Itken pelin loputtua. Aivan sama miten ottelu päättyy, kyyneleet ovat silmissä jokatapauksessa, joko surusta tai ilosta. Uskomatonta, kuinka pieni voi olla Taivaan ja Helvetin raja. Tuollaista suurta voittoa joka huomenna toivottavasti koetaan, on tullut odotettua niin käsittämättömän pitkään, että luultavasti Nicklas Lidströmin laukauksen lähtiessä siniviivalta ajassa 59.57, Suomen johtaessa 4-3...
a) Suomen voitettua tärisen holtittomasti sohvannurkassa n. 20min ja yritän pitää hengityksen tasaisena, miettiä sitä mitä juuri tuli koettua.
b) Ruotsin tasoittaessa ja sitä kautta voittaessa itken liikaa, ja koen elämäni pahimmat fiilikset.
HOITAKAA SE KULTA KOTIIN!