Metiskelin tässä, kun olen lukenut monienkin seurojen fanien kommentteja joukkueensa pelaajasopimuksista, että olemme ihan samanlaisia ympäri maata. Kun Ilves julkaisi viikko sitten sopimukset Salmelaisen ja Smithin kanssa, niin eikö heti alkanut kauhea parku, että kun ei tullutkaan maailman luokan tähtiä joukkueeseen. Sama tai ehkä vieläkin pahempi itku alkoi tänään ifk:n sivuilla, kun saatiin vain Mälkiä ja Ciprus. Jokereiden osalta itku on alkanut, vaikka tiedotustilaisuutta ei ole vielä pidettykään.
Tokihan katselen kateellisena, että TPS sai Pärssisen, Hagmanin ja pari muutakin liigatason pelaajaa. Minusta meidän pitäisi muistaa, että tämänkin kauden menestyjät eivät tehneet menestystään nimillä, vaan sillä että joka jätkä porukasta hoitaa hommansa niin hyvin kuin taitaa. Ifk:n osalta voinkin todeta, että teillä on kasassa kovempi nippu, kuin millä Ipa, tai Kärpät mitallinsa otti. Näin tulee olemaan varmaan Jokereidenkin osalta. Tärkeintä onkin joukkuehenkin, asenne ja ammattitaitoinen valmentaja, jolla on seuran johdon luottamus täysillä takana.
Tämän vuoden menestyjistä TPS:llä on maan paras valmentaja, vaikka en henkilökohtaisesti iehestä pidäkkään. Mälkiä on muutaman kauden aikana osoittanut olevansa pelaajien kehittämisessä ja asenteen tekemisessä maan huippua. Rautakorpi on osoittanut, että menetetyistä lupauksista voi oikealla roolituksella ja oikeanlaisella pelitavalla saada irti vaikka mitä. Kärppien kohdalla en osaa sanoa valmennuksen merkityksestä tarkkaan, koska se muodostui Tammisen vahvasta perustan luomisesta yhdistettynä Heikkilän ilmeisesti parempaan peluutamiseen.
Kuka olisi ollut kiinnostunut syksyllä maksamaan miljoonan Mikko Luomasta, Tomi Pettisestä, Sakari Palsolasta, tai vaikka Kalle Sahlstedistä, mutta kuinka ollakkaan nämä ja monet muut pelaajat osoittivat kauden aikana olevansa moninkertaisesti Calounin tai Niemisen arvoisia. Sahlstedkin oli ennen pleijareita minulle vain rivimies monien samanlaisten joukossa, mutta kahdella ratkaisumaalilla ja parilla torjunnallaa nousikin pleijareiden ylivoimaseksi ratkaisijaksi.
Mitä kaikkea vikaan löytyä vielä kesän aikana, en ollut kuullutkaan Dahlmanista ennen kesää ja kaveri vain meni lunastamaan paikkansa Ipan ykkösessä herrojen Helminen ja Viitakoski ketjun kolmantena, eikä suinkaan vähäisenä lenkkinä. Maailmalta on tulossa varmaan kovanluokan paluumuuttajia, jostain Slovakian pikkukylästä saattaa hyvinkin löytyä uusi Ivan Majesky (joka oli mielestäni yksi pleijareiden ehdottomia ykköspakkeja).
Olkaame siis rauhallisin mielin, sillä ensi kaudella pelataan jälleen yhtä kiihkeä ja tasaväkinen sarja, jonka aikana asetetaan naurunalaiseksi monet kesän suuret tietäjät, niin kuin tälläkin kaudella kävi.
Tokihan katselen kateellisena, että TPS sai Pärssisen, Hagmanin ja pari muutakin liigatason pelaajaa. Minusta meidän pitäisi muistaa, että tämänkin kauden menestyjät eivät tehneet menestystään nimillä, vaan sillä että joka jätkä porukasta hoitaa hommansa niin hyvin kuin taitaa. Ifk:n osalta voinkin todeta, että teillä on kasassa kovempi nippu, kuin millä Ipa, tai Kärpät mitallinsa otti. Näin tulee olemaan varmaan Jokereidenkin osalta. Tärkeintä onkin joukkuehenkin, asenne ja ammattitaitoinen valmentaja, jolla on seuran johdon luottamus täysillä takana.
Tämän vuoden menestyjistä TPS:llä on maan paras valmentaja, vaikka en henkilökohtaisesti iehestä pidäkkään. Mälkiä on muutaman kauden aikana osoittanut olevansa pelaajien kehittämisessä ja asenteen tekemisessä maan huippua. Rautakorpi on osoittanut, että menetetyistä lupauksista voi oikealla roolituksella ja oikeanlaisella pelitavalla saada irti vaikka mitä. Kärppien kohdalla en osaa sanoa valmennuksen merkityksestä tarkkaan, koska se muodostui Tammisen vahvasta perustan luomisesta yhdistettynä Heikkilän ilmeisesti parempaan peluutamiseen.
Kuka olisi ollut kiinnostunut syksyllä maksamaan miljoonan Mikko Luomasta, Tomi Pettisestä, Sakari Palsolasta, tai vaikka Kalle Sahlstedistä, mutta kuinka ollakkaan nämä ja monet muut pelaajat osoittivat kauden aikana olevansa moninkertaisesti Calounin tai Niemisen arvoisia. Sahlstedkin oli ennen pleijareita minulle vain rivimies monien samanlaisten joukossa, mutta kahdella ratkaisumaalilla ja parilla torjunnallaa nousikin pleijareiden ylivoimaseksi ratkaisijaksi.
Mitä kaikkea vikaan löytyä vielä kesän aikana, en ollut kuullutkaan Dahlmanista ennen kesää ja kaveri vain meni lunastamaan paikkansa Ipan ykkösessä herrojen Helminen ja Viitakoski ketjun kolmantena, eikä suinkaan vähäisenä lenkkinä. Maailmalta on tulossa varmaan kovanluokan paluumuuttajia, jostain Slovakian pikkukylästä saattaa hyvinkin löytyä uusi Ivan Majesky (joka oli mielestäni yksi pleijareiden ehdottomia ykköspakkeja).
Olkaame siis rauhallisin mielin, sillä ensi kaudella pelataan jälleen yhtä kiihkeä ja tasaväkinen sarja, jonka aikana asetetaan naurunalaiseksi monet kesän suuret tietäjät, niin kuin tälläkin kaudella kävi.