Saksan olisin valinnut, ehkä silloin sitä oikeasti osaisinkin sen sijaan, että nippa nappa osaan jotain tilata Amazon.de:stä, seurata saksalaisten pornofilmien juonta sekä nauttia Korkeajännityksen Donnervetter-huudahduksista.
Saksan nimittäin otin muinoin yläasteella kolmanneksi kieleksi, mutta kasi- ja ysiluokilla opiskeltu pari hassua tuntia viikossa yhdistettynä (sinänsä kieleen sopivaan) kielioppinatsiopettajaan tuotti omituisia, arjen käytäntöjen kanssa huonosti yhteen pelaavia lopputuloksia. Kielioppinatsiopettajatar vitut välitti käytännön puhumisesta tai kommunikoinnista, hänelle oli olennaisinta aloittaa opinnot erilaisten pre- ja postpositiolitanioiden lausumisesta ääneen mantrana ilman, että kukaan tiesi mitä sanat edes tarkoittivat.
"Aus bei mit nach zeit von zu"-mantraa hoettiin tuntikausia, ja vasta paljon myöhemmin selvisi, mitä sanat edes suomeksi tarkoittavat. Tämän lisäksi opin koulusaksallani kysymään, onko paikka vapaana eli "Ist hier noch ein platz frei?".
Lisäksi pakollinen ruotsin tankkaaminen vei voimavaroja, eikä aikaa ja tarmoa enää saksan mysteerien omaksumiseen ollut. Jos samat tunnit olisi saanut käyttää alun perin vain vapaaehtoisesti valittuun saksaan, niin lopputulos olisi arvatenkin ollut parempi kuin nykyinen lopputulos eli väkisin päähän raiskattu surkea ruotsin kielen taito sekä apinasaksan alkeet.
Tai no, onhan minulla virallisesti hyvä arvosana virkamiesruotsissa, mutta vitut minä kieltä enää kunnolla osaan, enkä ole sitä työelämässä tarvinnut juuri kertaakaan viimeiseen kolmeen vuoteen. Tätä ennen tarvitsin sitä pari vuotta "vassakuu - taksomykket"-tasolla. Työpaikkaani minulla ei olisi ilman virkamiesruotsin nimellistä ja virallista osaamista, koska se vaaditaan julkisen sektorin hommiin perin usein, mutta hyödytön ja naurettava estehän se on moneen ammattiin, jossa osaaminen mitataan ihan muilla taidoilla kuin ruotsilla.
Jatko-opinnoissani vedin aikoinaan saksaa kertauskurssina muutaman opintoviikon paketin, mutta ei se paljoa auttanut. Vähän ehkä, ainakaan siellä ei lausuttu kieliopillisia litanioita ulkoa asennossa seisten.
Sen verran saksaa sentään osaan, että sain viime ja tänä kesänä Germaniassa ostettua currywurstit ja joskus jotain lyhyttä paikallisella kielellä murahdeltua. Jawohl!
Ei se kyllä haitaksi olisi osata venäjää tai kiinaa hitusen. Venäjä luultavasti ottaa Suomen vielä joskus haltuun vähintäänkin kaupallisesti, kenties sotilaallisestikin, ja Kiina ottaa koko läntisen maailman haltuun taloudellisesti. Sitten olisi parempi osata puhua mandariinikiinaa, kun Tuomari Dee tulee ja ottaa taloni haltuun panttina jostain uudesta kännykästä.