Ei ole aikaa eikä oikein kiinnostustakaan komittoitua minkään sarjan säännölliseen seuraamiseen. Asia ei muutu miksikään vaikka tallentelisin terabittikaupalla lähetyksiä levylle, kun en niitä tulisi kuitenkaan katsoneeksi.
Jos satun tv:n äärelle, niin sellaiset sarjat ovat tietysti eduksi joissa yksittäinen jakso on oma tarinansa, eikä edellisten jaksojen missaamisella ole mitään merkitystä. Tällaisia nyt on läjäpäin. Saksalaiset poliisisarjat ovat omassa lajissaan fantastisia. Komediaosastolla melkein kaikki sarjat täyttävät tämän määritelmän, mutta jotkut Frasierit tai Seinfeldit saavat korkeintaan haukottelemaan. Fast Show oli joskus sellainen, jota vääntäydyin katselemaan ihan varta vasten.
Perhe on Pahin oli kova juttu ja omana aikanaan tietyllä tavalla jopa anarkistinen, vaikka olinkin ihan vaahtosammuttimen kokoinen kun sarja pyöri ekaa kertaa Suomessa. Uusinnoissa on vieläkin särmää, vaikka ajan hammas onkin syönyt sarjan ulkoisia puitteita. Minulla on memorabilia-laatikossa tallessa kalifornialaiselta kirpputorilta ostettu Archie Bunker for President -rintanappi...