Listatuista kaikki ovat kovia suorituksia, ei siinä mitään. Niistä arvostan tuota nyrkkeilyn raskaan sarjan maailman mestaruutta vähiten, koska eri liittojen kaiken maailman promoottorit valitsevat mieluisensa nyrkkeilijät sinne. Muutenkin on sekavaa, kun noita liittoja on enemmänkin. Tour de France on ilmeisesti niin raskas kisa, että siinä ei ilman dopingia voi pärjätä: dopingia en taas arvosta yhtään, siksi en siis perusta ko kisastakaan.
Arvostan semmoisia yksilöurheilusaavutuksia eniten, joiden eteen joutuu tekemään töitä (useita osakilpailuja) koko kauden. Siis lajit, joissa kisataan esimerkiksi maailmancupin voitosta. Näistä yli muiden nousee alppihiihdon kokonaismaailmancup. Alppihiihdossa dopingongelma on hyvin vähäinen (joskaan ei olematon), vaikka kokonaismaailmancupin voiton eteen tehtävä työmäärä harjoittelun (4 toisistaan suuresti eroavaa lajia treenattavana sekä niissä tarvittavat erilaiset voima- ja kunto-ominaisuudet) ja kilpailuiden (joka viikonloppu jossakin päin maailmaa vähintään yksi kilpailu) osalta on uskomattoman suuri. Niillä, jotka keskittyvät esimerkiksi pelkkään pujotteluun, on työmäärä paljon paljon vähäisempi.
Yksittäisessä kisassa (esim. olympialaiset) korostuu jo tuurinkin osuus, missä ei sinänsä ole mitään pahaa. Mutta kokonaismaailmancupin voittaa se, joka on kovin jätkä / mimmi.
