittelevasta asenteesta ja voittaa ja hävitä ryhmänä ja ottaa homma yleensäkin vähemmän vakavasti.

Hieno maahan Suomi on, mutta hitto kun täällä pitää olla kaiken niin vakavaa.

Samaa mieltä H-wayn kanssa, ehdottomasti.
Siis pikkuisen lisää iloista mieltä Tre Kronorin tapaan hommiin!
Bengt-Åkella ei hymy hyydy missään vaiheessa, ja svedupelaajien asenne on ylimalkaan leikkisämpi, ja kaveria vaihtopenkillä iloisesti kannustavampi kuin Leijonilla.
Tuntuu kuin Svea-mamman pojille homma ei olisi niin kuolemanvakava kuin sinivalkoisille.
Kulttuuriero on mielestäni tässä selvä!

Kannattaisi panna Erkan tämä juttu mietintämyssyn alle, vaikkei yksi valmentaja äkkiä kulttuuria kykenekään muuttamaan.

 

[repe_joke]

Tuntuu kuin Svea-mamman pojille homma ei olisi niin kuolemanvakava kuin sinivalkoisille.
Kulttuuriero on mielestäni tässä selvä!

Tässäpä se ongelma Suomen kohdalla tosiaan piileekin. Kaikki on niin hemmetin vakavaa. Ei voi tulla huonoa suoritusta tärkeään paikkaan, jos tulee niin pää ei kestä, ja muutenkin lentää tikaria selkään. Jos kuitenkin tulee se onnistunut suoritus tärkeään paikkaan, niin selkään taputtajia riittää...aina seuraavaan epäonnistumiseen asti tärkeässä paikassa (hyvin huomasi olympiakisojen aikaan esim Janne Ahosen kohdalla tämän).

Jääkiekon pitäisi olla hauskaa. Pelattiin sitä sitten millä tasolla tahansa, niin sen pitäisi olla hauskaa. Se, että kammetaan hampaat irvessä, jostain kälysistä mitaleista milloin missäkin kisoissa, ei varmasti ole hauskaa. Etenkin kun suorituksesta saa aina haukut päälle, vaikka ikinä ei olla realistisesti katsoen suosikkeja voittamaan koko paskaa.

Suomalaiset fanit on maailmanparhaita niin pitkään kuin voitetaan. Se kertoo yllättävän paljon suomalaisista.

 

[kauppatieteilijä]

Samaa mieltä H-wayn kanssa, ehdottomasti.
Siis pikkuisen lisää iloista mieltä Tre Kronorin tapaan hommiin!
Bengt-Åkella ei hymy hyydy missään vaiheessa, ja svedupelaajien asenne on ylimalkaan leikkisämpi, ja kaveria vaihtopenkillä iloisesti kannustavampi kuin Leijonilla.
Tuntuu kuin Svea-mamman pojille homma ei olisi niin kuolemanvakava kuin sinivalkoisille.
Kulttuuriero on mielestäni tässä selvä!

Kannattaisi panna Erkan tämä juttu mietintämyssyn alle, vaikkei yksi valmentaja äkkiä kulttuuria kykenekään muuttamaan.

Siis mitä,mitä, mitä? Eikö isä ja vaari opettaneet, että elämä on kovaa ja viinankin on maistuttava pahalle?

Iloisuus on homojen hommaa!Perkele! Kateus ja passiivisuus kehiin! Nyt äkkiä lisää tilastoja ja Sihvonen luomaan uutta pelikirjaa ja systeemiä. Vatvotaan pelaajavalintoja, kenttätasapainoa ja ylivoimapeliä.

Niin siis tämä oli sarkasmia (huonoa sellaista), vaikka ehkä vaikea tällä palstalla uskoa:)

 

[kauppatieteilijä]

Tässäpä se ongelma Suomen kohdalla tosiaan piileekin. Kaikki on niin hemmetin vakavaa. Ei voi tulla huonoa suoritusta tärkeään paikkaan, jos tulee niin pää ei kestä, ja muutenkin lentää tikaria selkään. Jos kuitenkin tulee se onnistunut suoritus tärkeään paikkaan, niin selkään taputtajia riittää...aina seuraavaan epäonnistumiseen asti tärkeässä paikassa (hyvin huomasi olympiakisojen aikaan esim Janne Ahosen kohdalla tämän).

Jääkiekon pitäisi olla hauskaa. Pelattiin sitä sitten millä tasolla tahansa, niin sen pitäisi olla hauskaa. Se, että kammetaan hampaat irvessä, jostain kälysistä mitaleista milloin missäkin kisoissa, ei varmasti ole hauskaa. Etenkin kun suorituksesta saa aina haukut päälle, vaikka ikinä ei olla realistisesti katsoen suosikkeja voittamaan koko paskaa.

Suomalaiset fanit on maailmanparhaita niin pitkään kuin voitetaan. Se kertoo yllättävän paljon suomalaisista.

Hyvä kirjoitus! Ihmetyttää se asenne, että vain voittaminen riittää/kelpaa.
Resurssifaktat:

Kaivetaanpa esille tilastoja pelaajamääristä.

http://www.iihf.com/iihf/member/Survey of players.pdf

Rekisteröityjä pelaajia maittain:

Kanada 543390
USA 435737
Tsekki 83589
Venäjä 77202
Ruotsi 67747
Suomi 62886
Saksa 30344
Sveitsi 25105
Japani 20540
Slovakia 9402!!

Ei tietenkään kerro kaikkea, mutta silti. Perusasiat on hyvä osata!

 

[Mark Fox]

Petteri Nummelin pistepörssin kakkoseksi! Hävisi Cindylle vain yhdellä pisteellä... Tervemenoa NHL'ään ensi kaudella Numppa! Suomen oma Marek Zidlicky!

Sillä erotuksella, että Z osaa puolustaa, Numppa ei. Turhaa jossittelua, mutta jos Nummelin osaisi tehdä omassa päädyssä jotain, Suomi olisi pelannut finaalissa.