Mitä teet silloin kun joukkueen kausi meneekin täysin reisille?

[puoliväliheikki]

Vittu tää on mun Jokerit!

Nojoo, 2005 toisen finaalin jälkeen, kun mestaruus alkoi valumaan sormien läpi kuin hieno hiekka, vitutti aivan rajattomasti, eivät pahemmin edes nokkelimmatkaan frendit uskaltaneet kommentoida pahemmin asiaa. Itse ratkaisevan finaalin jälkeen pettymys oli suuri, mutta sen jotenkin sulatti, ehkä piilevät meedion kyvyt varoittivat jo tulevasta.

Syksy 2005 oli masentava, mieli oli maassa pitkään. Satunnaiset hyvät hetket nostivat taas tennarit (okei, mun tapauksessa maiharit) irti maasta vaan pudottaakseen miehen entistä korkeammalta takaisin todellisuuteen. Kun koko tutuus alkoi paljastua, ei mikään enää painanut mieltä. Pelit menivät, miten menivät. Katsomossa meteli vain koveni.

Kausi jätti kuitenkin hyvät muistot, ainakaan katsomossa ei annettu periksi, esim. runkkarin loppupäässä näätämatsissa myös muu Areenan yleisö alkoi eläytyä. Kauden päätös runkkarin vikassa matsissa Tampereella ei pelastanut kautta urheilullisesti, mutta läpi kauden jatkunut epätoivoinen taistelu tuulimyllyjä vastaan ja kannattajien entisestään tiivistynyt, mahtava yhteekuuluvaisuuden tunne jätti hyvän fiiliksen kaudesta,
tää on mun Jokerit!

"Me tulemme taas vaik' et tahtoisikaan, me tulemme tulemme taas!"

 

[Pavlikovsky]

Heh, tuttua puuhaa.

Pelejä tulee kyllä katseltua, vaikka jännitys olisikin jo hävinnyt aikoja sitten ja peli olisi muutenkin yleistä paskaa. Välillä kyllä tulee sitten sellaisia vitutuspuuskia, että tv-pelinkin katsominen tekee tiukkaa, mutta näitä nyt onneksi tulee harvoin.
Alkoholinkulutukseen en osaa sanoa juurikaan mitään, ei se meikäläisen perskänneillä joukkueen asiat parane, mutta ehkä pari vitutus kaljaa joskus sitten saattaa mennäkkin enemmän. Jatkoajassa tulee myös avauduttua joskus yleiseen huutomyräkkään syystä ja joskus vähemmänkin syystä, joka tapauksessa oiva paikka käydä jälkipelejä.

Kyllähän hc-fania saa vituttaa.

Toivottavasti tulevalla kaudella vituttaa Tepsin kannalta mahd. vähän, vaikka se slaavi kerkesi sitä tarjota lähtemällä Losin aurinkoon.

 

[TQoFE]

Vastasin, että vedin lärvät, seurasin silti lajia kauden loppuun asti. Tosin useampaan otteeseen poistuin hallilta kesken pelin, osoittena lähin juottola.

Ja miten niin meneekin?

 

[puuha-pete]

Alatalon aikana kyllä vitutti mutta kaikki pelit mitä vain näin katsoin ja muutenkin seurasin aktiivisesti. Alkoholin kulutus ehkä vähäsen lisääntyi kun "ei saatana, ei tätä selvinpäin kestä". Kerran olen lyönyt radíon kiinni, mutta tällöinkin palasin kolmanteen erään takaisin.

Tämän kauden päätteeksi vedin kovan humalan ja tuli siinä muutama kyynelkin, pari kolme päivää ja tilanne oli melko ok nollattuna.

 

[Eddie]

Kovimmat vitutukseni koin jo 90-luvulla. Tutostrofi on edelleen ylivoimaisesti suurin pettymys ja silloin tuntui, että ei tästä tule mitään ja liiga on tavoittamaton unelma. Toiseksi suurin pettymys on se konkurssi, kun liigapaikan tavoittelu vaihtui pikkuseurana elämiseen ja parhaat vietiin Tepsiin/Jokereihin. Liigassa ei ole vielä hirveästi vituttanut. Tappio Ässille playoffeissa on ehkä se suurin pettymys, mutta sekin meni oikeastaan olan kohautuksella. Viime aikoina on alkanut vituttaa jatkoaika ja kärppäosio. Mihinkään ei olla tyytyväisiä mentaliteetti ei oikein iske. 7 mitalia putkeen ja porukka vaan valittaa, kun ei ole tähtipelaajia saatu vielä hommattua. Pitäisi antaa tunnukset pois, että ei tulisi kirjoitettua näitä turhia viestejä.

 

[moby]

Nyt tietysti on helppo sanoa, mutta kyllä se meni aikaisemmilla kausilla dokaamisen puolelle. JYP-Tappara sarjan jlkeen kyllä vodka maistui.

Toki kuohuviini roiskui myös mestaruusjuhlissa, mutta kyllä ne kaikenmaailman missiot rupesivat vituttamaan myös. Alkoholi on ratkaisu kaikkiin ongelmiin.